Janette Indonesiassa
Potilaan hoito Klinik SadaJiwalla on moniulotteista. Täällä hoidetaan potilaita neljän eri osa-alueen kautta. Näitä ovat fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen. Fyysinen osa-alue näkyy täällä joka päivä, sillä päivittäin potilaat tekevät kuntonsa mukaisesti kävelyharjoituksia, käyvät fysioterapeutin luona tekemässä erilaisia harjoitteita sekä yksi vuodepotilas ja yksi pyörätuolilla liikkuva potilas saa lihaksia lämmittävää valohoitoa. Valohoidon jälkeen fysioterapeutti tekee potilaalle erilaisia raajojen liikkuvuusharjoituksia. Lämpölampulla lämmitetään ensin lihaksia ja vilkastutetaan verenkiertoa. Tämän jälkeen liikkeet ovat potilaalle mielyttävämpiä. Fyysinen osa-alue näkyy hoidossa myös torstai- ja sunnuntaipäivien aktiviteetteina ja satunnaisina aktiviteetteina muinakin päivinä. Psyykkinen osa-alue näkyy hoidossa niin, että täällä käy kahdesti viikossa juttelemassa psykiatri potilaiden kanssa. Aika hyvä tilanne minun mielestäni. Sosiaalinen osa-alue näkyy päivittäin potilaiden kanssa käytyjen keskustelujen kautta sekä torstai- ja sunnuntaipäivien aktiviteettitapahtumien ansiosta, sillä aktiviteettitapahtumiin kerääntyy aina paljon ihmisiä Mengwin kylältä. Hengellinen osa-alue täällä näkyy ihmisillä, jotka haluavat vaalia uskontoaan täällä. Osa rukoilee ja osa käy kirkossa omaistensa kanssa. Tällä hetkellä täällä ei ole hoidossa ketään, joka ei kuuluisi balin hindulaiseen uskontoon, mikä on balin laajin uskontokunta. Balilla hindulaisuus on erikoistunut omaksi uskonnokseen, balilaiseksi hindulaisuudeksi. Eräs paikallinen kertoi meille, että syntyminen balilaiseen hindulaisuskontoon tarkoittaa käytännössä sitä, että valinnanvapautta ei juurikaan ole uskonnon suhteen, niinkuin meillä Suomessa on. Jos täällä päättää kuitenkin vaihtaa uskontoa, niin takaisin paluuta ei ole. Uskonnon vaihtaminen ei ole siis hyväksyttävää.
Viikon sisällä olemme vierailleet kahdessa balilaisessa sairaalassa. Sairaalavierailut järjesti pyynnöstämme meidän harjoittelupaikkamme johtaja. Ensimmäinen sairaala sijaitsi harjoittelupaikastamme noin tunnin ajomatkan päässä, melkein keskellä balin saarta. Sairaala oli nimeltään Premagana sairaala ja se oli yksityinen sairaala. Perillä vastassa olikin kaksi sairaalan työntekijää, toinen oli lääkäri ja toinen jonkin sortin manageri. Balilla sairaalan koot voidaan luokitella a, b, c ja d kokoisiksi sairaaloiksi. Tämä sairaala oli kokoa c eli toiseksi pienin. Sairaalalla näimme muun muassa aikuispuolen ja lasten puolen poliklinikat, hemodialyysitilan ja ensiaputilan. Lääkärit kertoivat, että Balilla terveydenhuolto on vasta kehittymässä parempaan suuntaan ja verrattuna Suomeen se on jonkin verran jäljessä. Sairaalalla oli suhteellisen paljon ihmisiä odotustiloissa, joten kysyimme tuleeko perhe yleensä mukaan sairaalaan perheenjäsenen tullessa hoitoon. He kertoivat, että yleensä potilaan mukana sairaalaan tulee perhe ja potilaalla saattaa olla jopa kaksikymmentä ihmistä mukana sairaalassa. Vaikka hän varmaan liioitteli jonkin verran, niin en ihmettele yhtään, jos ihmismäärä on suuri, sillä täällä perhe on todella läheinen ja meno on todella yhteisöllistä.
