Sairaanhoitajaliitto ryhtyi kuluvalla viikolla kartoittamaan sairaanhoitajien tuntemuksia ja kokemuksia koronaviruksen vastaisesta taistelusta. Sairaanhoitajat voivat vastata verkkokyselyyn nimettömästi. Linkki kyselyyn löytyy täältä.
– Sairaanhoitajat ovat etulinjassa koronaviruksen vastaisessa taistelussa. Sairaanhoitajaliitto haluaa tukea jäseniään parhaansa mukaan, ja tämä kysely on siinä yksi toimi. Haluamme antaa sairaanhoitajille mahdollisuuden purkaa tuntojaan. Mielestämme on tärkeää myös tuoda nämä tuntemukset julki. Kommenteista välittyy se, että työyksiköissä tarvitaan ajantasaista tietoa ja ohjeistusta, kertoo Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela.
Verkkokyselyyn on tullut parissa päivässä useita vastauksia. Sairaanhoitajien päällimmäisiä tunteita ovat tällä hetkellä pelko, ahdistus ja epävarmuus.
– Epätietoinen olo. Mitä tapahtuu ja milloin? Vaikuttaa myös siltä, että yhteiskunta on jakautunut täysin kahtia: meihin, joiden on pakko työskennellä hengen ja terveydenkin vaarantuessa, ja niihin, joiden on sulkeuduttava koteihinsa.
– Kuuntelemme ihmisten pelkoja koronaa kohtaan, ja meidän pitää antaa tietoa ja rauhoittaa ihmisiä. Mutta tiedämmekö tarpeeksi? Meillä ohjeet ja tilanteet muuttuvat koko ajan, ja hirveä epävarmuus vallitsee keskuudessamme.
– Pelottaa ihan älyttömästi. Pelkään, että hoitajat palavat entistä pahemmin loppuun ja testaamista vähentämällä tilanne on jo parin päivän päästä aivan hallitsematon!
Moni kyselyyn vastanneista tiedostaa sen, että pahin on vasta edessäpäin.
– Odottava tunnelma, tyyntä myrskyn edellä. Omalla osastolla on vielä rauhallista. Tiedän, että talossa on alkanut näkyä se, että päivystys ruuhkautuu kyselijöistä ja näytteenotosta.
– Tunnelma on odottava, mutta osaltaan ahdistava, koska pelko taudin leviämisestä on selkeästi nousussa. Myös ohjeistusten kirjavuus mietityttää.
Sairaanhoitajia puhuttavat myös matkailun jälkeiset omaehtoiset karanteenit, hoitohenkilöstön testaus ja ristiriitainen ohjeistus. Osalla on kollegoja karanteenissa, osa on itse ollut ulkomailla ja palannut töihin.
Yksi kyselyyn vastannut sairaanhoitaja on ollut vastikään ulkomailla usean muun sairaanhoitajan kanssa. Osa matkalla olleista hoitajista oireili, mutta heitä kaikkia ei testattu. Osa määrättiin töihin ilman karanteenia.
– Eikö kaikki olisi pitänyt testata ja laittaa karanteeniin? Olen pöyristynyt siitä, että oma työnantaja on näin välinpitämätön, että käskee altistuneen tai epidemia-alueella olleen töihin. Näyttää siltä, ettei hallituksen kehotuksia noudateta edes terveydenhuoltoalalla.
Vaikeat ajat ovat tuoneet esiin yhteistyötä yli ammattirajojen.
– Kun aamuvuorosta oli poissa yli 50 prosenttia hoitajista, apuun tuli työkavereita eri ammattiryhmistä, yksi kyselyyn vastannut kertoo.
Kyselyssä pohdittiin myös entisiä sairaanhoitajia, jotka ovat vaihtaneet alaa mutta joilla olisi halua auttaa.
