HUS Vatsakeskuksessa on onnistuttu helpottamaan lähes ylivoimaiselta tuntuvaa hoitajapulaa. Ratkaisevaa on ollut oivaltaa, että jos työntekijältä puuttuu jokin taito, sen voi hänelle opettaa. Suhteellisen pieni satsaus kielikoulutukseen on saanut yhä useamman hoitajan hakeutumaan yksikköön töihin.
Vielä vuosikymmenen alussa HUS Vatsakeskuksessa kärsittiin vaikeasta hoitajapulasta. Nyt tilanne on erilainen.
- Me olemme kampittaneet ison osan rekrytointihaasteestamme. Ei voi sanoa, että kaikki vakanssit olisivat täynnä, eikä meillä olisi mitään ongelmaa, mutta iso osa siitä on taklattu, sanoo erikoissuunnittelija Helena Raappana.
Tilanne on alalla siinä määrin poikkeuksellinen, että yksikköön tulee nyt kyselyjä ympäri maan, millä keinoin Vatsakeskuksessa on onnistuttu. Raappana kertoo, että lähtötilanne heillä oli pitkälti samanlainen kuin monessa muussakin paikassa: Yhä useammalla työntekijäehdokkaalla suomen kielen taito ei täyttänyt ammatin vaatimuksia.
- Todettiin, että meidän täytyy keksiä tähän jokin keino. Ei voida vain sanoa, ettei voida ottaa meille töihin, kun et puhu suomea riittävästi, Raappana kertoo.
Ajatus lähti kehittymään toiminnaksi nepalilaistaustaisen sairaanhoitajan yhteydenotosta. Hän oli työskennellyt Nepalissa tehohoidon opettajana ja oli parhaillaan Suomessa pätevöitymiskoulutuksessa. Hän kertoi, ettei puhu suomea käytännössä lainkaan.
- Mietimme, mitä tehdään: Uskallammeko ottaa hänet? Niin me rohkeasti otimme, ja teimme hänelle perehtymisohjelman. Hän sai aluksi intensiivistä yksilökoulutusta suomen kielessä, ja myöhemmin ryhmämuotoista koulutusta. Vajaan vuoden päästä hänet vakinaistettiin meille sairaanhoitajaksi. Se kertoo hänestä paljon, sillä ei meille kuitenkaan vakinaisteta, jos ei osaa hyvin suomea, Raappana kertoo.
HUS:ssa oli pidetty suomen kielen kursseja aikaisemminkin, noin kaksi kertaa vuodessa aloittaneilla ryhmillä. Vatsakeskuksessa kuitenkin oivallettiin, että se on tarpeeseen nähden liian jäykkä järjestelmä. Kun hyvä työntekijä olisi tuloillaan, yksilöllisesti räätälöityä kielikoulutusta tarvitaan heti.
Kun muunkielinen työntekijä ottaa yhteyttä, Vatsakeskuksessa ohjataan hänet kielikouluttajan puheille, joka kartoittaa hänen lähtötilanteensa.
- Se on vertailukelpoinen asiantuntija-arvio kielitaidon tasosta. Siinä otetaan kantaa tekstin ymmärtämiseen, tekstin tuottamiseen ja keskustelutaitoon. Samalla saadaan myös suositus, miten kielitaitoa kannattaisi kehittää: Tarvitaanko intensiivistä yksilökoulutusta vai löytyisikö sopiva tasoryhmä, Raappana kertoo.
Tarvittaessa kielikoulutus voi alkaa jo ennen työsuhteen alkua, mutta pääosin työntekijät opiskelevat perehdytysjaksolla työaikana. Koulutus tapahtuu verkossa, ja siihen tarvitaan kamerallinen läppäri, rauhallinen tila ja aikaa. Kielitaidon kehittymistä seurataan säännöllisillä palavereilla, joissa kielenopettaja ja esihenkilö vertailevat näkemyksiään kielitaidon kehityksestä ja siitä, mitä toimia tarvitaan. Raappana kertoo, että työnantaja myös edellyttää, että kehitystä tapahtuu. Kun kielitaito vaikuttaa olevan riittävällä tasolla, koulutus lopetetaan.
Nigeriasta viisi vuotta sitten Suomeen muuttanut Ibiye Ikenye valmistui sairaanhoitajaksi Seinäjoella joulukuussa 2021. HUS Vatsakeskuksessa hän on ollut töissä noin viiden kuukauden ajan. Hän kertoo suomeksi, että kielikoulutuksessa hän on oppinut varsinkin sairaalasanastoa, mutta myös yleistä keskustelusanastoa.
- Me keskustelemme ryhmässä, miten päivä on mennyt, tai minkä sanan kukakin on tänään oppinut, ja samalla me muutkin opimme sen. Opimme myös, miten kirjakielen ja murteen sanat eroavat toisistaan. Koen, että opiskelusta on ollut hyötyä työn tekemisessä, hän sanoo.
