Blogin ovat kirjoittaneet yliopistonlehtori, post doc -tutkija Anne Oikarinen, professori Helvi Kyngäs ja yliopisto-opettaja, post doc -tutkija Outi Kähkönen Oulun yliopiston hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksiköstä.
Useat tutkimukset toistavat tuloksissaan sairaanhoitajan antaman tuen merkitystä potilaan psyykkiselle, fyysiselle, henkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille, terveyden edistämiselle, elämänlaadulle, arjesta selviytymiselle ja omahoitoon sitoutumiselle. Potilaan tukemien on niin luonnollinen osa sairaanhoitajan arjen työtä, että sitä ei välttämättä edes huomaa, jos ei jää omaa kohtaamistaan potilaan kanssa tietoisesti analysoimaan. Joskus on kuitenkin syytä pysähtyä miettimään, mikä on juuri tämän potilaan tuen tarve ja miten minä siihen sairaanhoitajana vastaan. Monilla potilailla, erityisesti sydän- ja verisuonitautipotilailla, on erityisiä tuen tarpeita johtuen siitä, että heidän tulee elää pitkäaikaisen sairauden kanssa päivästä toiseen lopun elämää. Joskus sairaus voi haastaa oireilemalla vahvasti, jopa henkeä uhkaavasti – toisinaan taas sairauden hoito on helppoa ja ongelmia ei ole. Lisäksi potilaan elämässä voi olla monia muitakin haasteita kuin sairaus ja sen omahoito. Tällöin tuen tarve laajenee ja sen merkitys korostuu. Näin ollen tuen tarpeet vaihtelevat ja ne voivat olla hyvin moninaiset. Sairaanhoitaja kohtaa nämäkin tuen tarpeet.
Sydän- ja verisuonitautipotilaiden omahoito on moniulotteista ja onnistuakseen se edellyttää sitoutumista. Sairaanhoitajan rooli on sitoutumisen edistäjänä on erityisen merkityksellinen. Sairaanhoitaja on korvaamaton ja arvokas potilaan tuki. Voisihan ajatella yksioikoisesti, että omahoitoon sitoutuminen lähtee ihmisestä itsestään ja hän on itse vastuussa valinnoistaan, mutta toisaalta sairaanhoitajilla on ammatillinen vastuu potilaan tukemisesta. Jos potilaalla ei ole motivaatiota omahoitoon tai hänellä on muita haasteita omahoidon toteutuksessa, niin tarvitaan sairaanhoitajan ammattitaitoa potilaan tukemiseksi. Tuella on todettu olevan kiistaton yhteys parempaan hoitoon sitoutumiseen sydän- ja verisuonitautia sairastavilla sekä muilla pitkäaikaissairailla potilailla.
Tuki potilaalle voi olla hyvin monimuotoista riippuen hänen omasta tilanteestaan. Aina potilas ei kerro tarpeistaan vaan ammattitaitoinen sairaanhoitaja huomaa itse. Tuen tarve voi olla tiedollista, emotionaalista, konkreettista, sosiaalista tai hengellistä tai kaikkien näiden yhdistelmä. Koska tuen tarpeet ovat moniulotteiset ne haastavat sairaanhoitajan miettimään millä keinoilla tarpeisiin vastataan? Yllättävää vai ei, mutta lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että sairaanhoitajan ja potilaan välinen vuorovaikutteinen suhde on keskeisin hoitoon sitoutumiseen vaikuttava asia. Esimerkkinä voidaan todeta oma tutkimuksemme, jossa sairaanhoitajien vuorovaikutteinen työote oli yhteydessä useisiin positiivisiin muutoksiin elintavoissa vuoden seurannan aikana aivoinfarktin jälkeen. Näitä muutoksia olivat esimerkiksi lisääntynyt fyysinen aktiivisuus sekä painon lasku. Lisäksi, toisessa tutkimuksessamme sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden pitkäaikaisessa omahoitoon sitoutumisessa pallolaajennuksen jälkeen yksi merkittävimmistä ennustajista oli sairaanhoitajien tuki.
Ei tarvita monimutkaisia uusia hienoja keinoja vaan työvälineenä on sairaanhoitaja itse. Juuri tämä onkin tekijä, joka tekee sairaanhoitajan työn välillä haasteelliseksi ja henkisesti raskaaksi. Kohdata ihminen ihmisenä – työvälineenä minä itse. Minulla itsellänikin, sairaanhoitajalla, on oma elämä, oma arki mahdollisine haasteineen, jolloin oma työvälineeni kohdata ihminen ihmisenä on myös haavoittuvainen.
On arvioitu, että omahoitoon sitoutumista edistävät toimet voisivat vaikuttaa kansanterveyteen huomattavasti enemmän kuin mikään yksittäinen lääkehoito tai hoitotoimienpide. Jos potilaat eivät sitoudu omahoitoon, hoitaminen ja toimenpiteet ovat turhia. Vaikka vastuu on lopulta potilaan, tiedämme kaikki, että asia on moniulotteisempi. Hoitoon sitoutuminen vaatii potilaan oman motivaation, hän on vastuussa omasta toiminnastaan terveytensä hyväksi. Mutta sitoutumista tukemaan hän tarvitsee sairaanhoitajan, perheen ja ystävien tuen.
