Joskus on hyvä kurkistaa menneisyyteen ymmärtääkseen, miten moni asia on nykyään paremmin kuin ennen. Sairaanhoitaja Sari Hämäläinen perehtyi ylemmän ammattikorkeakoulun tutkielmassaan Helsingin kaupungin avomielenterveyspalveluiden 1990-lukuun.
90-luku mullisti mielenterveyspalvelut, sillä sairaalapaikkoja ajettiin alas. Avomielenterveyspalveluiden kehitystä vaikeutti lamasta johtuva rahan puute.
– Näin tilanteen itse noviisin näkökulmasta lähtiessäni mielenterveystyöhön vuonna 1988.
Mielenterveyspotilaiden kuntoutumisessa korostettiin hoidon suunnittelua, toimintakyvyn edistämistä ja perheiden osallistumista hoitoon. Nykyvinkkelistä erikoiselta tuntuu kuitenkin se, että hoitosuhteet mielenterveystoimistoon olivat loppuelämän kestoisia.
– Uloskirjaamisia ei tehty oikeastaan ikinä. Pitkä hoitoaika saattoi lisätä potilaan turvallisuudentunnetta, mutta toisaalta hidasti kuntoutumista.
Uloskirjaamisia ei tehty oikeastaan ikinä. Pitkä hoitoaika saattoi lisätä potilaan turvallisuudentunnetta, mutta toisaalta hidasti kuntoutumista.
Hoidon kokonaisvaltaisuudesta ei myöskään aina voinut puhua, sillä hoitoideologiaan vaikutti vahvasti psykodynaaminen lähestymistapa. Tämän takia yksi työntekijä saattoi tehdä potilaan kanssa käytännönläheisiä asioita ja toinen antoi ainoastaan terapiaa. Työtehtävien jako saattoi aiheuttaa eriarvoisuuden kokemuksia työntekijöissä.
90-luku ei ole kaikessa kaukana tästä päivästä, sillä sairaalapaikkoja karsitaan jatkuvasti. Nykyään avohoito on kuitenkin kehittyneempää. Esimerkiksi kotikäynnit lyhyellä varoitusajalla ovat arkipäivää ja tukiasumiseen on paljon vaihtoehtoja.
Hämäläinen näkee nykytilanteen läheltä, sillä hän on töissä Helsingin kaupungin psykiatrian poliklinikan psykoosityöryhmässä.
– Tätä päivää on, että potilas tai omaiset voivat soittaa meille hyvin matalalla kynnyksellä. Hoidossa olevat potilaat voivat saapua meille kiirevastaanotto-aikana ja saada nopeasti apua akuuttitilanteeseen. Näin pyritään vähentämään turhia päivystyskäyntejä. Ja kyllä, tänä päivänä on ihan tavallista uloskirjata potilaita meiltä perusterveydenhoitoon.
Teksti Suvi Leppiniemi
Kuva Leena Koskela
Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 1/2021. Lue koko lehti.
