Tämä on toinen kirjoitus kolmesta polttavan ajankohtaisesta, asiakaskeskeistä palveluintegraatiota käsittelevästä blogisarjasta. Sairaanhoitaja, terveystieteiden tohtori, ex-kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen valottaa aikamme isoa kysymystä: miten potilaita ja asiakkaita sotessa palvellaan. Mäkisalo-Ropponen toimii nykyään Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtajana.
Miten lasten ja nuorten palveluissa, vastaanottotoiminnassa, mielenterveysasiakkaiden kuntoutuksessa ja ikäihmisten palveluissa päästään kohti parempaa asiakaskeskeistä palveluintegraatiota?
Lasten ja nuorten palvelut
Lasten ja nuorten palvelukokonaisuus on usein pirstaloitunut ja riskitekijöihin reagointi riittämätöntä. Esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ei tunnisteta ajoissa eikä heitä ohjata oikea-aikaisiin palveluihin.
Taustalla voi olla niin sanottu osaoptimointi, mikä tarkoittaa ilmiötä, jossa yksittäinen toimija varmistaa oman hyödyn ottamatta huomioon apua tarvitsevan henkilön tai koko järjestelmän kannalta parasta ratkaisua. Osaoptimoinnin riski on olemassa, kun vastuu nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palveluista ja niiden rahoituksesta on jakautunut kunnan ja hyvinvointialueen välille eikä eri organisaatioiden toimijat työskentele yhdessä. Mikäli jompikumpi toimija omia kustannuksia ja aikaa säästääkseen ei tarjoa nuorille riittävän laadukkaita matalan kynnyksen palveluita syrjäytymisen ehkäisyyn, aiheutuu lisäpalvelujen tarvetta ja kokonaiskustannusten kasvua. Nämä lisäpalvelut ja kustannukset tulevat joka tapauksessa julkisen sektorin vastattavaksi.
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan viime kaudella tekemän selvityksen mukaan nuorten syrjäytymisen ehkäisyn osalta toimivat palveluketjut ovat vaikuttavia ja kustannustehokkaita – ei niinkään yksittäiset palvelut. Toisin sanoen palvelujärjestelmän toimivuus kokonaisuudessaan on tärkeintä. Kuntien ja hyvinvointialueiden lisäksi tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös monien muiden toimijoiden, kuten järjestöjen, kanssa yhdessä toimimista. Palveluiden on toimittava yhteen riippumatta siitä, mikä taho palveluja järjestää.
Vastaanottopalvelut
Terveydenhuollon vastaanottotoiminnassa integraation perustana on omasairaanhoitaja – lääkäri -työparityöskentely, jota moniammatillinen tiimityö tukee. Suomalaisen perusterveydenhuollon vahvuus on moniammatillisuus ja terveyskeskusten laaja-alaisuus. Nyt tarvitaan kuitenkin tehtävänkuvien tarkistamista niin, että jokaisen ammattilaisen ammattitaito tulee tehokkaasti käyttöön. Työparina työskentelevä lääkäri ja sairaanhoitaja pystyvät sopimaan työtehtävien jakamisesta asiakasta parhaiten palvelevalla tavalla. Yhdessä työskennellen saadaan mahdollisimman kokonaisvaltainen näkemys potilaan tilanteesta. Toisaalta asiakas tietää aina, kehen hän ensisijaisesti ottaa yhteyttä. Tässä mallissa asioita voidaan hoitaa laadukkaasti myös puhelimitse ja etäyhteyksin. Työparityöskentelyä tukee moniammatillinen tiimi. Tämä tarkoittaa sitä, että työparilla on aina asiakkaan tarpeiden vaatiessa mahdollisuus konsultaatioon tai toisten ammattilaisten vastaanotolle ohjaamiseen.
Mielenterveysasiakkaiden kuntoutuminen ja työllistyminen
Tuetun työllistymisen IPS – Sijoita ja valmenna! -toimintamallilla edistetään mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden työmarkkinoille pääsyä, paluuta ja siellä pysymistä. Lyhenne IPS tulee englannin kielen sanoista Individual Placement and Support.
