Asiantuntija Liisa Karhe kuvaa potilaan hoitamista teho-osastolla. Sinä pääset seuraamaan sairaanhoitajan työtä aitiopaikalta.
Mitähän minua on tänään vastassa? miettii moni tehosairaanhoitaja, kun aamutuimaan menee ottamaan raporttia yövuorolaiselta.
Menenkö hoitamaan potilasta hoitohuoneeseen, lähdenkö kuljettamaan potilasta toisen sairaalan teholle, haenko huonosti voivan lapsipotilaan teholle, vastaanotanko päivystyslääkärin kanssa teholle tulevan traumapotilaan, toiminko elvytys/MET-hoitajana vai menenkö päästämään elvytyshoitajan kotiin osastolta pitkittyneen elvytyskäynnin takia?
Tässä blogissa tehosairaanhoitaja menee hoitamaan vaikean aivo- ja vatsavamman saanutta potilasta. Tule sinne mukaan!
Tehohoitopotilas tarvitsee sairaanhoitajan vierelleen
Kolmen hengen huoneessa kaikki potilaspaikat ovat täynnä. Sairaanhoitaja silmäilee yleisnäkymää ja tervehtii kollegoita. Ensimmäisellä paikalla on moottoripyöräkolarissa loukkaantunut keski-ikäinen henkilö ja toisella paikalla on nuori potilas, jolle on tehty suuri leikkaus pahanlaatuisen kasvaimen takia. Kolmannella paikalla, jonne olemme menossa, on potilas kaikissa mahdollisissa laitteissa. Potilas nukkuu tällä hetkellä kevyehkössä lääkeunessa, koska elimistön kaikki voimavarat tarvitaan vammojen paranemiseen, ja näin potilaan on helpompi olla. Välillä häntä saatetaan herätellä tajunnan tilan seurannan takia. Läheskään aina potilaat eivät ole nukutettuina. Silloin sairaanhoitajan on erityisesti oltava koko ajan potilaan lähellä.
Olen ihmeissäni seurannut uusia tuulia teho-osastojen tilasuunnittelussa, jossa tehohoitopotilaat ovat yhden hengen huoneissa ja sairaanhoitajan työpiste huoneen ulkopuolella lasiseinän takana käytävällä tai pahimmassa tapauksessa yhteisen tiskin takana kauempana aulassa. Yhden hengen huone on sinällään hieno asia, mutta se vaatii enemmän resursseja, vaikka potilaan tila ei vaatisikaan. Tällä suunnittelulla ei taideta kuitenkaan tavoitella lisäresursseja, vaan päinvastoinko sitä, että sairaanhoitajan ei tarvitsisi olla koko ajan huoneessa, vaan hän voisi valvoa esimerkiksi kahden huoneen potilasta lasiseinien läpi.
Haluaisitko sinä olla vakavasti sairaana ja vuoteeseen ja letkuihin kytkettynä siten, ettet näe ketään ihmistä missään etkä itse pysty kutsumaan apua? Haluaisitko hoitaa potilaita niin?
Sairaanhoitajan on otettava haltuun potilaan tilanne
Juuri raporttihetkellä kolmospaikalla olevan potilaan tilanne on kohtalaisen tasainen. Yöhoitaja viimeistelee vielä potilastietojärjestelmään oman vuoronsa viimeisiä kirjauksia, sillä yövuoro on ollut aika haipakkaa. Vuoroon tuleva sairaanhoitaja kartoittaa näkemäänsä ja miettii sitä, ettei tunne vielä potilasta ja hänen taustojaan. Sairaanhoitajan pitää saada potilaan tilanteesta selkeä kokonaiskuva, jotta hän kokee hallitsevansa tilannetta omassa työvuorossaan. Tavoitteena ei ole ainoastaan selvitä potilaan kanssa hengissä vuorosta, vaan myös saada potilaan tilaa kohenemaan hoitotavoitteiden mukaisesti, jos se on realistisesti mahdollista. Jos potilaan tilaa ei voida kohentaa, niin ainakin hänen oloaan voidaan helpottaa. Tärkeintä on, että potilaalla itsellään on kivuton ja mahdollisimman turvallinen olo.
Tehosairaanhoitaja on vitaalielintoimintojen tukemisen asiantuntija
Tehosairaanhoitajalla ei voi olla kaikkien erikoisalojen syvätietoa, mutta silti sairaanhoitaja hoitaa kaikkien erikoisalojen potilaita, jotka tarvitsevat tehohoitoa. Kolmospaikalla potilaan hengitystä tuetaan hengityslaitteella. Hengityslaitteita on erilaisia ja jokaisen laitteen toiminta pitää ymmärtää.
