Kun potilaalla on hengitysvajaus, neuvoo hengitysvajehoitaja Satu Härmälä-Nummi olemaan hereillä myös hiilidioksidin suhteen. Happea tulisi ajatella lääkkeenä, jonka yliannostelusta saattaa koitua potilaalle ongelmia.
Arkipäivisin Satu Härmälä-Nummi pitää konsultoivan hengitysvajehoitajan vastaanottoa Satasairaalan Keuhkosairauksien poliklinikalla Porissa. Hän on erikoistunut kroonista hengitysvajausta sairastavien potilaiden hoitoon.
– Krooninen hengitysvajaus voi ilmetä joko hapenpuutteena eli hypoksemiana tai keuhkotuuletuksen häiriönä eli ventilaatiovajauksena, tai näiden yhdistelmänä, Härmälä-Nummi kertoo.
Vastaanotolla hoidetaan aikuispotilaita, joilla on käytössään jokin hengitystä tukeva apuväline, kuten hengitysvajauksen hoitoon soveltuva 2PV-laite eli kaksoispaineventilaattori. Sillä hoidetaan hiilidioksidiretentiota eli hiilidioksidin kertymistä elimistöön. Keskeinen toimenpide laitteen säätämisessä on hiilidioksidi- ja happiosapaineen tarkkailu kapnografialla.
– Sitä teen lähes päivittäin.
Happi on hengityksen keskiössä, mutta Härmälä-Nummi haluaa muistuttaa myös hiilidioksidin merkityksestä. Etenkin keuhkotuuletuksen häiriöstä kärsivien potilaiden kohdalla lisähapen antamisen kanssa tulisi aina olla varovainen.
– Happi on lääke. Jos on määrätty tietty annostelu, sitä on aina noudatettava. Liian suuret annokset voivat johtaa hyperkapniaan, jolloin vereen kertyy liikaa hiilidioksidia. Pahimmillaan tilanne saattaa johtaa hiilidioksidinarkoosiin, joka on hengenvaarallinen tila, hän kertoo.
Hiilidioksidin kertyminen elimistöön aiheuttaa päänsärkyä, väsymystä ja niin sanottua aivosumua varsinkin aamuisin. Oireet saattavat helpottaa päivän edetessä. Samantyyppisiä oireita voi liittyä myös veren hapenpuutteeseen eli hypoksemiaan.
– Hälytyskellojen on hyvä soida siinä tapauksessa, jos esimerkiksi keuhkoahtaumapotilas kertoo perusterveydenhuollon seurantakäynnillä kyseisistä oireista. Silloin kannattaa tarkistaa potilaan hiilidioksiditaso verikaasuanalyysillä. Jos kyseessä on keuhkojen tuuletushäiriö, siihen on olemassa tehokasta hoitoa, Härmälä-Nummi sanoo.
Hengitysvajehoitaja tekee konsultaatiokäyntejä Satasairaalassa myös muille vuodeosastoille ja poliklinikoille, ja aloittaa tarvittaessa kiireellisen 2PV-hoidon.
– Laitehoidon aloitus on potilaalle usein ainutlaatuinen ja joskus pelottavakin hetki. Laadukkaan potilasohjauksen ja läsnäolon merkitystä ei voi kylliksi korostaa, sillä niillä on tutkitusti merkitystä potilaan hoitoon sitoutumisessa.
Kapnografia
Transkutaanisella hiilidioksidi- ja happiosapaineen mittauksella eli kapnografialla seurataan potilaan hiilidioksidiosapainetta, happisaturaatiota ja syketasoa.
Mittauksia tehdään poliklinikalla, vuodeosastolla tai joskus myös potilaan kotona.
Unenaikaiset mittaukset kestävät aikuisella yleensä kahdeksan tuntia. Vastaanotolla tehty, suuntaa-antava mittaus on lyhyempi.
Aikuispotilaalla mittaus tehdään yleensä korvalehdestä tai poskipäältä. Ihon on oltava lämmin, ehjä ja puhdistettu.
Irrotetaan korvaklipsin molemmat suojakalvot ja kiinnitetään se korvanipukkaan niin, että pidikerengas on korvan takaosassa.
Otetaan sensori pois telakka-asemasta koskematta sensorin pintaan. Lisätään kontaktigeeli sensorin pinnalle.
Kiinnitetään sensori korvaklipsiin kiinni ja kierretään niin, että kontaktigeeli levittyy.
Kun seuranta on päättynyt, poistetaan korvaklipsi, puhdistetaan sensori, ja asetetaan sensori telakkaan kalibroitumaan.
Tuloksia käytetään muun muassa hengitystukilaitteen säätämiseen. Yleensä mittaustulokset yhdistetään verikaasuanalyysiin, kuten kapillaari-astrup-näytteeseen.
Teksti Mari Schildt
Kuva Jussi Partanen
Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 2/2024. Lue digilehteä jäsen- tai tilausnumerollasi.
Tutustu tarkemmin Sairaanhoitaja-lehteen. Lue verkkosivuilla aiemmin julkaistuja Sairaanhoitaja-lehden avoimia juttuja.