IPS-työhönvalmennuksessa etsitään työpaikka, joka vastaa asiakkaan osaamista, voimavaroja ja mielenkiinnon kohteita. Samalla vastataan työnantajien rekrytointitarpeisiin tarjoamalla osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa. Tavoitteena on työllistyminen avoimille työmarkkinoille palkkatyösuhteeseen, joka vastaa asiakkaan voimavaroja ja mielenkiinnon kohteita.
Asiakkaan, työhönvalmentajan ja psykiatrisen hoitotahon yhteistyön tuloksena asiakas saa yksilöllistä, tilanteeseensa soveltuvaa tukea, joka jatkuu myös työsuhteen aikana.
Työhönvalmentaja toimii rinnalla kulkijana ja auttaa asiakasta työpaikan löytämisessä ja tukee myös työnantajaa esimerkiksi työnkuvan räätälöinnissä sekä asiakkaan että työnantajan tarpeita vastaaviksi.
Pohjois-Karjalassa yhteistyömallia on luotu psykiatristen palveluiden ja maakunnan kuntien työllisyyspalvelujen ja erityisesti Joensuun alueen Luotsi-hankkeen duuniagenttien ja Sote-keskus-hankkeen toimijoiden kanssa. Hankkeessa on hyödynnetty Luotsi-hankkeen työnantajaverkostoja ja jalkauduttu työpaikoille työpaikkojen löytämiseksi. Tulokset ovat olleet erinomaisia. Ilman palveluintegraatiota tämä kansainväliseenkin tutkimusnäyttöön perustuva malli ei toimisi.
Ikäihmisten palvelut
Monissa ikäihmisten palveluissa vallitsee vanhanaikainen laitoskulttuuri, mikä passivoi ikäihmisiä ja erityisesti muistisairaita. Laitoskulttuurissa esimerkiksi muistisairaaseen suhtaudutaan usein niin, ettei hän kykene, osaa, pysty tekemään asioita tai ilmaisemaan itseään. Laitoskulttuurissa ikäihmisestä tulee potilas, jonka fyysiset perustarpeet tyydytetään, mutta psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet jäävät liian vähälle huomiolle. Syynä usein sanotaan olevan kiire. Laitoskulttuurissa ei ole sijaa taiteelle, luovuudelle, kulttuurille tai esimerkiksi kauneudenhoidolle.
Mielekkään toiminnan ja harrastusten puute sekä arvostamattomuuden ja kykenemättömyyden kokemukset voivat johtaa apatiaan, ahdistuneisuuteen, levottomuuteen tai aggressiivisuuteen. Kulttuuri ja taide kuuluvat kaikille ja jokaisella on oltava oikeus olla taiteen tuottajana ja kuluttajana iästä, sairaudesta, toimintakyvystä tai elämäntilanteesta riippumatta. Taide ja taidetoiminta tulee nähdä ikään liittymättömänä perustarpeena merkityksellisen elämän ja kokemusten käsittelemiseen.
Jotta nämä asiat voisivat toteutua, tarvitaan ikäihmisten hoidossa ja hoivassa ammattien ”ristipölyttämistä” ja palveluintegraatiota. Ikäihmiset tarvitsevat kulttuuripalveluita ja kauneus- ja hyvinvointialan ammattilaisten palveluita. On esimerkiksi mietittävä, miten ikäihmisten oikeudet säännölliseen ulkona käymiseen ja harrastamiseen saadaan toteutumaan. Voidaanko esimerkiksi järjestöjen palveluita hyödyntää tai käyttää hoiva-avustajia tähän työhön? Kotihoidossa asialla on erityisen suuri merkitys, sillä tutkimusten mukaan siinä vaiheessa, kun ikäihmisen ulkona liikkuminen loppuu, otetaan pitkä askel kohti ympärivuorokautiseen hoitoon ja hoivaan siirtymistä. Jos tavoitteena on toimintakyvyn ylläpitäminen, tarvitaan monialaista palveluintegraatiota.
Kolmannessa ja viimeisessä blogissani (ilmestyy 10.10.) pohdin, ovatko kaikki ammattilaiset sisäistäneet hyvinvointialueen perustehtävän: ketä ja mitä varten työtä tehdään?
