Tartuntatautihoitaja Irja Kolehmainen Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymä Siun sotesta ehtii juuri ja juuri antaa haastattelun. Maailman mullistanut covid-19 on ylityöllistänyt hänet ja koko infektioiden torjuntayksikön täysin, vaikka apujakin on saatu.
– Kiitos avusta talon johdolle! Ei sitä olisi voinut kuvitella, miten tämä tauti vyöryy eteenpäin. Eikä voi sanoa, että hätää ei ole ollut, kun miettii testikapasiteettia ja suojaimia. Yllättävän iisisti olen kuitenkin pystynyt ottamaan tilanteen. Olen tällainen vanha diesel, joka lähtee hitaasti raville, Kolehmainen pohtii.
Kolmenkymmenen vuoden ura tartuntatautihoitajana tuo perspektiiviä tilanteeseen. Aloittaessaan sairaanhoitopiirin tartuntatautihoitajana 1990-luvun alussa Kolehmainen sai eteensä puhtaan pöydän, sillä tartuntatautien yhtenäisistä hoitokäytännöistä ei ollut vielä juurikaan tietoa. Matkan varrelle mahtuu monta selätettyä kulkutautia.
– 90-luvun alussa oli Venäjällä levinneen kurkkumätäepidemian uhka, ja rokotettavia tuli ovista ja ikkunoista. 2000-luvulla Joensuussa koettiin kuppaepidemia, jossa tartuntaketjujen selvittämiseksi tarvittiin poliisilta virka-apua.
Mikään ei kuitenkaan ole samassa mittaluokassa kuin covid-19. Siitä muistuttaa tauotta soiva puhelin.
– Olisi mukavaa pystyä hetken keskittymään yhteen asiaan. Siltikin täytyy todeta, että olen äärettömän onnellinen, kun olen saanut tehdä juuri tätä työtä, tämä on ollut se minun juttuni. Unelmani on, että joku päivä saisin käyttää kokemustani koko erityisvastuualueen hyväksi vielä ennen eläkeikää.
Kolehmainen toivoo, ettei pandemia jätä varjoonsa muita tärkeitä asioita.
– Muistakaa ottaa influenssarokotus joka syksy!
Teksti Suvi Leppiniemi
Kuva Riikka Hurri
Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 4/2020. Lue koko lehti.
