Sairaanhoitajaplus: Joskus hoitotyössä tulee vastaan kiihtynyt ihminen, joka aloittaa keskustelun huutamalla. Silloin sairaanhoitajalle voi tulla tunne, että peli on menetetty ennen kuin se alkoikaan. Huudossa piilee kuitenkin mahdollisuuksia, jos tilannetta setvii oikealla tavalla.
Pidä rooli ja rajat
Salamannopea riskinarvio on tietysti ensimmäinen asia, joka pitää tehdä, kun ihminen kommunikoi huutamalla. Esimerkiksi päihtymys, mielenterveysongelma tai delirium voivat tehdä ihmisestä arvaamattoman.
Jos arvioi tilanteen uhkaavaksi, pitää toimia organisaation ohjeiden mukaan. Oma ja muiden turvallisuus ovat tällöin ensisijaisia. Jos arvio on, että ihminen ei kiihtymyksestään huolimatta ole vaaraksi, kannattaa muistuttaa itselleen, missä roolissa toimii.
– Kun toinen on hoitaja ja toinen yksityishenkilö, ei hoitajalle ole vaihtoehtona maltin menetys. On toimittava aina ammatillisesti, pysyttävä omassa roolissa, Kirsi Hoffrén sanoo.
Hoffrén on MukavaMonday -yritystä pyörittävä työyhteisövalmentaja, työyhteisösovittelija ja rentoutusohjaaja. Monissa kiistoissa marinoidulla naisella on asiakkaina myös erikokoisia terveydenhuollon organisaatioita.
– Rauhallisena voi pysyä, kun ymmärtää, että huuto kohdistuu organisaatioon ja rooliin, jota hoitaja edustaa. Se ei siis ole henkilökohtaista, Hoffrén vinkkaa.
Maadoita itsesi
Jos sanot huutavalle ihmiselle ”rauhoitu”, hän todennäköisesti tekee juuri päinvastoin. Itseä voi kuitenkin komentaa.
– Kiinnitä huomiota kehonkieleesi. Jos huutaja seisoo, kannattaa maadoittaa itsensä eli ottaa suunnilleen lantion levyinen haara-asento ja antaa polvien olla rennon joustavat. Anna käsien levätä sivuilla ja rentouta hartiat.
Rauhallinen kehonkieli rauhoittaa huutajaa, sillä vaikka puhe ei mene perille, aivot rekisteröivät toisen ihmisen eleet. Kehon rentoutuksella voit myös juksata omia aivojasi rennommiksi.
– Kannattaa rauhoittaa myös hengitys, koska jännittyneenä hengitys muuttuu pinnalliseksi. Pari syvää ja rauhallista hengenvetoa auttaa.
Ota vastaan tunneoksennus
Kun ihminen on voimakkaassa tunnetilassa, ajattelu kapeutuu. Silloin ei pysty ottamaan vastaan puhetta.
– Tällöin ei kannata edes yrittää puhua, pitää vain kuunnella ja ottaa vastaan toisen tunneoksennus. Ilmeillä ja eleillä voi osoittaa, että kuuntelee ja yrittää ymmärtää.
Vaikka huuto tuntuisi miten ahdistavalta, pitäisi tilanteessa pysyä empaattisena. Huuto kun on merkki ihmisen ahdistuksesta ja hädästä sekä keinottomuudesta käsitellä hankalaa tilannetta rationaalisesti. Ihminen selvästi tarvitsee apua.
Kukaan ei pysty huutamaan pitkään, siihen väsyy. Kun näin käy, on aika sanoa jotain.
– Puhekontaktiin pyrkiessä kannattaa käyttää alkuun lyhyitä lauseita ja tulla vastaan toisen hädänalaiseen tilanteeseen.
Esimerkiksi ”ikävä kuulla” ja ”kerro lisää” ilmaisevat, että olet kuunnellut ja kiinnostunut toisen asiasta. ”Kiitos palautteesta” voi myös auttaa tilanteessa eteenpäin.
Näe huudossa mahdollisuus
Huutoon voi suhtautua myös mahdollisuutena harjoitella haasteellista vuorovaikutustilannetta ja kasvaa ammatillisesti.
– Vuorovaikutustaitoja ei opi kirjoista, niitä täytyy harjoitella. Ja vaikka kaikki ei ihan nappiin menisikään, voi ainakin kehua itseään rohkeudesta tarttua tilaisuuteen.
Hoffrén kehottaa kuitenkin kuivaharjoittelemaan tällaista asiakaskohtaamista. Etukäteen voi miettiä, mitä sanoo itse tilanteessa, ja kehon sekä ilmeitten käyttöä voi harjoitella.
– Kun hankala tilanne sitten tulee, muistijälki harjoituksista aktivoituu ja olo on varmempi.
Tilanteen läpi käyminen jälkikäteen on myös hyödyllistä, jotta ensi kerta sujuisi paremmin ja jos mahdollista, tilanteen voi ennaltaehkäistä. Lisäksi huudon ytimessä voi olla myös ihan asiaa. Pölyn laskeuduttua sieltä voi joskus löytyä palaute, jonka kertominen on arvokasta organisaation toiminnan kehittämiseksi.
Säilytä kasvot
Kiihtymyksen lauettua ihmistä yleensä hävettää oma käytös. Silloin pahinta on lähteä osoittamaan, miten väärässä hän on ollut, koska siitä seuraa lopullinen kasvojen menetys. Jatkon kannalta hedelmällisintä on auttaa ihminen häpeästään eteenpäin.
– Voi itse pahoitella, jos on kertonut asian epäselvästi, vaikka olisi käynyt asian läpi perin pohjin. Sairaalaolosuhteissa ja ihmisen aiemmin kokemassa voi olla paljon tekijöitä, jotka estävät häntä omaksumasta asioita tavalliseen tapaan.
Jos ihminen pyytää anteeksi käytöstään, voi kertoa ymmärtävänsä hyvin, että hänen tilanteessaan maltti meni. Asiasta ei seurannut mitään ikävää ja nyt vain etsitään ratkaisu ongelmiin.
– Asioista ei kannata jäädä jauhamaan. Ammattihenkilön tehtävä on ohjata tilannetta eteenpäin. Parhaassa tapauksessa ikävän tilanteen parhain päin ratkaiseminen vahvistaa ihmisen luottamusta organisaation toimintaan ja jatkossa hankalista asioista on helpompi puhua.
Teksti Suvi Leppiniemi Kuva Shutterstock
Haluatko lisää tämänkaltaisia artikkeleita, mutta et ole vielä tilaaja? Tilaa Sairaanhoitajaplus-uutiskirje
