Sairaanhoitajan kannattaa käyttää tilaisuus lapsen seksuaalikasvatukseen, koska sillä voi olla merkittävä vaikutus lapsen terveyteen. Lapselta saattaa puuttua esimerkiksi nimet kehonsa osille.
Terveyskeskuksessa työskentelevän sairaanhoitaja Kertun vastaanotolle saapuu kymmenenvuotias tyttö vanhempansa kanssa. Oireiden perusteella Kerttu arvelee, että kyse saattaisi olla ehkä jäkäläihottuman tyyppisistä oireista tytön genitaaleissa. Kerttu kertoo vanhemmalle, että lääkäri tutkii ihottuman. Vanhemman reaktio on yllättävä: hän kavahtaa ajatusta lapsensa sukupuolielimien näyttämisestä lääkärille.
Miten sairaanhoitajan kannattaa kohdata lapsensa hoitoa vastustava vanhempi, lasten seksuaalikasvatuksen parissa työskentelevä asiantuntija Maija Ikonen Pelastakaa Lapset -järjestöstä?
– Olisiko niin, että vanhemman mielestä genitaalit ylipäätään ovat jotain niin häpeällistä, että ne on syytä pitää piilossa, eikä sinne sovi kenenkään katsella, Ikonen miettii.
Hän painottaa, että lapsen seksuaalisuuteen eivät kuulu aikuisten seksuaalisuuden teemat, kuten seksi. Lapsi on kiinnostunut omasta kehostaan, eikä lähtökohtaisesti ajattele, että jossain ruumiinosassa olisi jotain pahaa.
– Sellainen ajattelu on aina opittua, Ikonen sanoo.
Rauhallisena pysytteleminen on tärkeää, sillä ammattilaiselle saattavat nousta omat asenteet ja tunteet pintaan. Ikonen neuvoo, että kannattaa vetää hiukan henkeä ja selvittää sen jälkeen, mistä on kysymys.
– Ajatteletko, että lasta ei saisi tutkia? Miksi ajattelet niin? Vanhempaa todennäköisesti rauhoittaa, että sairaanhoitaja ei suorilta käsin tuomitse hänen tunteitaan. Sellainen harvemmin auttaa, Ikonen sanoo.
Kun vanhempi on saanut purettua ajatuksiaan, on sairaanhoitajan vuoro kertoa, miten asiassa toimitaan, ja ettei mitään pahaa tapahdu.
– Sairaanhoitajan kannattaa tällaisessa tilanteessa muistuttaa, että lapsen keho on kokonaan hyvä ja arvokas. On samantekevää, missä kohdin vaiva on, lapsi ansaitsee tulla hoidetuksi. Tässä on kaikki mahdollisuudet siihen, että tilanne päättyy onnellisesti, Ikonen sanoo.
Tavoitteena on, että lapsi oppisi arvostamaan omaa kehoaan sellaisena kuin se on.
Kohtaaminen on sairaanhoitajalle myös seksuaalikasvatustilanne. Myös vanhemmat tarvitsevat seksuaalikasvatusta, jotta he osaisivat tarjota sitä lapsilleen. Tavoitteena on, että lapsi oppisi arvostamaan omaa kehoaan sellaisena kuin se on.
– Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, osaako lapsi puhua kehonsa osista niiden nimillä. Jos ei, niin tämä on tilaisuus opettaa lapselle oikeat sanat, Ikonen neuvoo.
Se on tärkeää, jotta lapsi osaisi sanoittaa oireitaan. Se on välttämätöntä myös esimerkiksi seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisyn kannalta.
– Jos lapsi sanoo poliisille, että häntä on koskettu uimapukualueelle, niin mitä se tarkoittaa? Pahimmillaan seksuaaliväkivallan tekijä ei saa rangaistusta, koska lapsella ei ole ollut sanoja kertoa kokemuksistaan, Ikonen havainnollistaa.
Lastensuojeluviranomaisia Ikonen konsultoisi matalalla kynnyksellä, jos vanhempi ei anna hoitaa oireista kärsivää lastaan.
– Heidän tehtävänsä on arvioida, kirjataanko siitä lastensuojeluilmoitus. Tällaisessa tilanteessa ei voida sulkea pois myöskään seksuaaliväkivaltaa. Voi olla, että kyse on vain kutisevasta ihosairaudesta, mutta hoidon laiminlyönti on jo riittävän vakava asia, hän sanoo. Ikonen suosittelee myös, ettei sairaanhoitaja jäisi asian kanssa yksin, vaan pohtisi ja purkaisi tilanteen kollegoiden kesken ja konsultoisi tarvittaessa muita ammattilaisia.
Teksti Mari Schildt
Kuva Shutterstock
Sairaanhoitaja Maija Ikonen työskentelee asiantuntijana Pelastakaa Lapset ry:ssä, jossa hän edistää lasten seksuaalikasvatusta ja ennaltaehkäisee lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa.
Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 5/2024. Lue digilehteä jäsen- tai tilausnumerollasi.
Tutustu tarkemmin Sairaanhoitaja-lehteen. Lue verkkosivuilla aiemmin julkaistuja Sairaanhoitaja-lehden avoimia juttuja.
