Minna Peake työskentelee palliatiivisen hoitotyön asiantuntijahoitajana Siun soten palliatiivisen keskuksen poliklinikalla. Lisäksi hän toimii hoitotyön opettajana Karelia ammattikorkeakoulussa Joensuussa. Hänellä on Suomen Sairaanhoitajien erityispätevyysnimike. Peake on ollut mukana perustamassa Pohjois-Karjalan keskussairaalaan Suomen ensimmäistä palliatiivista yksikköä 2015.
”Nimeni on Minna Peake (ikä 53) ja toimin palliatiivisen hoitotyön asiantuntijahoitajana Pohjois-Karjalassa Siun soten palliatiivisessa keskuksessa palliatiivisella poliklinikalla. Olen toiminut myös hoitotyön opettajana Karelia ammattikorkeakoulussa elokuusta 2024 alkaen. Tarvittaessa olen käytettävissä myös eduskunnan oikeusasiamiehen kansallisen valvontaelimen asiantuntijana.
Peruskoulutukseltani olen sisätautien ja kirurgisen hoidon sairaanhoitaja. Valmistuin ammattiini 1992 Joensuun silloisesta Pohjois-Karjalan terveydenhuolto-oppilaitoksesta (nykyinen Karelia ammattikorkeakoulu). Valmistumiseni jälkeen olen suorittanut laajempina opintokokonaisuuksina muun muassa syöpäsairaanhoitajan erikoistumisopinnot (Lontoo 2003) sekä kahdet palliatiivisen hoidon erikoistumisopinnot (Lontoo 2004 ja Karelia ammattikorkeakoulu, Joensuu 2014). 2022 valmistuin Savonia ammattikorkeakoulusta kliiniseksi asiantuntijaksi YAMK (palliatiivinen hoitotyö) sekä suoritin ammatillisen opettajan pätevyyden Jyväskylän ammattikorkeakoulussa 2024.
Erityispätevyysprosessi tukee ammatissa kehittymistä ja urapolun rakentamista
Kliinisen hoitotyön erityispätevyyden sain ensimmäisen kerran 2014 pitkäaikaisten terveysmuutosten hoitotyöstä, palliatiivisessa hoitotyössä. Olen uusinut erityispätevyyteni 2019 ja 2024. Hakiessani kliinisen hoitotyön erityispätevyyttä ensimmäistä kertaa toimin Pohjois-Karjalassa käynnissä olleessa palliatiivisen hoidon Paletti-kehittämishankkeessa (Paletti = Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamisen vahvistaminen ja rakenteiden kehittäminen asiantuntijayhteistyönä Pohjois-Karjalan maakunnassa 1.4.2013 – 31.5.2015). Olin ennen hanketyötä tehnyt useiden vuosien ajan työtä syöpäsairaanhoitajana ulkomailla, jolloin myös palliatiivinen hoito oli tullut tutuksi. Paletti-hankkeessa toimiessani ja päivittäessäni samaan aikaan palliatiivisen hoidon erikoistumisopintoja, päätin hakea myös Suomen Sairaanhoitajien myöntämää erityispätevyyttä. Vaikka hakuprosessi olikin melkoisen vaativa (etenkin ensimmäisellä hakukerralla!), koin sen samalla selkiyttävän myös minulle itselleni omaa osaamistani, läpikäytyjä koulutuksia ja vuosien varrella hankittua monipuolista kokemusta sairaanhoitajan työstä.
Varmaan koko sairaanhoitajan työurani on vaikuttanut siihen, että päädyin palliatiivisen hoidon pariin. Koen, että palliatiivisessa hoidossa pääsen hyödyntämään kaikkea vuosien varrella kertynyttä osaamistani ja kokemustani kattavasti parhaalla mahdollisella tavalla. Palliatiivisessa hoitotyössä minua kiehtoo hoidon monimuotoisuus ja tietynlainen haasteellisuus, joka juontaa juurensa ihmiselämän ja yksilöiden ainutlaatuisuudesta. Vaikka palliatiivisen hoidon kohdalla puhutaan paljon kuolemasta ja elämän päättymisestä, keskitytään siinä olennaisesti myös elämään ja siihen, mikä tekee jäljellä olevasta elämästä hyvää ja laadukasta juuri kyseessä olevalle ihmiselle ja hänen läheisilleen. Se, että moniammatillisena työryhmänä onnistumme esimerkiksi toteuttamaan kuolemassa olevan ihmisen saattohoidon laadukkaasti ja samalla tukemaan hänen läheisiään niin, että he pystyvät elämään elämäänsä eteenpäin rakkaan ihmisen menetyksestä ja sen aiheuttamasta surusta huolimatta, on todella merkityksellistä. Lisäksi se, että voin omalta osaltani auttaa ja tukea parantumattomasti sairasta ihmistä ja hänen läheisiään vaikeassa elämäntilanteessa, on mielestäni kunnia-asia.
