Ei kait mielekäs elämä siihen lopu, kun astuu vanhainkodin ovesta sisään. No ei lopu, ei ainakaan meillä Seniorisäätiössä. Työtä ohjaava mottomme on, että vanhuksemme eivät ole tuotteita, numeroita tai kustannuseriä vaan ainutlaatuisia ihmisiä, joilla on ollut kiinnostava elämä kokemuksineen, seikkailuineen, suruineen ja pettymyksineen sekä onnentunteineen.
Seniorisäätiön vanhainkoti ei ole paikka, jossa päivät kuluvat vuoteessa maaten tai tuolissa istuen katsellen tylsistyneenä ikkunasta ulos ja toivoen, että joskus jotain tapahtuisi. Meillä tavoitteena on, että jokainen vanhus voi kokea elävänsä arvokkaasti loppuun asti.
Vanhainkodissa mielekäs ja omannäköinen arki koostuu turvallisuuden tunteesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa omaan hoitoonsa. Jokaisella vanhuksella on oikeus tulla kuulluksi ja esittää toiveita siitä, miten haluaa viimeiset vuotensa viettää.
Muutosvalmennuksessa Mariankoti 5:n henkilöstö lähti yhdessä pohtimaan, miten tehdään omannäköinen arki vieläkin toimivammaksi ja omannäköisemmäksi. Työyhteisön näkökulmasta voi aluksi olla vaikeaa ja haasteellista muuttaa toimintatapojaan ja asenteitaan, sillä työtä tehdään usein rutiininomaisesti ja totutuista tavoista halutaan pitää kiinni.
Me päätimme yksimielisesti, että lähdemme uudelleenarvioimaan ajatus- ja toimintatapojamme ja muuttamaan niitä vanhusten ehdoilla.
Mitä teimme? Aloitimme miettimällä, miten voisimme toimia toisin, ja esitimme itsellemme kysymyksiä: Annammeko kaikille vanhuksille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua arjen askareihin? Tarjoammeko vuodepotilaille riittävästi fyysisiä aktiviteetteja lihaskunnon ylläpitämiseksi? Kunnioitammeko ihmisten omia valintoja ja itsemääräämisoikeutta riittävässä määrin?
Seuraavassa vaiheessa kartoitimme asukkaiden mieltymyksiä ja toiveita keskustelemalla heidän kanssaan sekä tutkimalla heidän elämänkaaritietojaan. Suunnittelimme viikko-ohjelmat asukkaiden toiveiden mukaisesti ja aloimme pitämään asukaskokouksia. Kokouksia oli ensin kerran kuukaudessa, nyt kaksi kertaa kuukaudessa.
Kokouksissa keskustelemme asukkaiden kanssa yhteisistä asioista sekä kokouksessa esille tulevista toiveista, ajatuksista ja asukkaiden mieltä askarruttavista asioista, jolloin voimme yhdessä etsiä niihin ratkaisuja.
Asukaskokous on tarkoitus pitää mukavana yhteisenä kahvittelutuokiona, jossa sana on vapaa. Teemme kokouksistamme muistion, joka on vapaasti sekä potilaiden että omaisten luettavissa.
Omaiset ja asukkaat ovat mieltäneet kokoukset mukaviksi, sillä asukkaat saavat niissä päättää demokraattisesti itseään koskevista asioista, mikä vahvistaa myös potilaiden itsemääräämisoikeutta.
Osastollamme toteutetaan nykyisin Seniorisäätiön yhteisen viriketoiminnan lisäksi omaakin viriketoimintaa: järjestämme saunailtoja, tietovisailuja, lauluhetkiä, bingoja ja kauneudenhoitoa jne. Vaihteleva viriketoiminta on muuttunut luontevaksi osaksi osasto 5:n arkea.
Vielä on kuitenkin kehitettävää jäljellä. Arvioidessamme omaa toimintaamme huomasimme, että vuodeasukkaat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Nyt olemme alkaneet järjestää heille aktiviteetteja, jotka näkyvät toimintakalenterissamme viikoittain.
Jo pelkästään sillä, että vuodeasukkaat tuodaan yhteisiin tiloihin, on suuri merkitys heidän hyvinvointiinsa ja vireyteensä. Virikehetkiin voi sisältyä fyysisiä harjoitteita tai toimintaa, jolla ylläpidetään lihaskuntoa, tai esimerkiksi musiikin tai äänikirjan kuuntelua. Tärkeintä mielestämme on se, että vuodeasukkaatkin pääsevät osallistumaan eri aktiviteetteihin ja viettämään välillä hemmotteluhetkiä muiden kanssa.
Osastollamme vallitsee kehitysmyönteinen ilmapiiri, sillä tiedämme, että voimme muuttaa itseämme ja omaa toimintaamme. Ennen kaikkea voimme muuttaa tapaamme suhtautua asioihin. Kuten kirjailija William Blake on sanonut:
”Jokainen näkee asiat eri tavalla. Millainen silmä, sellainen esine.”
Tekstin on kirjoittanut Seniorisäätiön muutosvalmennuksessa mukana oleva Mariankodin osasto 5:n henkilökunta Katja Juvanojan johdolla.
