Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela ottaa blogissaan kantaa siihen, miten johtaminen tulisi järjestää hyvinvointialueilla.
Päätoimittaja Pekka Nykänen toteaa Lääkärilehden pääkirjoituksessaan (10.12.) terveydenhuollon johtamisen kuuluvan lääkärille. Hän on tulkinnut, että tuleville hyvinvointialueille ehdotetun hyvinvointialuejohtajan viran pitäisi olla korvamerkitty vastaavalle lääkärille. Väite on absurdi ja siinä on menneen maailman klangi: minkään substanssin osaaminen ei vielä tee henkilöstä pätevää johtajaa. Hyvinvointialuejohtajan valinnassa tuleekin painottua johtamiskoulutus ja -kokemus.
Hyvinvointialuejohtaja vastaa aluehallituksen toimialojen toiminnasta sekä johtaa ja kehittää toimintaa aluehallituksen alaisuudessa. Hän on yleisjohtaja. Hän voi olla taustaltaan esimerkiksi sosiaalityön, hoitotyön tai lääketieteen substanssiosaaja, jos hänellä on vahva johtamisosaaminen. Hyvinvointialuejohtaja tarvitsee strategiselle tasolle kumppanikseen substanssijohtajat niin lääketieteen, hoitotieteen kuin sosiaalityön aloille. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuusta määrää, että sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisessa on oltava monialaista asiantuntemusta, joka tukee laadukkaiden ja turvallisten palvelujen kokonaisuutta, eri ammattiryhmien yhteistyötä sekä hoito- ja toimintakäytäntöjen kehittämistä. Strategisella tasolla toimivat hoitotyön substanssijohtajat eli hallintoylihoitajat vastaavat hoitotyön opetus-, koulutus- ja tutkimustoiminnan sekä hoitohenkilöstön osaamisen ja voimavarojen johtamisesta, valvonnasta ja vastuutehtävien jakautumisesta.
Tutkimusnäyttö osoittaa, että hoitotyön johtamisella on vaikutusta työvoiman saatavuuteen ja pysyvyyteen, hoitotyön tuottavuuteen, laatuun ja kustannustehokkuuteen sekä hoidon kehittämiseen, hoidon tulosten parantamiseen ja ylläpitämiseen. Hoitotyön johtamisella on vaikutusta myös uudenlaisten työnkuvien kehittämiseen ja näyttöön perustuvien käytäntöjen levittämiseen ja käyttöönottoon. Tähän kaikkeen tarvitaan formaalin johtamisosaamisen lisäksi hoitotyön ja hoitotieteen substanssin vahvaa osaamista. Ellei strategisessa johdossa toimivalla johtajalla ole hoitotyön koulutusta ja osaamista, rapautuu muun muassa hoitotyön prosessien, työnkuvien ja osaamisen kehittäminen. Hoitotyön johtamisen avulla kehitetään yhtenäisiä, parhaaseen mahdolliseen tutkimustietoon perustuvia käytäntöjä, näistä esimerkkinä ovat kaatumis- ja putoamistapaturmien, hoitoon liittyvien infektioiden, painehaavojen sekä potilaan vajaaravitsemuksen ehkäisy. Tutkimustietoon perustuvilla yhtenäisillä käytännöillä saavutetaan myös merkittäviä säästöjä. Työnkuvien ja osaamisen kehittämisellä hoitotyön johto voi vaikuttaa niin kustannustehokkuuteen kuin asiakkaiden ja potilaiden palvelujen saatavuuteen.
Meillä on valitettavia esimerkkejä niistä organisaatioista, joissa hoitotyön johtaminen on romutettu. Niissä hoitotyöhön liittyviä prosesseja ei kukaan enää johda ja arvioi. Prosessien johtamattomuus vaarantaa pahimmillaan potilasturvallisuuden. Hoitotyötä on johdettava ammattimaisesti lähijohdosta strategiseen johtoon saakka. Ilman hoitotyön johtamista terveydenhuoltomme on vaarassa ajautua kaaokseen.
Tarvitsemme oman alan johtajat niin hoitotieteeseen, sosiaalityöhön kuin lääketieteeseenkin. Lääkärilehdessä vaadittu yhden johtajan malli olisi johtamisen takapakki, paluu dinosaurusajalle. Päätoimittaja toteaa alueille valittavan johtamismallin nousevan lääkäreille merkittäväksi. Tämä paljastaa, että johtamismallilla halutaan turvata lääkärikunnan oma etu.
Mikäli hyvinvointialueiden organisaatiot aiotaan saada tuottamaan väestölle sen tarvitsemia palveluita, on aika havahtua hoitotyön ja sosiaalityön merkitykseen tässä kokonaisuudessa. Väittäisin, että suuret ratkaisut nousevat nimenomaan hoitotyön puolelta. Onkin elintärkeää tunnustaa ja tunnistaa hoitotyön osaamisen ja työn merkitys, myös hallinnon tasolla. Osassa sosiaali- ja terveydenhuollon työyksiköitä tämä on jo ymmärretty. Yhteistyöllä päästään aina parhaisiin tuloksiin.