Potilaan voinnin seuraamiseksi verinäytteistä seurataan työvuoron aikana verikaasuja ja elimistön vitaaliarvoja. Potilaalla on teholla lähes aina suoraan valtimoon menevä kanyyli mittaamassa verenpaineita ja mahdollistamassa verinäytteiden oton ja hengityskaasujen seurannan. Valtimoon menevä kanyyli ei saa irrota esimerkiksi peiton alla tai potilaan liikkuessa. Tehohoitopotilaalta otetaan verinäytteitä muutaman tunnin välein ja sairaanhoitaja huolehtii pyynnöt, putket ja niiden lähettämisen. Hengityslaitteen lisäksi sairaanhoitaja seuraa erilaisia suureita valvontamonitorin näytöltä. Monitorissa näkyy esimerkiksi potilaan sydämen ja verenkierron toimintaa kuvaavia suureita. Vuoteen vierellä on torni tai kaksi ja tällä kertaa kolme, joissa on vilkkuvia infuusiopumppuja. Näistä menee enimmillään jopa toistakymmentä eri lääkettä ja nestettä potilaaseen esimerkiksi kipulääkkeiksi, sydämen ja verenkierron tukemiseksi, elektrolyytti- ja nestetasapainon säilyttämiseksi ja esimerkiksi munuaistoiminnan ylläpitämiseksi. Potilaalla on keskuslaskimo- ja keuhkovaltimokatetri ja aikamoinen kasa letkuja hanoineen. Sairaanhoitajan on huolehdittava, että kaikki lukuisat piuhat ja letkut ovat paikoillaan ja lääkkeet ovat oikeita, oikein laimennettuja ja oikealla annoksella oikeaan aikaan ja oikeaan reittiin menossa.
Tehosairaanhoitajan työ vaatii keskittymistä
Raportin jälkeen sairaanhoitaja tarkistaakin, että kaikki on potilaalla siten kuin on ajateltukin. Samoin hän tarkistaa, että potilaspaikalla on kaikki tarvittava hätätilanteiden varalta. Sairaanhoitajan on myös huolehdittava, että lääkkeet eivät pääse loppumaan ilman, että uusi annos on valmiina. Pelkästään jonkun lääkeruiskun vaihtaminen saattaa heilauttaa potilaan epävakaata verenkierron tilaa laskemalla verenpaineita tai vaikuttamalla sydämen rytmiin. Siksi on tärkeää, että sairaanhoitaja voi keskittyä tällaisen potilaan hoitoon, sillä pienikin huomion vieminen muualle, saattaa aiheuttaa unohduksia ja huomiotta jäämisiä. Lisäksi sairaanhoitajan on seurattava lääkkeiden vasteita ja muuteltava niitä potilaan voinnin ja sovittujen ohjeiden mukaisesti tai konsultoitava tarvittavista uusista muutoksista lääkäriä, joka ei ole koko ajan potilaan vuoteen vierellä. Sairaanhoitajan on seurattava ja ylläpidettävä lääkelistaa ja annettava potilaalle tarvittavat kertalääkkeet. Näitä saattaa mennä lukuisia työvuoron aikana. Ne eivät ilmesty sairaanhoitajan käteen itsekseen, vaan sairaanhoitaja hakee, tarkistaa, annostelee, antaa, seuraa vastetta ja mahdollisia vaikutuksia ja kirjaa kaiken.
Koska tämä seuraamamme potilas ei pysty tällä hetkellä syömään, pitää sairaanhoitajan huolehtia potilaan neste- ja ravintotasapainosta ja annettava ravintoliuokset nenän kautta kulkevaan syöttöletkuun. Sairaanhoitajan on seurattava potilaan vatsantoimintaa, virtsaneritystä ja muita erityksiä ja huolehdittava potilaan perushygieniasta jopa useita kertoja työvuorossa. Potilaalla on lisäksi muita letkuja ja putkia ja antureita eri puolella kehoa. Kaikkien näiden eritystä, siisteyttä, paikoillaan pysymistä on seurattava ja havainnot kirjattava.
Sairaanhoitajalla on oltava silmät selässäkin. Joskus juuri silloin, kun joudut kääntämään selän hetkeksi potilaaseen päin, jotain äkillistä voi tapahtua. On koko ajan hahmotettava miljoona asiaa kerralla ja silti keskityttävä tekemään yksi asia hyvin.
Tehosairaanhoitajan työn kuvaaminen jatkuu Karhen seuraavassa blogissa.
Inspiroiduitko tästä? Blogeillamme tuomme sairaanhoitajan äänen kuuluvaksi ja asiantuntemuksen näkyväksi
