Vuoden lähestyessä loppuaan on hyvä vilkaista peruutuspeiliin ennen kuin suuntaamme katseen tulevaan. Vuosi vaihtui toiveikkaissa merkeissä, olihan sentään kyseessä kansallisesti ja kansainvälisesti ainutlaatuinen hoitotyön juhlavuosi. Odotukset olivat korkealla.
Sitten tuli korona, joka haastoi terveydenhuoltomme ennennäkemättömällä tavalla. Sairaanhoitajat joutuivat kohtaamaan uuden ja pelottavan viruksen vaillinaisin varustein ja alati muuttuvin ohjein. Koronakyselyissämme joka neljäs sairaanhoitaja kertoi joutuneensa siirtymään uuteen työtehtävään. Päällimmäisinä tunteina sairaanhoitajilla olivat pelko, ahdistus ja epävarmuus. Keväällä voimassa ollut valmiuslaki rajoitti sote-alan henkilöstön oikeutta vuosilomiin, ylityörajoihin ja irtisanoutumiseen. Kokemus venymisestä, lomien perumisesta ja rahallisen korvauksen puuttumisesta näkyy valitettavasti uupuneina ja alanvaihtoa suunnittelevina sairaanhoitajina.
Peilistä näkyy myös käsittämättömän ammatillinen sakki, joka nujersi koronan ensimmäisen aallon ja nyt taistelee toista vastaan. Korona osoitti kaikille sairaanhoitajien työn merkityksen. Heidän urakaltaan ja uupumukseltaan ei voi sulkea silmiä. Nyt pitää satsata sairaanhoitajien työkyvyn ylläpitämiseen. Nyt jos koskaan on huomioitava riittävä palautuminen, mahdollisuus työnohjaukseen, arkiseen tukeen ja kokemusten vaihtoon. Työhyvinvoinnin tukemisen tulee olla organisaatioiden prioriteeteissa korkealla. Mitä peruutuspeilissä näkyy, sen edestään löytää.
Vad minns man året 2020 för?
När året går mot sitt slut är det bra att ta en titt i backspegeln innan vi riktar blicken mot framtiden. Årsskiftet gick i ljusa tecken; det var ju ändå vårdens nationellt och internationellt unika jubileumsår. Förväntningarna var höga.
Sedan kom corona som utmanade vår hälso- och sjukvård på ett sätt utan like. Sjukskötarna fick möta ett nytt och skrämmande virus med bristfällig utrustning och ständigt ändrade anvisningar. I våra corona-enkäter berättade var fjärde sjukskötare att hen blev tvungen att övergå till nya arbetsuppgifter. Överst låg känslan av rädsla, ångest och osäkerhet. Beredskapslagen som gällde på våren begränsade vårdpersonalens rätt till semester, övertidsgränser och uppsägning. Upplevelsen av tänjning, indragning av semestrar och utebliven penningersättning syns dessvärre som utmattade sjukskötare som planerar att byta bransch.
I spegeln ses också en ofattbart professionell hop som kuvade den första vågen och nu kämpar mot den andra. Corona visade alla betydelsen av sjukskötarnas arbete. Man kan inte blunda för deras arbete och utmattning. Nu måste man satsa på att upprätthålla sjukskötarnas arbetsförmåga. Nu om någonsin måste man beakta tillräcklig återhämtning, möjlighet till arbetshandledning, vardagligt stöd och utbyte av erfarenheter. Stödjande av arbetshälsa bär stå högt bland organisationernas prioriteter. Vad man ser i backspegeln det finner man framför sig.
Kirjoitus on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 8/2020. Lue koko lehti.
