Sosiaali- ja terveysministeriön tuore selvitys antaa kansalliselle toiminnalle selkeän suunnan.
- Kun erikoistuneiden sairaanhoitajien lisätarve nyt tiedetään, vaadimme nopeiden jatkotoimien käynnistämistä, jotta tarpeeseen kyetään vastaamaan. Kyse on potilasturvallisuuden ja sairaanhoitajien alalla pysymisen kannalta kriittisestä asiasta, sanoo Suomen Sairaanhoitajien puheenjohtaja Heljä Lundgrén-Laine.
Suurin tarve erikoissairaanhoitajille on psykiatrisen, mielenterveys- ja päihdehoitotyön, palliatiivisen ja saattohoidon sekä päivystyshoidon ja diabeteksen hoitotyön erikoisaloilla. STM on aiemmin määritellyt kaikkiaan 17 kliinisen hoitotyön erikoisalaa.
- Pidämme perusteltuna, että erikoistumiskoulutukset aloitetaan näistä erikoisaloista, joilla tarve on suurin. Niin ikään kannatamme, että näiden erikoisalojen vakanssit ja henkilöstöbudjetti työelämässä laitetaan kuntoon. Haluamme samalla teroittaa, erikoistumiskoulutusten käynnistämisellä ja laaja-alaisten hoitotyön tehtävien perustamisella kaikkineen on valtava tarve, painottaa puheenjohtaja Lundgrén-Laine.
Suomen Sairaanhoitajien asiantuntija Liisa Karhe on ollut mukana selvitystyössä yhdessä STM:n ja hyvinvointialueiden hoitotyön johdon kanssa.
- Mahdollisuus erikoistua on yksi keskeinen tekijä sairaanhoitajien alalla pysymiseen. Erikoistuminen tarjoaa sairaanhoitajalle mahdollisuuden pysyä edelleen potilastyössä ja samalla edetä uralla. Tässä mielessä pidän selvityksen antia hyvin tärkeänä tulevaisuuden kannalta, Liisa Karhe sanoo.
Karhe muistuttaa myös siitä, että sairaanhoitajilla on oltava yhdenvertainen mahdollisuus erikoistumiskoulutukseen riippumatta siitä, millä alueella tai minkä ammattikorkeakoulun läheisyydessä he asuvat.
Selvitys nosti esiin perustavaa laatua olevia epäkohtia
Selvitys paljasti ja vahvisti räikeitä epäkohtia hoitotyön ja hoitotyön johtamisen osalta. Asiantuntija Liisa Karhe törmäsi tylyihin tosiasioihin selvitystyön parissa.
- Hoitotyön ja hoitotyön johtamisen tilanne hyvinvointialueilla vaihtelee osin hyvinkin suuresti. Se on mahdollista, koska hoitotyötä ja hoitotyön johtamista ei ole määritelty laissa. Epäkohdat on noteerattu Suomen Sairaanhoitajissa jo aiemmin ja niiden korjaamiseksi työskennellään. Selvitystyö osaltaan alleviivasi, minkälaisiin seurauksiin tämän mittaluokan epäkohdat ovat johtamassa, Karhe sanoo.
Karhen mukaan johtamisen rakenteet ja vastuut eivät ole kaikkialla selkeitä: hoitotyön johtajalla voi olla vastuuta ilman valtaa. Toisinaan hoitotyön johtajalla ei ole käytettävissään tietoa tai pääsyä tarvitsemaansa tietoon. Hoitotyö ja sen johtaminen voidaan järjestää epämääräisesti ja huonosti, tai olla järjestämättä, koska laki sen sallii.
- Tämä oli karu huomio kansallisen tason vakavista epäkohdista, Karhe toteaa.
Suomen Sairaanhoitajien mielestä näitä yhteiskunnallisesti merkittäviä epäkohtia on viipymättä alettava korjata, mutta se on tehtävä erillään erikoistumiskoulutusten käynnistämiseen liittyvästä työskentelystä.
- Minkään seikan ei nyt tule antaa hidastaa erikoistumiskoulutusten käynnistämistä, puheenjohtaja Lundgrén-Laine painottaa.
Rahoituksen ratkaiseminen on tärkein rasti
Raportin esittämät ratkaisut rahoituksen osalta ovat varsin selkeitä ja perusteltuja: sairaanhoitajan erikoistumiskoulutus tulee lisätä valtion koulutuskorvausta saavien sosiaali- ja terveysalan erikoistumiskoulutusten piiriin. Sinne kuuluvat jo ennestään erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutus, sosiaalityöntekijöiden erikoistumiskoulutus sekä sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisen koulutus.
- On itse asiassa aika erikoista, että sairaanhoitajan erikoistumiskoulutus ei ole missään vaiheessa valtion koulutuskorvauksen piiriin kuulunut, huomauttaa Lundgrén-Laine.
Mitä seuraavaksi?
Seuraavaksi koulutustenjärjestäjien ja hyvinvointi- ja yhteistyöalueiden kesken on lähdettävä suunnittelemaan, miten erikoistumiskoulutusten järjestäminen toteutetaan. Ministeriöillä on tässä suunnittelussa tärkeä rooli.
Suomen Sairaanhoitajien mielestä rahoitus tulee ratkaista ja koulutukset käynnistää nopealla tempolla. Vakanssit ja henkilöstöbudjetointi erikoissairaanhoitajia varten tulee valmistella samassa yhteydessä.
- Näemme hyvin tärkeänä myös STM-vetoisen jatkotyöskentelyn. Meillä tulee olla kansallinen ja lainvoimainen rakenne sairaanhoitajan ammatillisen kehittymisen ja urakehityksen turvaamiseksi myös erikoistumiskoulutuksen jälkeisellä urapolulla. Valtakunnallinen koordinointi on ensiarvoisen tärkeää, Lundgrén-Laine sanoo.
