Kerran kuukaudessa, noin kolmen tunnin ajan, Laura Grönlundin, 57, sairaanhoitajan työ poikkeaa tavanomaisesta. Nuo tunnit hän työskentelee vapaaehtoisena helsinkiläisellä paperittomien klinikalla päivystysvastaanotossa.
– Meiltä löytyy klinikalta suurin piirtein lämpömittari, stetoskooppi, ultraäänilaite ja verenpainemittari, joten niiden varassa toimitaan.
Laitteisto on hyvin erilainen kuin se, mihin hän on päivätyössään Meilahden teho-osastolla tottunut. Potilaat sen sijaan ovat samanlaisia ihmisiä kuin muuallakin, heillä vain ei ole oleskelulupaa.
Laura Grönlund on nuoresta saakka tehnyt vapaaehtoistöitä, mutta työ paperittomien parissa on avannut silmiä ehkä eniten.
– Jotkut saattavat puhua jo sujuvaa suomea, sillä vaikka heillä ei ole laillisia oikeuksia Suomessa oloon, he ovat saattaneet olla täällä jo vuosikausia. Toisilla taas ei ole passia mihinkään Suomen tunnustamaan valtioon.
Työssä näkee hänestä karusti sen, miten totaalisesti asiat voivat joskus mennä turvapaikkaprosessissa pieleen ja kuinka vähän oikeuksia paperittomilla on.
Terveysasioissa klinikka auttaa asiakkaitaan niin paljon kuin mahdollista. Suurin osa kävijöistä tulee melko arkisten terveysvaivojen kanssa. Joukossa on myös terveysongelmia, jotka ovat vakavoituneet, kun ei ole ollut tietoa, miten ongelmaa voisi hoitaa.
– Hoitamaton verenpainetauti on hyvä esimerkki tällaisesta. Joskus verenpaine on ollut niin korkea, että sitä on ollut jo vaikea edes mitata.
Laura Grönlund on työskennellyt klinikan vapaaehtoisena nyt seitsemän vuotta. Siinä ajassa hän on oppinut paljon niin terveydenhoidosta kuin Suomen lainsäädännöstäkin. Jälkimmäisessä hän näkee pakolaisten kannalta paljon parannettavaa.
– Suomi on monella lailla mallimaa kansalaisilleen, mutta armoton ihmisille, joilla ei ole sosiaaliturvaa.
Teksti Irina Björkman
Kuva Leena Koskela
Kirjoitus on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 7/2022. Lue koko lehti.
