Julkistimme kahden vuoden välein tehtävän sairaanhoitajien työolobarometrin tulokset kesäkuussa 2023. Työolot ovat selvityksen mukaan kehittyneet positiiviseen suuntaan. Kysyimme jäseniltämme, minkälaisia ajatuksia tulokset heissä herättävät, mihin he keskittyisivät alan vetovoiman ja työolojen edelleen parantamisessa ja mihin huomio tulisi suunnata tulevaisuudessa. Tässä tulee Kymenlaakson hyvinvointialueella sosiaalipalvelujen ylihoitajana työskentelevän Pauliina Hackmanin blogi aiheesta.
Sairaanhoitajia työskentelee vaativissa, monimuotoisissa tehtävissä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä sekä näiden ulkopuolisissa toiminnoissa. Usein sairaanhoitajien mielletään työskentelevän vuodeosastolla tai poliklinikkatyössä, ja tyypillisesti sairaanhoitajan ajatellaan työskentelevän hyvinvointialueen palveluksessa. Keskusteluissa tulee kuitenkin muistaa myös sosiaalipalveluissa, kuten asumisen ja kotihoidon palveluissa, työskentelevät sairaanhoitajat. Sosiaalipalveluissa toimiminen edellyttää sairaanhoitajalta vankkaa sekä sosiaali- että terveydenhuollon osaamista ja hallintaa.
Sosiaalipalveluissa on terveyspalveluihin verrattuna vähemmän sairaanhoitajia, jolloin kollegiaalinen tuki voi jäädä vähäisemmäksi. Tyypillistä taitaa myös olla, että asiakkaiden lääketieteellisestä hoidosta vastaava lääkäri käy kierrolla toimintayksiköissä kuukauden välein ja muuten asiointi tapahtuu etänä. Sairaanhoitajien rooli ja työpanos myös näissä toimintayksiköissä on merkittävä. Sairaanhoitajilla on merkittävä rooli ja työpanos työnantajasta riippumatta. Ilman yksityisellä sektorilla työskenteleviä sairaanhoitajia nykypäivän sote-järjestelmä romuttuisi lopullisesti. Yksityinen sektori ei tuota vain omakustanteista palvelua, vaan hyvinvointialueet ovat ulkoistaneet erilaisia palveluita yksityisille palveluntuottajille.
Sairaanhoitajien työolobarometrin 2023 tulokset ovat parantuneet verrattuna edellisiin mittauksiin, mutta tulokset ovat edelleen osittain hälyttäviä. Palkkatasoa ja palkkausjärjestelmää tulee kehittää, mutta huomiota tulee kiinnittää myös työolojen, osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämiseen. Hetkittäin tuntuu, että nämä tärkeät tekijät jäävät sivuun sairaanhoitajan ammatin epäkohdista puhuttaessa.
Työolobarometriin 2023 vastanneista 14 prosenttia työskenteli yksityisellä sektorilla. Kaikista vastaajista asumisen palveluissa työskenteli 14 prosenttia ja kotihoidossa 13 prosenttia. Näissä toimintayksiköissä työskentelevien sairaanhoitajien vastaukset eivät merkittävästi eroa muista vastauksista. Huolestuttavaa on, että asumisen ja kotihoidon palveluissa työskentelevät sairaanhoitajat raportoivat keskimääräistä huonommat tulokset asianmukaisen kirjallisuuden ja tietokantojen käyttämisen ja näyttöön perustuvan hoitotyön osalta. Asumisen palveluiden ja kotihoidon asiakkaiden hoidontarpeet ovat usein moninaisia johtuen jo useista perussairauksista. Sairaanhoitajien osaamisen ja asiantuntijuuden vahvistaminen sekä hoitotyön toimintamallien perustuminen näyttöön tuovat merkittäviä säästöjä suuremmassa mittakaavassa. Kustannustehokkuuden lisäämiseksi sairaanhoitajien täydennyskoulutuspäivien määrä on saatava ripeään nousuun.
Toimivien käytäntöjen, osallistavan johtamisen, työn palkitsevuuden, asiantuntijuuden kehittämisen, korkeatasoisen hoidon laadun sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen välillä on oletettavasti olemassa erilaisia yhteyksiä. Mahdollisuus toteuttaa laadukasta hoitotyötä heijastuu työhyvinvointiin ja lisää tunnetta työn palkitsevuudesta – puhumattakaan sen heijastuksista asiakkaille/potilaille ja heidän läheisilleen. Laadukas hoitotyö edellyttää asiantuntijuutta ja toimivia käytäntöjä, jotka muodostuvat osallistavalla johtamisella. Sairaanhoitajan urapolkua tulee kehittää asiakkaiden/potilaiden saaman hoitotyön laadun edistämiseksi. Ilman työn ja yksityiselämän yhteensovittamista kenelläkään (myöskään sairaanhoitajalla!) ei ole voimavaroja kehittää työtään ja kehittyä ammatillisesti. Työn ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevan väittämän tulokset olivat hieman edellistä mittauskertaa paremmat. Työolojen yhteys asiakas- ja potilastyöhön tuloksellisuuteen on selkeästi tunnistettu, sillä muun muassa valtakunnallisen asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian yhtenä kärkitavoitteena on hyvinvoivat ja osaavat ammattilaiset. Olisiko työolojen, työhyvinvoinnin ja tuloksellisuuden keskinäisiin yhteyksiin havahduttu myös hoitoalalla? Toivottavasti – sillä tavoitteena on, että sairaanhoitajan ammatilla on veto- ja pitovoimaa.
