Tekstin ovat kirjoittaneet Kristina Mikkonen, Jonna Juntunen, Ashlee Oikarainen, Outi Kähkönen ja Maria Kääriäinen Oulun yliopiston Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksiköstä.
Elämme koronaviruksen aiheuttaman pandemian keskellä erikoisessa ja epävarmassa tilanteessa Suomessa ja koko maailmassa. Terveydenhuoltoon kohdistuvat nopeat muutokset vaikuttavat vahvasti myös sairaanhoitajakoulutukseen erityisesti opiskelijoiden kliinisten harjoittelujen kautta. Harjoittelujaksoja on peruttu, keskeytetty ja siirretty tulevaisuuteen, mutta niitä on myös onnistuneesti toteutettu. Sairaanhoitajaopiskelijoiden merkitys on tunnistettu ja tunnustettu tilanteessa, jossa on varauduttava merkittävään osaavan ja ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan riittämättömyyteen. Erityisesti loppuvaiheen, yli 100-140 opintopistettä suorittaneiden, sairaanhoitajaopiskelijoiden harjoittelut on haluttu turvata useassa suomalaisessa terveydenhuollon organisaatiossa. Sairaanhoitopiireissä ollaan valmistauduttu tarvittaessa rekrytoimaan opiskelijoita hoitotyöhön aikaisempaa enemmän.
Koronatilanteen aiheuttama huoli on luonnollisesti vallinnut myös sairaanhoitajaopiskelijoiden keskuudessa. Huoli omasta sairastumisesta, riskiryhmään kuuluvan läheisen tai potilaan/asiakkaan tartuttamisesta on tullut vahvasti esille harjoitteluun valmistautuessa. Opettajan tuen, oppilaitoksen ja harjoittelupaikan välisen yhteistyön merkitys on korostunut ja vaatinut muutoksia perinteisiin toimintatapoihin nopealla aikataululla.
Digitaaliset harjoittelun ohjausmenetelmät ovat olleet viimeaikoina kiinnostuksen kohteena. Valitsevassa tilanteessa erilaiset etäohjausmenetelmät on otettu nopealla aikataululla käyttöön. Opiskelijoiden kokemukset ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia ja opettajien kokemuksien mukaan harjoittelun ohjaajat ovat lähteneet joustavasti kokeilemaan erilaisia etäohjausmenetelmiä. Erilaisista etäohjausmenetelmistä on olemassa myös tuoretta tutkimustietoa, jonka mukaan hyvin suunniteltuna ja toteutettuna etäohjausmenetelmät tukevat opiskelijan oppimis- ja ohjausprosessia.
Euroopan Unionin asettamien suositusten mukaan sairaanhoitajakoulutuksen sisältöä on päivitettävä säännöllisesti vastaamaan yksilöiden ja yhteiskunnan muuttuvia tarpeita. Sairaanhoitajien merkityksellinen ja tärkeä rooli potilastyössä on globaalisti ja vahvasti ollut esillä nyt koronapandemian keskellä. Vähemmälle huomioille on jäänyt sairaanhoitajan merkittävä rooli opiskelijaohjaajana; opiskelijan ammatillisen kasvun ja kehittymisen mahdollistajana.
Sairaanhoitajaopiskelijat suorittavat jopa puolet koulutusohjelmistaan kliinisissä harjoitteluissa, joissa he osallistuvat turvallisen, laadukkaan ja potilaskeskeisen hoidon totuttamiseen kliinisessä ympäristössä. Harjoittelun aikana sairaanhoitajaopiskelijat oppivat paljon muutakin kuin kliinisiä taitoja. He esimerkiksi saavat kokemusta ammatillisista roolimalleista vertailleissaan ihanteita ja näkemyksiään hoitotyöstä todellisuuteen. Lisäksi he oppivat ymmärtämään ja arvioimaan organisaatiokulttuurin ja moniammatillisen yhteistyön vaikutusta hoitotyöhön. Harjoittelun aikana opiskelijoille aukeaa madollisuus kehittää kulttuuritietoisuuttaan; oppia huomioimaan potilastyössä potilaiden omaa elämänhistoriaa sekä muodostaa ammatti-identiteettiään pohtimalla eettisiä näkökulmia; omia arvoja ja elämänkokemuksia. Opiskelijoiden oppimista edistää hyvä ohjaussuhde jossa vallitsee luottamuksellinen ilmapiiri ja joka tukee opiskelijan aktiivista roolia hoitotyön tiimin jäsenenä. Oppimista estäviä tekijöitä ovat joustamattomat rutiinit osastolla, ryhmähengen tai ohjaajan sitoutumisen puuttuminen, riittämätön ohjaus, opiskelijoiden kokemukset siitä, ettei heihin luoteta ja anneta mahdollisuutta osallistua aktiivisesti potilashoitoon.
Opiskelijaohjaajalla on tärkeä rooli oppimisen tukemisessa luomalla avoin ja turvallinen oppimisympäristö, jossa opiskelija saa monipuolisesti erilaisia harjoittelumahdollisuuksia ja positiivista vahvistusta orastavaan ammatilliseen kasvuunsa. Opiskelijaohjaajan motivaatio ja työyksikön kannustava ohjauskulttuuri ovat laadukkaan kliinisen oppimisympäristön edellytyksiä. Onnistunut opiskelijaohjaus edellyttää riittäviä resursseja sekä organisaation johdon ja esimiesten tukea. Keskeinen tekijä onnistuneessa harjoittelussa on opiskelijaohjaajien ohjausosaaminen, jota viime aikaisen tutkimustiedon perusteella voidaan vahvistaa opiskelijaohjaajakoulutuksilla. Näihin koulutuksiin pääsy tulisi mahdollistaa kaikille opiskelijaohjaajille.
Koronapandemian aikana pitkän työuran omaavat sairaanhoitajat kokevat lisääntynyttä stressiä ja paineita potilastyössä. Kuitenkin kuormittavassa tilanteessa olisi tärkeää muistaa myös sairaanhoitajan rooli opiskelijaohjaajana ja mentorina. Heidän antamansa tuen merkitys opiskelijoille ja vastavalmistuneille sairaanhoitajille on tärkeä ja korvaamaton erityisesti epävarmuutta herättävässä poikkeustilanteessa. Opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden hoitajien tulee oppia selviytymään negatiivisista tunteista, kuten ahdistuksesta ja uupumuksesta. Lisäksi heille tulee opettaa, miten positiiviset asiat, kuten tunne osallistumisesta ja hoitotyön tiimin tuesta voi olla ammattilaisille voimaannuttavaa. Tunteiden hallinta on kriittinen osa kliinistä oppimista, koska tämä näkökohta auttaa opiskelijoita kehittämään osaamistaan turvallisen ja laadukkaan hoidon tarjoamisessa.
