Tutkiva Hoitotyö -tiivistelmä
Sandström S, Kylmä J, Paavilainen E & Suominen T. 2020. Seksuaalisuuden puheeksi ottamista edistävät tekijät urologisen aikuispotilaan hoitotyössä. Tutkiva Hoitotyö 18(3), 10–17.
Tutkimuksen tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitajien kokemuksia seksuaalisuuden puheeksi ottamista edistävistä tekijöistä urologisen aikuispotilaan hoitotyössä.
Aineisto ja menetelmät: Aineisto kerättiin Suomessa keväällä 2017 yksilöhaastatteluilla (n=4) ja elektronisella lomakkeella (n=46) hoitajilta, jotka olivat hoitaneet urologisia aikuispotilaita. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulokset: Seksuaalisuuden puheeksi ottamista edistivät hoitajan monipuoliset valmiudet ja potilaslähtöiset valmiudet seksuaalisuuden puheeksi ottamisessa, hyvät resurssit hoitotyössä, työyhteisön seksuaalisuuden puheeksi ottamista tukevat toimintatavat ja myös yhteiskunnassa tapahtuneen myönteisen kehityksen on koettu mahdollistavan seksuaalisuuteen liittyvien asioiden käsittelyn.
Päätelmät: Työyhteisön toimintatapoja tulisi arvioida ja kehittää niin, että ne tukevat hoitajien seksuaalisuuden puheeksi ottamista, ja että seksuaalisuuden puheeksi ottamisesta tulisi työyhteisön yhteinen asia. Hoitajien tulisi omaksua seksuaalisuuden puheeksi ottaminen osaksi jokapäiväistä hoitotyötä.
Asiasanat: hoitaja, laadullinen tutkimus, puheeksi ottaminen, seksuaalisuus, urologinen potilas
Mitä tutkimusaiheesta jo tiedetään?
• Hoitajat kokevat seksuaalisuuteen liittyvän keskustelun potilaiden kanssa osaksi hoitotyötä, mutta seksuaalisuuden puheeksi ottaminen jää usein käsittelemättä potilaiden kanssa ja potilaat saavat liian vähän tietoa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.
• Seksuaalisuuden puheeksi ottamista edistävät hoitajan tietämys sairauden vaikutuksista seksuaalisuuteen, aiemmin toisten potilaiden kanssa käydyt keskustelut seksuaalisuudesta ja hoitajan toiselta ammattilaiselta saama tieto potilaan seksuaalisuuteen liittyvistä huolista. Lisäksi puheeksi ottamista edistää, jos hoitajalla on riittävästi aikaa puhua potilaan kanssa.
• Iäkkäämmät, kokeneemmat ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista koulutusta saaneet hoitajat ottavat rohkeammin seksuaalisuuden puheeksi.
Mitä uutta tietoa tutkimus tuottaa?
• Seksuaalisuuden puheeksi ottamista edistivät hoitajan monipuoliset valmiudet kuten koulutus, ammatillinen osaaminen, työkokemus ja monipuoliset työskentelytavat.
• Potilaslähtöiset tekijät kuten potilaan luonne, olemus, ikä, sukupuoli ja siviilisääty vaikuttivat hoitajan seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen.
• Työyhteisön seksuaalisuuden puheeksi ottamista tukevat toimintatavat, riittävät ajalliset resurssit ja tarkoituksenmukainen hoitoympäristö edistivät hoitajan seksuaalisuuden puheeksi ottamista.
• Hoitajat kokivat, että seksuaalisuuteen liittyvät asenteet ovat muuttuneet yhteiskunnassa myönteisemmiksi ja seksuaalisuuteen liittyvän tiedon saatavuus on parantunut.
Mikä merkitys tutkimuksella on hoitotyön käytännön, koulutuksen tai johtamisen kehittämisessä?
• Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää urologisen potilaan hoidon ja ohjauksen sekä hoitoyksiköiden toimintatapojen kehittämisessä niin, että seksuaalisuuden puheeksi ottamisesta tulisi työyhteisön yhteinen asia ja osa päivittäistä hoitotyötä.
• Tutkimustuloksia voidaan käyttää hoitajille kohdennetussa seksuaalisuuteen ja sen puheeksi ottamiseen liittyvän perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämisessä, kun aiheena on urologinen potilas ja seksuaalisuus.
• Johtamisen näkökulmasta seksuaalisuuden puheeksi ottamista voidaan edistää turvaamalla työpaikalla riittävät ajalliset ja henkilöstöresurssit sekä mahdollistamalla soveltuvat hoitotilat ja avoin ilmapiiri osastolla.
