Janette Indonesiassa
Kolmas viikko pulkassa ja kiirettä on ollut. Täällä on ollut erilaisia tapahtumia, joihin olemme päässeet osallistumaan. Sairaanhoitajien pyynnöstä suunnittelimme aktiviteettitapahtuman vanhuksille, jonka meinaamme pitää neljännellä viikolla. Yritimme keksiä mahdollisimman vauhdikasta ja hauskaa tekemistä. Aktiviteettitapahtuman tavoitteena on, että vanhukset ja työntekijät heidän toivomustensa mukaisesti muun muassa oppisivat meiltä jotakin uutta ja näkisivät minkälaisia aktiviteetteja Suomessa vanhuksille pidetään. Tästä enemmän seuraavassa postauksessa, kun olemme pitäneet aktiviteettitapahtuman.
Viikolla täällä kävi kiinalaisiin parannuskeinoihin perehtynyt mies. Hän tuli opastamaan vanhainkodille liikkeitä, jotka auttavat selkävaivoihin, erityisesti alaselän kipuihin. Selkäkivut ovat yleisiä tässä maassa, kun täällä on paljon ihmisiä, jotka ympärivuotisesti tekevät töitä riisipelloilla kyykistellen. Mies keskittyi liikkeeseen, joka on tarkoitettu kehon kireiden lihasten löysentämiseksi. Tässä liikkeessä potilas makaa korkealla pöydällä selällään. Toinen jalka nostetaan 90 asteen kulmaan ja toinen jalka roikkuu pöydän reunan yli. Liikkeeseen tarvitaan avustaja, joka pitää jalkaa tässä asennossa. Tämä liike tulisi toistaa molempiin jalkoihin joka päivä noin 15 minuutin ajan. Liikkeen tehoa saa parannettua niin, että avustaja asettaa myös venytettävän jalan jalkaterän 90 asteen kulmaan. Liikkeen aikana kädet tulee pitää suorana pään yläpuolella. Parannuskeinoihin perehtynyt mies kertoi, että liike on hyvin yksinkertainen, mutta todella tehokas. Kävely ei ole niin tönkköä ja kivut vähenevät tai häviävät selästä. Liikkeen pystyy tekemään yksin. Mies sanoi meille, että liike on todella tehokas, vaikka se onkin helppo toteuttaa ja yksinkertainen. Riskipotilaita ovat sydänsairaat ihmiset, joihin tulee liikkeen aikana kiinnittää erityistä huomiota. Mies sanoi, että sydänsairaiden potilaiden sydän ei välttämättä jaksa pumpata verta koko kehoon liikkeen aikana, jolloin ihminen saattaa muuttua kylmäksi. Tällöin liike tulee lopettaa. Mies sanoi, että meidän tulee ehdottomasti viedä tätä liikettä eteenpäin, sillä sen hyödyt ovat niin suuret ja ne saadaan pienellä ajankäytöllä ja nopeasti. Tämä liike siis rentouttaa kehon lihaksia, helpottaa kipua ja parantaa iäkkään kävelyä.
Täällä Klinik SadaJiwalla järjestettiin tapahtuma, jossa otetaan papakoetestit kaikilta halukkailta naisilta, jotka asuivat täällä Mengwin kylässä. Oli onni, että tämä tapahtuma järjestettiin täällä olo aikanamme. Kyseessä on siis hallituksen järjestämä ohjelma. Kiertävä papakoe-bussi kiertää kerran vuodessa kaikki Balin kylät ja kaupungit, jolloin kaikki halukkaat saavat mahdollisuuden otattaa itseltään papakokeet. Bussi kiertää eri paikoissa järjestyksessä ja pysähtyy kylässä tai kaupungissa, sille määritettyyn paikkaan. Tämän kylän kokoontumispaikka oli täällä Klinik SadaJiwalla. Paikalla oli noin 50 naista. Bussissa oli kaksi tuolia, joissa oli samanaikaisesti potilaat. Yksityisyyttä sai väliin vedettävällä verholla. Täällä painotettiin meille, että papakokeen ottamisesta ei saa tuomita ketään. Ajatus tuomitsemisesta hieman ihmetytti meitä, sillä mieleen ei tule yhtäkään asia miksi papakokeen ottaminen olisi tuomittava asia. Täällä niitä kuitenkin otetaan silloin, kun ihminen on seksuaalisesti aktiivinen. Papakoetta ei siis oteta naiselta, joka on neitsyt. Papakokeen ottajina toimivat tapahtumassa kätilöt ja avustajina toimivat sairaanhoitajat. Kohdunkaulan syöpä on täällä hyvin yleinen naistentauti. Tämä ohjelma on naisille ilmainen, sillä papakokeen ottaminen toimii hyvänä keinona tunnistaa aikaisin kohdunkaulan erilaiset solumuutokset. Myös mammografiaohjelma on ilmainen täällä ja tähänkin toimintaan on olemassa kiertävä bussi. Harmillista kuitenkin, että harjoittelumme täällä ehtii luultavasti loppua, ennen kuin mammografiabussi tänne saapuu. Indonesiassa jokaisella saarella on tällainen ohjelma ja omat tällaiset bussinsa. Indonesiassa on yli 17 000 saarta. Asuttuja saaria on kuitenkin vain noin 6000. Pitää olla siis monta papakoebussia ja mammografiabussia, että kaikki saavat mahdollisuuden osallistua. Bussisysteemi on hyvä Indonesiassa, koska sillä on helppo kulkea kylästä kylään. Tällöin kaikki saavat tasavertaisen mahdollisuuden osallistua testauksiin.