– Tästä ryhmästä voisi kasata henkilöitä, jotka voisivat toimia esimerkiksi vanhusten- ja kotisairaanhoidon piirissä ja miksei myös sairaaloissa perushoidon tehtävissä.
Lähioitajilla samat huolet. Itse asunto ensin tuettua asumista jossa heikkokuntoisia päihteidenkäyttjiä.
Ei voi kuin todella ihmetellä tätä kaiken kirjavaa ohjeistusta.
Eikö etenkin terveydenhuoltoalalla työskentelevien pitäisi olla epidemia-alueella matkustamisen jälkeen 14vrk:tta karanteenissa.
Pshp ohjeistaa olemaan 10vrk:tta.
Taudin itämisajan on todettu olevan 2-12vrk:tta. Tauti voi ilmeisesti levitä myös oireettoman ihmisen välityksellä.
Testaamisesta ennen töihin paluuta näissä tilanteissa ei puhuta mitään.
Hoidetaan kuitenkin vakavasti sairaita ihmisiä ja halutaan pitää myös kolleegat työkykyisinä.
Todellista välinpitämättömyyttä.
Todella pelottavalta alkoi tuntua edellispäivänä kuultuani työtoverini terveiset. Hän on ollut korkeassa kuumeessa, totaalisen huonovointisena viime viikon loppupuolelta saakka eikä ollut päässyt lääkrin vastaanotolle. Ainoina saavutettavina lääkärikontakteina olivat olleet chatlääkäri tai puhelinneuvonta.
Viikonpäivät oli yrittänyt odotella ja sinnitellä, kunnes oli edellisiltana mennyt asuinkaupunkimme sairaanhoitopiirin yhteispäivystykseen etukäteen sinne soittamatta… siis oli mennyt vaan. Oli otettu verikokeet ja crp 230, verenmyrkytysepäilynä vauhdilla osastohoitoon… ja hän on pitkällä raskaana! Eniten pelottavaa ei suinkaan mielestäni ole tämä tauti, vaan se hulluus, jonka valtaan se on valtaosan ihmisistä ajanut ja ne välillä hyvinkin epäselvät ohjeistukset, jotka kaiken huipuksi muuttuvat välillä ehkä jopa ilman järkevää syytä.
Kun toimilla ja toiminnalla olisi tarkoitus suojata, niin nyt syntyi mielikuva, että kipeän hoitajakollegani lisäksi päästiin melkein eroon hänen syntymättömästä esikoisestaan…vai mikä olisikaan ollut lopputulos, jos olisi vielä vain hoitajamaisen kiltisti odotellut kotonaan??
Ei sinänsä pelota. Työnskentelen psykiatriassa ja väkivallan uhan keskellä. Olen mielessäni hyväksynyt sen, että voin työssä menettää henkeni, taikka tulla pahasti pahoinpidellyksi. Korona kuuluu vähän samaan kastiin. Takana yli 20v sairaanhoitajan töitä ja loukkaantumisia on ollut ja tuurilla tähän asti selvitty.
Tosissasiko meinaat itsesi uhrata ?
Itse sanoin jo aiemmin ,ei kiitos !
Oma ja läheisten hyvinvointi AINA tärkeintä !
Pelottaa mitä tuleman pitää.
Odottavissa tunnelmissa ja valmis taisteluun, mutta silti pelottaa silti mitä edessä on. Että kuinka me tehohoitajat riitetään ja kuinka me jaksetaan.
Paljon tarvitaan yhteistyötä ja viisautta, voimavaroja virustaistelussa. Toivottavasti jotenkin selviydymme. Jos ei hyvin niin huonosti.
Vanhempainvapaalla olevana akuuttisairaanhoitajana jännittää tuleeko työhönkutsu. Toisaalta haluaisin lähteä auttamaan työkavereita ja potilaita jos hätä on mutta toisaalta olen huolissani
4kk vauvani pärjäämisestä kotona. Pitääkö jo opetella korvikeruokailu, kuka hoitaa jos mieskin joutuu töihin (kriittisessä työssä myös). Kotona myös 2,5v ja pitkät työpäiväni olisivat lapsille varmaan raskaita. Tuonko lapsilleni taudin töistä..Toisaalta koen huonoa omaatuntoa siitä että ”piileskelen” kotona..
