Tänä keväänä moni sairaanhoitaja on ilmoittanut tarvitsevansa lomaa hoitotyöstä. Yksittäiset sairaanhoitajat ovat toki aina ennenkin ottaneet breikin omasta työstään esimerkiksi opiskelu- tai vuorotteluvapailla. Nyt viesteissä on kuitenkin toisenlainen sävy. Lomalta ei ehkä palatakaan takaisin. Tämä huolestuttaa minua, mutta erityisesti tämän pitäisi huolestuttaa työnantajia ja päättäjiä. Samanlaisia huolestuttavia viestejä kuulimme viime syksynä ruotsalaisilta kollegoilta, kun siellä sairaanhoitajat irtisanoutuivat työstään selviytyäkseen rankasta korona-ajasta.
Meillä krooninen sairaanhoitajapula on vienyt sairaanhoitajien ja esimiesten jaksamisen äärirajoille. Sijaisten ja vakinaisen henkilöstön puuttuessa tauot ovat jääneet pitämättä, tuplavuorot ovat arkipäivää, vapailta on tultu töihin eivätkä suunnitellut lomat ole toteutuneet. Jo ennestään vaikean sairaanhoitajapulan päälle tuli korona, joka on vaatinut valtavasti joustamista, uuden oppimista ja organisoimista. Kuormitusta on lisännyt pelko omasta tai läheisten sairastumisesta.
Haasteista huolimatta sairaanhoitajat ovat hoitaneet työnsä rautaisella ammattitaidolla, mutta kukaan ei voi venyä loputtomiin. Jokainen kaipaa kiitosta ja arvostusta. Arvostus konkretisoituu tilipäivänä. On aika tunnustaa, että terveydenhuoltomme ei olisi pärjännyt ilman sairaanhoitajia eikä tule pärjäämään jatkossakaan. Hyvät työnantajat ja päättäjät: Tilanteen vakavuus on kaikkien tiedossa. Vastuu on teidän. Te voitte ratkaista kriisin, ja nyt on viimeinen hetki toimia.
Semester från vårdarbetet
I vår har många sjukskötare meddelat att de behöver semester från vårdarbetet. Enskilda sjukskötare har så klart också förr gjort uppehåll i sitt arbete i form av studie- eller alterneringsledighet. Nu har budskapen dock en annan ton. Man kommer kanske inte tillbaka efter semestern. Detta bekymrar mig men i synnerhet borde det bekymra arbetsgivare och beslutsfattare. Likadana oroande besked hörde vi förra hösten från svenska kolleger när sjukskötare där sade upp sig från sitt arbete för att klara sig under den svåra coronatiden.
Hos oss har bristen på sjukskötare fört sjukskötarnas och chefernas orkande till den yttersta gränsen. I brist på vikarier och ordinarie personal har pauser inte gått att hålla, dubbla arbetsskift är vardag, ledigheter har avbrutits för att komma till arbete och planerade semestrar har inte kunnat hållas. Utöver den redan tidigare svåra sjukskötarbristen kom coronan som krävt väldigt mycket flex, nyinlärning och organisering. Påfrestningen har ökat av rädsla för att man själv eller anhöriga ska insjukna.
Trots utmaningar har sjukskötarna skött sitt arbete med järnhård yrkesskicklighet, men ingen kan tänja sig i det oändliga. Var och en kräver tack och uppskattning. Uppskattningen konkretiseras avlöningsdagen. Det är dags att erkänna att vår hälso- och sjukvård inte hade klarat sig utan sjukskötare och kommer inte att klara sig i fortsättningen heller. Bästa arbetsgivare och beslutsfattare: Lägets allvar är bekant för alla. Ansvaret ligger hos er. Ni kan avgöra krisen och nu är sista stund att agera.
Kirjoitus on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 5/2021. Lue koko lehti.
