Sairaanhoitajapula on maailmanlaajuinen ongelma eikä rikkaiden länsimaiden ole eettisesti oikein turvautua sairaanhoitajien rekrytointiin maista, jotka tarvitsevat omia sairaanhoitajiaan.
- Terveydenhuolto on ihmisoikeus, sanoi Kanadan sairaanhoitajaliittojen edustaja Linda Silas kongressipuheenvuorossaan.
Sairaanhoitajat osaltaan ovat merkittävä ammattiryhmä tämän ihmeisoikeuden toteuttamisessa.
Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton, ICN:n, puheenjohtaja Pamela Cipriano muistutti sairaanhoitajien elintärkeästä roolista sosiaali- ja terveydenhuollossa.
- Sairaanhoitajien työ pandemian aikana osoitti maailmalle, että olemme korvaamaton voimavara, jota tulee vaalia eikä jättää huomiotta, Cipriano sanoi.
Ciprianon mukaan on äärimmäisen tärkeää, että olemme valmiina edessä oleviin suuriin maailmanlaajuisiin terveyshaasteisiin. Kysymys ei ole Ciprianon mukaan siitä, tuleeko uusi pandemia, vaan milloin.
- Meillä on maailmanlaajuinen tarve investoida sairaanhoitajakoulutukseen, työpaikkoihin, johtajuuteen ja kliiniseen käytäntöön, kaikkien maiden on investoitava oman hoitotyön osaamisen turvaamiseksi, Cipriano painotti.
Jos sairaanhoitajiin ei investoida, tilanne tulee olemaan maailmanlaajuisesti hyvin kriittinen. ICN:n toimitusjohtaja Howard Catton korosti useissa yhteyksissä sitä, että valtava pula koulutetuista sairaanhoitajista tarkoittaa myös maailmanlaajuista hälytystilaa potilasturvallisuudessa.
Suomessa keskustellaan paljon työperäisestä maahanmuutosta. Suomen Sairaanhoitajien puheenjohtaja Heljä Lundgrén-Laine toivoo, että keskustelussa siirrytään jo seuraavalle tasolle.
Emme voi loputtomiin pyöriä sen ympärillä, mitä me tarvitsemme emmekä saa olla epärealistisia odotuksissamme. Jos rekrytoimme, se on tehtävä eettisesti ja oikeudenmukaisesti, Lundgrén-Laine painottaa.
ICN:n Montrealin kongressissa nämä asiat puhuttivat tuhansia sairaanhoitajia, hoitotyön johtajia ja runsasta joukkoa poliittisia päättäjiä.
Mitkä eettiset periaatteet ohjaavat rekrytointiamme? Mikä on sairaanhoitajia lähettävän maan tilanne? Rekrytoimmeko maista, joissa on tai on näkyvissä sairaanhoitajapula? Pitääkö meidän kompensoida rekrytointimme lähettävään maahan? Miten pidämme huolta sairaanhoitajien kotouttamisesta ja kouluttamisesta? Miten torjumme väärinkäytökset rekrytointien yhteydessä? Kuka Suomessa vastaa näistä asioista kansallisella tasolla?
- Meidän on kysyttävä edellä olevat kysymykset ja kehitettävä prosessejamme. Nämä ovat tulevaisuutemme kannalta kohtalokkaita kysymyksiä ja meidän on osattava vastata niihin, Lundgrén-Laine sanoo.
Suomen sairaanhoitajapula ei Lundgrén-Laineen mukaan tule ratkeamaan sillä, että tuomme sairaanhoitajia muista maista. Hän kertoo lukeneensa uutisia hyvinvointialueiden kansainvälisistä sairaanhoitajarekrytoinneista hämmentyneenä.
- Hoitotyön tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että hoitotyön johtajat oman alansa asiantuntijoina ovat mukana sairaanhoitajapulan ratkaisemisessa. Heidän tulee olla mukana päättämässä Suomen hoitotyön tulevaisuudesta.
Lundgrén-Laineen mukaan Suomen tulee olla edelläkävijä terveydenhuoltohenkilöstön eettisen rekrytoinnin edistämisessä.
CNR eli kansallisten sairaanhoitajaliittojen neuvosto on ICN:n korkein poliittinen elin, joka kokoontuu kahden vuoden välein. Montrealin kolmipäiväisessä kokouksessa oli yli 90 valtakunnallisen sairaanhoitajajärjestön edustus. Suomi on kuulunut kansainväliseen sairaanhoitajaliittoon jo vuodesta 1909. Suomen Sairaanhoitajien viralliset kokousedustajat olivat puheenjohtaja Heljä Lundgrén-Laine, vs. toiminnanjohtaja Terhi Reunama ja asiantuntija Anna Suutarla.
CNR-kokousten jälkeen pidetään viisipäiväinen kongressi, johon osallistuu yli 6000 sairaanhoitajaa ympäri maailman.