Ei vanhempainvapailla olevia kutsuta töihin, eikä pidä lähteäkään. Lepo vaan. 🙂
Älä missään nimessä tunne huonoa omaatuntoa töistä poissa olemisesta! Sulla on tekstisi mukaan menossa tällä hetkellä elämäsi tärkein ”työ” eli lastenhoito ja – kasvatus. Nauti kotoilusta ja pidä huolta perheestäsi ❣️
Miten sitten kun sairastuu töissä?
Jos käsky käy töihin. Kuka korvaa esim. menetetyn terveyden ja siitä aiheutuneet kulut?
Tai kuka korvaa vanhemman menetyksen lapsille, nyt jos oletettavasti vaikka yh-äiti menehtyy tautiin?
Pelottaa viruksen leviäminen ja erityisesti jos kohorttiosastolle sijoitetaan. Suojaimet käytössä toki, mutta entä jos kuitenkin sairastun ja vien taudin kotiin?
Alalta poistuneet vanhustenhoitoon? Hiukan tässä tulee sellainen olo, että yritetään sanoa sen olevan sitä helpointa työtä. Tervetuloa vaan jos itsenäinen päätöksenteko ja tiiminjohtaminen onnistuu! Ja todella pitää sitten pystyä itsenäisesti tekemään päätökset potilaiden hoidosta. Mieluummin laittaisin alalta poistuneita yms sellaisiin paikkoihin joissa on läsnä kollega ja lääkäri.
Nykytilanteen epäselvyys stressaa ja pelottaa. Jaksanko? Sairastunko? Kuolenko? Mitä jos en osaa hoitaa potilaita tarpeeksi hyvin tai teen virheen kaaoksen keskellä? Miten pahaksi epidemia leviää? Olenko todella lupautunut ammatissani laittamaan itseni hengenvaaraan toisten vuoksi? Minä olen myös ÄITI ja VAIMO ja TYTÄR!!! Miten perheeni ja lähipiirini selviää?
Ihana seurata miten THL laskee suojautumisen vaatimustasoa sitä mukaa kun suojavälineet vähenevät. Meillä ei tarvitse enää korona potilasta saatto hoitaakseen hoitaakseen kuin kirurgisen suunenäsuojuksen kertaköyttöisen sadetakin lisäksi, tosin hanskat ja suojalasit (jos riittää) sekä myssy lisäksi. Koronapotilashan yskiessään ”ei tuota aerosoleja” joita näiden pp2/pp3 suojainten käyttö edellyttää. Muistisairaita käveleviä sairastuneita ei saa lukita huoneisiinsa vaan he saavat kävellä tartuttamassa. Kirurgisella maskilla sit hoidellaan. Niin ja hoitajat sit kuljettaa tartuntavaarallisen vainajan pois yksiköstään ulkoteitse toiseen yksikköön kylmiöön, kirurgisella nenäsuusuojalla jos niitä on…. Tervetuloa vanhustenhoitoon duuniin kaikki!
Ja psyk osastoja on suljettu, sairaanhoitajat siirretty kotihoitoon lähihoitajien työpariksi. Sitten etsitään vapaaehtoisia tekemään mt työtä… Aistittavissa on kuplan puhkeaminen.
Pelottaa todellakin, mutta oon töissä päiväkodissa ja muutenkin oon alan vaihtoa miettimyt. Töihin meno ahdistaa ja ihmetyttää ettei kukaan tarjoa meille maskeja tai lapsille anneta niitä. Miksi päiväkodin väen terveys ei kiinnosta ketään, käsidesillä pestään kuten noron aikaan. Me hoidetaan riskiryhmien lapset!