Balilla uskonto näkyy jokapäiväisessä elämässä ja täällä erilaisia juhlia ja seremonioita on paljon. Sunnuntaina pääsimme osallistumaan erään perheen seremoniaan. Tämä seremonia järjestetään vain kerran vuodessa. Kyseisessä seremoniassa perhe kokoontui juhlistamaan edesmennyttä perheenjäsentä. Seremoniaa varten meillä oli ostettuna siihen kuuluva vaatetus, nimeltään kebaya. Seremoniaan lähdettiin neljältä aamuyöstä ja koko reissuun meni yhteensä 12h! Päivään sisältyi rukoukset ja erilaiset tapahtumat viidessä eri temppelissä. Temppelit olivat julkisia temppeleitä ja kotitemppeleitä. Täällä jokaisella kodilla ja sairaalalla on omat temppelinsä, joissa toteutetaan erilaisia seremonioita ja rukoillaan päivittäin. Kolme sunnuntaipäivän temppeleistä olivat tällaisia pienempiä temppeleitä. Päivä alkoi tulivuori Agungin lähellä sijaitsevassa julkisessa temppelissä. Siellä tutustuimme menoon katselemalla sivusta mitä tapahtuu. Paikalla oli noin 50 perheenjäsentä. Täällä perhe on hyvin läheinen ja suuri. Temppeleissä pääasiassa keskitytään rukoilemiseen niin, että ihmiset käyvät temppelissä maahan istumaan risti-istuntaan tai niin, että istutaan jalkojen päällä. Ensimmäiseksi kädet laitetaan yhteen kasvojen eteen ja rukoillaan. Sitten otetaan kukka käteen ja toistetaan edellä mainittu liike. Kukan kanssa rukous tehdään kolme kertaa, eri kukilla tietenkin. Viimeinen kukka laitetaan korvan taakse. Sitten tulee joku ihminen joka ripauttaa pään päälle pyhää vettä. Sitten hän kaataa käsille kolme kertaa pyhää vettä ja sinun tulee juoda se. Viimeisen kerran kun vettä laitetaan kädelle, sinun tulee hieroa se päähän. Sitten saat riisiä käteen jota tulee laittaa otsaan ja kaulalla, jonka jälkeen tulee syödä riisiä kolme kertaa. Sen jälkeen taas rukoillaan ja kierretään temppelin rakennuksia kolme kertaa ympäri. Ensimmäisessä temppelissä uhrattiin myös ankka ja kana. Nämä eläimet roikkuivat elävinä jaloistaan kiinni puutangossa, jota eräs mies kantoi rakennuksien kiertämisen aikana. Itse uhrausta emme nähneet. Pääsimme osallistumaan seremonioihin muissa temppeleissä. Rukoustilanteet eivät olleet vakavia, sillä kun tuli meidän vuoromme tehdä edellä mainitut asiat, saimme paljon katseita ja saimme jonkin verran naurua aikaiseksi. Oli kyllä hauskaa. Hienoin temppeli, jossa seremonia toteutettiin oli ehdottomasti Balin temppeleiden äiti ”Pura besakih”. Sieltä oli huikeat näköalat ja temppeli oli suurin näkemäni.
Keskiviikkona kävimme balilaisessa sairaalassa vierailemassa. Tästä kerron seuraavassa blogitekstissä, kun olemme päässeet vierailemaan myös toiseen sairaalaan. Lomapäivät vietimme Ubudissa, jolloin kävimme muun muassa riisipelloilla, apinametsässä ja Cambuhan ridge walkilla. Kaikki edellä mainitut ovat käymisen arvoisia paikkoja! Riisipellot olivat todella vaikuttavia, mutta kannattaa olla varovainen käärmeiden takia. Niitä näimme siellä kaksi. Apinametsä oli todella hieno paikka, mutta sielläkin tulee olla varovainen. Apinametsässä käyminen oli hieno kokemus, mutta toisen kerran en varmaan itse menisi, koska stressitaso oli melkein koko ajan koholla äkäisen oloisten apinoiden takia. Apinat saattavat olla äkäisellä tuulella ja saattavat sähistä, joten kannattaa pysytellä siellä olevien työntekijöiden lähellä, jos sinne haluaa lähteä. Yksi apina vei kaverini repusta kulmakynän, joten kaikki tavarat kannattaa sulkea kunnolla repun syvyyksiin.
Harjoittelu on puolivälissä ja tuntuu että aika on hujahtanut todella nopeasti. Loppuaika menee varmasti vähintään yhtä nopeasti kuin alkuaika. Ensi viikon menoja odotellessa!