Täällä perhe saa yöpyä sairaalassa potilaan kanssa. Osa omaisista makoili sairaalan lattioilla odottaen kuulumisia hoidossa olevasta perheenjäsenestä. Sairaalassa huomiomme kiinnittyi seinälle kiinnitettyyn neljän kypärän rivistöön. Kypärät olivat eri värisiä. Lääkäri kertoi, että sairaalassa on nimetyt henkilöt, jotka pukevat kypärät päälleen tulipalon sattuessa ja hoitavat omat tehtävänsä. Punaisen kypärän pukeva henkilö hoitaa vaahtosammutimen käytön. Sinisen kypärän pukeva henkilö hoitaa potilaiden evakuoinnin. Valkoisen kypärän pukeva henkilö pelastaa tärkeät asiapaperit ja keltaisen kypärän pukeva henkilö pelastaa lääkkeet ja erilaiset lääkelaitteet. Sairaalassa oli suunnitelman lisäksi palovaroittimia ja vaahtosammuttimia tulipalon varalle.
Toinen sairaalavierailu oli Jimbaran sairaalaan. Tämä sairaala luokitellaan c luokan sairaalaksi, mutta tämä oli aivan erilainen kuin ensimmäinen sairaala. Tämä sairaala oli paljon uudemman näköinen ja se oli riisuttu kaikesta ylimääräisestä pois. Kuvassa näkyy kuinka avaraa ja riisuttua paikassa oli. Jimbaran sairaala on julkinen sairaala, joka sijaitsee Balin eteläosassa. Sairaalassa on erilaisia osastoja esimerkiksi poliklinikka, vastasyntyneiden osasto ja ensiaputila. Sairaala on kaksi kerroksinen ja siellä on yhteensä noin 100 työntekijää mukaan luettuna lääkärit, hoitajat, managerit ja muut assistentit. Kyseessä ei siis ollut iso sairaala. Sairaalan vuodeosasto jaetaan vip a, vip b sekä luokka 1, 2 ja 3:seen. Vip huoneita emme nähneet, mutta niissä majoittuivat ihmiset, joilla on varaa maksaa yksityisyydestä ja paremmasta huoneesta. Luultavasti ne olivat yhden hengen huoneita. 1. luokan huoneessa oli kaksi potilassänkyä, jotka oli sijoitettu pieniin syvänteisiin, jolloin potilas sai paremmin yksityisyyttä huoneessa. Heillä oli myös omat telkkarit. 2. luokan huone oli kahden hengen huone ilman syvännettä. Yksityisyyttä sai verholla. 3. luokan huoneessa oli kolme sänkyä vieri vieressä. 2. ja 3. luokan huoneet näyttivät samanlaisilta potilashuoneilta, joita olen Suomessa itse nähnyt. Sairaalassa 3. luokan huoneet olivat halvimpia potilaille ja mitä paremman huoneen potilas haluaa, sitä enemmän huoneesta saa maksaa. Päivän lopussa meille selvisi, että tällä sairaalalla ei ole minkäänlaista suunnitelmaa tulipalon varalle. He sanoivat, että suunnitelma on vasta suunnitteilla. Onneksi heillä sentään oli käytössä palovaroittimet ja vaahtosammuttimet.
Harjoitteluaikamme alkaa pikkuhiljaa loppumaan. Viikot ovat menneet todella nopeasti ja loppuharjoittelu menee varmasti sitäkin nopeammin. Erilaista oppimista tapahtuu koko ajan ja olemme saaneet tähän mennessä paljon uusia kokemuksia! Sunnuntaina pidimme aktiviteettitapahtuman vanhuksille, josta enemmän kerron seuraavassa postauksessa! Pääsemme perjantaina osallistumaan balilaisille synttäreille, joten on taas jotakin mitä odottaa!
