Hoitotyön kriisiytymiseen on osaltaan vaikuttanut kansallisen ohjauksen ja koordinoinnin puute. Yhtenäisten toimintalinjausten puuttuessa yksittäiset toimijat ja organisaatiot luovat omia mallejaan. Kansallisen ohjauksen tarve näyttäytyy tällä hetkellä suurena. On täysin riittämätöntä, että tilannetta vain seurataan ja arvioidaan. Laiva tarvitsee kapteenin. Rakenteissa olevat valuviat pitää korjata. Niitä löytyy koulutuksesta työelämään ja hoitotyön johtamiseen. Yhtenä erittäin merkittävänä korjaustoimenpiteenä pidämme kansallisen hoitotyön ohjauksen vahvistamista.
Hyvinvointialueiden perustamisen yhteydessä hallintosääntöjen monenkirjavat linjaukset osoittavat räikeällä tavalla, että hoitotyön johtamista ei arvosteta ja sen merkitystä ei tunnisteta. Osassa alueista kirjaukset hoitotyön johtamisesta hallintosäännöissä löytyvät, mutta kaikilla alueilla kirjausta ei ole. Ilmeisesti kaikkialla ei ajatella hoitotyön johtamisen olevan osa monialaista johtamista. Näillä toimilla lisätään alueiden keskinäistä epätasa-arvoa.
Mitä voimme oppia maailmalta?
Ne maat, joissa on ollut vahva valtakunnallinen mandaatti ohjata ja koordinoida hoitotyötä, kuten esimerkiksi Israel ja Irlanti, ovat onnistuneet edistämään muun muassa sairaanhoitajien asiantuntijarooleja ja luomaan ammatillisia standardeja ja määräyksiä sekä hoitotyöhön että hoitotyön johtamiseen. Valtakunnallisen ohjauksen ansioista korona-aikana Israel sai koulutettua ja erikoiskoulutettua runsaasti sairaanhoitajia.
Israelissa on ministeriöön perustettu oma hoitotyön yksikkö, jota johtaa hoitotyön korkein virkamies, Government Chief Nursing and Midwivery Officer (GCNMO). Oma itsenäinen budjetti antaa GCNMO:lle mahdollisuuden johtaa sairaanhoitajan ammattia koulutuksesta rekisteröintiin ja ammatin kehittämiseen. GCNMO:n tehtävänä on prosessien johtaminen, visioiden asettaminen, tarpeiden arviointi, suunnittelu, toteutus ja prosessin arviointi. Valtakunnantasoinen hoitotyön yksikkö nähdään merkittävänä osana monialaista johtamista, jonka työstä hyötyvät niin potilaat kuin hoitotyöntekijätkin.
WHO:n Euroopan alueella tehdyn selvityksen mukaan valtakunnallinen hoitotyön johtaminen on järjestetty viidellä eri mallilla, joita ovat kansallinen koordinaatiokeskus -malli, hajautettu malli, ohjelma-malli, neuvoa-antava malli ja toimeenpaneva malli. Suomi on sijoitettu vaikutusvaltaisempaan eli toimeenpanevaan malliin, sillä ministeriön hoitotyön neuvonantajalla (GCNMO) on muun muassa mandaatti kehittää hoitotyötä ja määritellä osaamisvaatimuksia, seurata työvoiman kysyntää ja ennakoida koulutustarpeita sekä määritellä rahoitustarpeita. Mallistamme puuttuu kuitenkin kaksi olennaista osatekijää, mandaatti ohjata ja resurssit.
Jotta hoitotyö Suomessa saadaan pelastettua, tulee ministeriön neuvonantajan roolia ja mallia laajentaa. Hoitotyön ylimmällä virkahenkilöllä tulee olla mandaatti ja ohjausvalta sekä tarvittavat resurssit seurata ja ohjata hoitotyön laatua, resursseja, rakennetta ja johtamista valtakunnallisesti.
Inspiroiduitko tästä? Blogeillamme tuomme sairaanhoitajan äänen kuuluvaksi ja asiantuntemuksen näkyväksi.
