Sairaanhoitaja Katja Vesterinen pitää lymfoomahoitajan vastaanottoa KYSin syöpätautien poliklinikalla. Hän kohtaa seurantapotilaat kiireettömästi ja vapauttaa lääkäriaikoja akuutimpien potilaiden käyttöön.
Kuopion yliopistollisen sairaalan syöpätautien poliklinikalla on kokeiltu helmikuun alusta lymfooma- eli imukudossyöpähoitajan vastaanottotoimintaa. Vuodenvaihteeseen asti jatkuva pilottiprojekti syntyi käytännön tarpeesta.
– Lymfooman seurantapotilaiden lääkärin vastaanottoja oli paljon, eikä akuuteille potilaille tahtonut riittää aikoja, kertoo lymfoomahoitajaksi erikoistunut sairaanhoitaja Katja Vesterinen.
Toiminnan tavoitteena on, että seurantapotilaat ohjautuisivat etupäässä hoitajavastaanotolle ja että lääkäri voisi keskittyä akuutteihin potilaisiin ja heihin, jotka tarvitsevat lääkärin seurantaa.
Pilotin ajan Vesterinen pitää hoitajavastaanottoa kahtena päivänä viikossa. Lisäksi hän työskentelee syöpätautien poliklinikan vastaanotolla sekä lääkehoitopoliklinikalla, jossa annetaan suonensisäisiä lääkehoitoja.
Potilaat ovat suhtautuneet hoitajavastaanottoon hyvin. Porkkanana on kontrollikäynnin kiireettömyys, koska yhdelle potilaalle on varattu tunti aikaa.
– Potilas saa siinä rauhassa aikansa käyttää, ja hän tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Toki siinä on varattu aikaa myös paperityöhön. Osalla aikaa ei kulu lähellekään tuntia, mutta on potilaita, joilla saattaa olla tarvetta puhua. On hyvin yksilöllistä, miten potilaat ajan käyttävät, Vesterinen kertoo.
Pilottiprojektin ohessa kokeillaan myös lymfoomapotilaan digihoitopolkua. Potilas käy seurantaohjelman mukaisesti tutkimuksissa, esimerkiksi veri- ja kuvantamistutkimuksissa, sekä täyttää oirekyselylomakkeen.
Lymfoomahoitaja tarkastaa potilaan tutkimustulokset ja oirekyselylomakkeen vastaukset. Jos esille nousee jotain erityistä huomioitavaa, hoitaja on yhteydessä potilaaseen ja konsultoi lääkäriä.
Jos tuloksissa ei ole mitään poikkeavaa, hoitaja kommentoi tuloksia potilaalle digihoitopolun viestitoiminnon kautta. Hoitokertomukseen hän laatii kattavamman tekstin, jonka potilas voi käydä lukemassa OmaKannasta.
Lymfoomahoitajan työpanokselle on Vesterisen mukaan selvästi tarvetta, mutta toimenkuvassa on vielä täsmennettävää.
– Tällä hetkellä sairaalat ja hyvinvointialueet ovat itse luoneet toimenkuvia. Tarvittaisiin myös kansallisesti yhtenäiset raamit: määritellyt palkkausasiat ja koulutusvaatimukset. Hoitajien urapolkua itsekin kaipaan, hän sanoo.
Lymfoomapotilaan kliininen tutkiminen hoitajavastaanotolla
- Sairaanhoitaja tunnustelee imusolmukealueet: kaulan, niskan, soliskuopat, kainalot ja nivuset. Jos hoitaja tuntee poikkeavan oloisia imusolmukkeita, hän konsultoi lymfoomalääkäriä. Jos epäillään, että lymfooma on uusiutunut, pyritään ottamaan näyte imusolmukkeesta ja selvittämään asia.
- Tunnustellaan vatsa, jossa on paljon imusolmukkeita. Miltä maksa tai perna vaikuttaa? Miltä tuntuu kylkikaaren ulkopuolella?
- Kuunnellaan keuhkot ja tarkistetaan syke joko kuuntelemalla stetoskoopilla tai käsin ranteesta. Lymfoomapotilaat ovat käyneet läpi raskaita hoitoja, jotka saattavat myöhemmin aiheuttaa keuhko-ongelmia. Sydän- ja verisuonisairauksien riski on myös kohonnut. Siksi kuunnellaan myös hengitysääniä ja sydämen rytmin säännöllisyyttä.
- Tarkistetaan säärten tilanne: onko merkittävää kuoppaturvotusta tai punoitusta? Esimerkiksi sydämen vajaatoiminta näkyy usein jalkojen turvotuksena.
- Sairaanhoitaja voi konsultoida matalalla kynnyksellä lymfoomalääkäriä ja pyytää toimintaohjeita.
Teksti Mari Schildt
Kuva Akseli Muraja
Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 5/2024. Lue digilehteä jäsen- tai tilausnumerollasi.
Tutustu tarkemmin Sairaanhoitaja-lehteen. Lue verkkosivuilla aiemmin julkaistuja Sairaanhoitaja-lehden avoimia juttuja.