Erityisosaamiseni on kasvanut työvuosien aikana
Erilaiset koulutukset ja oman ammattitaidon kehittäminen ovat ilman muuta auttaneet osaamisen kehittymisessä, mutta toisaalta myös oma uteliaisuus ja halu kehittyä paremmaksi osaajaksi omassa ammatissani sairaanhoitajana ovat olleet merkittävässä asemassa. Samalla koen, että matka oman ammattitaidon kehittämiseksi ei ole koskaan ohitse, vaan että jokainen sairaanhoitaja voi oppia joka päivä jotain uutta ja merkityksellistä hoitotyön keinojen ja tutkimustiedon lisääntyessä samalla kun autetaan ja tuetaan potilasta ja hänen läheisiään erilaisissa tilanteissa. Lisäksi sanoisin, että myös omien pelkojen ja asenteiden ennakkoluuloton tarkastelu on ollut tärkeässä roolissa: jos kuolemasta ja kuolemisesta ei pysty puhumaan avoimesti, on tämän työn tekeminen todella vaikeaa ja se heijastuu myös vuorovaikutukseen potilaiden ja heidän läheistensä kanssa.
Toivon, että erityisosaamiseni auttaa ja tukee työyhteisöäni kehittämään palliatiivista hoitoa ja sen toteuttamista mahdollisimman laadukkaaksi ja toimivaksi omalla hyvinvointialueellani työhöni liittyvän kouluttamisen, ohjaamisen ja kehittämisen kautta. Oman työroolini ohella olen päässyt mukaan myös kansalliseen palliatiivisen hoidon kehittämistyöhön (esimerkiksi STM:n palliatiivisen hoidon laatukriteerit sekä Hotus-yhteistyö lasten ja nuorten saattohoitosuosituksen laatimiseksi), jolla on vaikutusta myös kaikkien Suomessa hoidettavien palliatiivisten potilaiden hoidossa ja hoidon saatavuudessa. Uskon vahvasti, että erityispätevyys on ollut myötävaikuttamassa näiden yhteistyöväylien ja mahdollisuuksien avautumiseen.
Yksikään työpäivä ei ole samanlainen
Poliklinikka-työssä toimiessani työhöni kuuluu potilasvastaanotoille osallistuminen, potilaiden ja heidän läheistensä psykososiaalinen tukeminen, toimenpidetyö yhteistyössä lääkärin kanssa (muun muassa askites- ja pleurapunktiot), potilaan voinnin arvioiminen, hoidon organisoiminen ja järjestelyt sekä jo aiemmin mainittu kouluttaminen, ohjaaminen ja toiminnan kehittäminen. Työmme palliatiivisessa keskuksessa on moniammatillista ja potilaan hoito järjestetään aina potilaan henkilökohtaisten tarpeiden mukaisesti. Työ vaatii myös ns. ”pelisilmää” ja kykyä arvioida potilaan ja läheisten tilannetta ja heidän sietokykyään ottaa vastaan tietoa ja keskustella asioista heidän omassa tahdissaan. Niinkin yksinkertaisen asian ymmärtäminen, kuin ettei ihmisten kohtaamiseen ole olemassa manuaalia tai ”yksi tapa sopii kaikkien kohdalle”-kuviota, on ollut tärkeä sisäistää. Jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö omine elämänkokemuksineen ja taakkoineen – ja jokainen meistä ansaitsee tulla kohdatuksi yksilönä ja omana itsenämme.
Vastaavasti opetustyössä pystyn hyödyntämään sairaanhoitajan osaamistani kouluttaessani tulevia sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia. Käytännön esimerkit sairaanhoitajan työstä ja kohtaamista tilanteista valottavat työn laaja-alaisuutta ja monipuolisia toimintamahdollisuuksia valottaen samalla sairaanhoitajan asiantuntijuuden kehittämisen merkitystä. Samanaikainen verkostotyö oman erikoistumisalan parissa tukee niin oman osaamisen kehittymistä kuin uusien oivalluksien rakentumista.
Työni on merkityksellistä ja tärkeää
Parasta työssäni on potilaiden ja heidän läheistensä kohtaaminen – se, että pystyy vaikeassakin tilanteessa tukemaan potilasta ja hänen läheisiään saavuttaen heidän luottamuksensa, on merkityksellistä ja tärkeää. Upeaa sairaanhoitajan työssä on myös sen monimuotoisuus: voit suunnata omaa kehittymistäsi ja ammattitaitoasi sinua itseäsi kiinnostaviin asioihin hankkien ja opiskellen kyseisiä aiheita ja asioita lisää. Sairaanhoitaja on terveydenhuollon ammattilaisena moniosaaja, jonka täytyy hallita useita laajoja kokonaisuuksia ja toimia samalla potilaiden asianajajana. Koen myös vahvasti, että sairaanhoitajana on mahdollista vaikuttaa asioihin laaja-alaisesti ja merkityksellisellä tavalla. Tästä esimerkkinä se, että toimiessani Paletti-hankkeessa hankkeen koordinoivana sairaanhoitajana hanketoiminnan ansiosta Pohjois-Karjalaan perustettiin palliatiivinen yksikkö 2015 ensimmäisenä keskussairaalana Suomessa. Nyt tuo pieni palliatiivisesta poliklinikasta ja konsultaatiotiimistä koostunut yksikkö on kasvanut laajemmaksi palliatiiviseksi keskukseksi, joka koordinoi palliatiivisen hoidon kehittämistä maakunnallisesti laajan ammattilaisryhmän voimin vaikuttaen siten omalta osaltaan myös kansalliseen toiminnan rakentamiseen sekä on saanut ensimmäisenä suomalaisena palliatiivisena keskuksena kansainvälisen ESMO akkreditoinnin. Olenkin todella ylpeä voidessani kertoa olevani ammatiltani sairaanhoitaja.”