Vaikka Ikenye jossain vaiheessa ajatteli, ettei suomen kieli ole häntä varten, koulutus on muuttanut hänen käsitystään. Hän sanoo nauttivansa oppimisesta. Potilaiden kanssa hän puhuu aina suomea.
- Jos en ymmärrä, pyydän joko toistamaan, selittämään toisin tai toisella kielellä. Käytän suomea myös vapaa-aikana, esimerkiksi kaupassa asiointiin, hän sanoo.
Taloudellinen logiikka on kohdillaan, kun puhutaan sairaanhoitajien kielikoulutuksesta. Kilpailutettu, ulkopuolisen palveluntuottajan tekemä koulutus maksaa kymppejä tuntia kohden.
- Verrattuna siihen, että saamme ammatitaitoisen työntekijän tänne, niin nämähän ovat tosi pieniä summia. Työvoiman puutteessa suljetut sairaansijat tulevat todella kalliiksi. Niiden takia hoitojonot kasvavat ja loppukädessä potilaat kärsivät, Raappana sanoo.
Hän korostaa, että työntekijän lähettäminen kurssille on kuitenkin vain osa ratkaisua. Myös työyhteisöä pitää kehittää.
- Meillä on ollut esimerkiksi webinaari, jossa on käsitelty selkokieltä ja sillä puhumista. Eihän meidän ole koskaan ennen tarvinnut miettiä suomen kielen opettamista tai selkokielen piirteitä, tai erilaisia kielitasoja. Tämä tuo uuden vivahteen työhön, Raappana hymyilee.
Työelämässä puhutaan diversiteetistä, kun tarkoitetaan yhteisöä, jossa on laaja kirjo erilaisia identiteettejä ja katsantokantoja: sukupuolia, suuntautuneisuuksia, etnisiä ja kulttuurillisia taustoja ja erityispiirteitä. Inkluusiosta puhutaan, kun tarkoitetaan avointa, reilua, rohkeaa ja mukaan ottavaa työkulttuuria, ihmisten hyväksymistä sellaisina kuin ovat, ja tasapuolisten mahdollisuuksien tarjoamista. Vuonna 2021 HUS Vatsakeskuksessa puhuttiin Raappanan selvityksen mukaan 27:ää eri kieltä.
- Kun meille tulee äidinkieleltään muunkielinen, niin todennäköisesti yksiköstä löytyy jo joku, jolla on sama äidinkieli. Täällä pääkaupunkiseudulla myös potilaat edustavat monia eri kulttuureja. Ehdottomasti tämä on rikkaus, Raappana sanoo.
Diversiteetti on jo hallussa, mutta se vaatii toimiakseen inkluusiota.
- Meillä on käynnistymässä uusi osaamisalue – samaan tapaan kuin esimerkiksi hygieniahoito tai haavanhoito ovat osaamisalueita. Uudeksi osaamisalueeksi on tulossa monikulttuurisuuden edistäminen. Sen vastuulleen ottava työntekijä miettii, mitä inkluusion edistäminen työyhteisössä vaatii, miten se otetaan huomioon ja tarvitaanko esimerkiksi lisäkoulutusta henkilökunnalle, Raappana kertoo.
Haasteiltakaan ei Vatsakeskuksessa ole vältytty. Raappana kertoo, että toiset työyhteisöt ovat muutokseen valmiimpia kuin toiset. Sen sijaan raportoiduissa haittatapahtumissa kielitaitoon liittyvät asiat eivät nouse esille. Potilailla voi myös olla totuttelemista.
- Eräs hoitaja kertoi, että 20 vuotta Suomessa asunut, suomea hiukan murtaen puhuva hoitaja oli vastannut puheluun. Asiakas olikin kysynyt, voisiko saada jonkun sellaisen linjoille, joka ihan varmasti puhuu suomea. Hoitaja oli katsonut ympärilleen, mutta kaikilla oli muu äidinkieli kuin suomi. Hän vastasi asiakkaalle, että iltavuoroon taitaa tulla yksi, Raappana hymyilee.
Kieleen liittyvän pohdinnan myötä HUS Vatsakeskuksessa on syntynyt aivan uudenlaisiakin oivalluksia.
- Aluksi mietimme, miten monikulttuurisuutta ja kielen oppimista edistetään. Nopeasti kuitenkin muutimme ajatusta yksilöllisen perehdyttämisen suuntaan. Yksilöllistä perehdytystä voi tarvita perehdytysjaksolla kuka tahansa – kantasuomalainenkin, Raappana sanoo.
Teksti Mari Schildt
Kevään 2023 aikana nostamme esiin jäsentemme oivaltavia ratkaisuja sairaanhoitajapulaan.
