Dolores Loureiro Piñeiro on yksi Laakson sairaalan viidestä sairaanhoitajasta, jotka osaavat käyttää ultraääntä kanyylin ja katetrin asentamiseen. Aiemmin vain erikoissairaanhoidossa tehty toimenpide säästää potilasta ja kustannuksia sekä nopeuttaa hoitoa.
Kun sairaanhoitajat osastolla eivät onnistu löytämään potilaalta kelvollista suonta kanyylin tai Midline-katetrin asentamiseen, tilanne on monella tavalla hankala. Verisuonia pystytään jäljittämään ultraäänellä erikoissairaanhoidossa, mutta perusterveydenhuollossa se on edelleen harvinaista.
Helsingin kaupungin Laakson sairaalassa on löydetty ratkaisu ongelmaan, kun omia sairaanhoitajia on koulutettu ultraäänen käyttöön. Dolores Loureiro Piñeiro on yksi viidestä sairaanhoitajasta, jotka taidon hallitsevat.
– Viime vuoden aikana sairaalassamme laitettiin ultraäänellä lähes 600 suoniyhteyttä. Kun harjoittelin asiaa ja pyrin saamaan mahdollisimman paljon toistoja, ehdin laittaa päivässä kahdeksan kanyyliä. Midline-katetrien asentamiseen menee kanyyliä pitempään, Loureiro Piñeiro kertoo.
Laakson sairaalassa hoidetaan paljon geriatrisia potilaita, joilta suonen etsiminen ei ole aina aivan yksinkertaista.
Jos hyvää suonta ei löydy, joudutaan miettimään, pistetäänkö esimerkiksi antibiootti lihakseen, mutta se on potilaalle tuskallista, koska pistoksia tulee kertymään useita. Jos kanyyli joudutaan laittamaan jalkaan, siinä on isompi infektioriski sekä riski muihin komplikaatioihin.
Erikoissairaanhoitoon lähettäminen voi olla potilaalle raskasta. Lisäksi matkalla ja uudessa sairaalassa hän altistuu jälleen uusille mikrobeille. Hoito voi viivästyä senkin takia, että myös lääkäri tarvitaan pohtimaan siirtoa erikoissairaanhoitoon.
Oma merkityksensä on kustannussäästöllä. Joka kerran, kun toimenpide voidaan tehdä kaupunginsairaalan vuodeosastolla, varoja säästyy nelinumeroinen summa.
Taidon osaavat Laakson sairaalassa varahenkilöstön neljä sairaanhoitajaa sekä opetushoitaja. Osaavaa henkilökuntaa on käytännössä paikalla arkisin aamusta iltaan.
– Jos osastolla on jo henkilö, joka voi toimenpiteen tehdä, se helpottaa sairaanhoitajien työtä aika paljon. On mukavaa, kun voi auttaa potilaiden lisäksi myös työkavereita. Tämä antaa myös vaihtelua työpäivään, ja onhan aina kiva oppia uutta, Loureiro Piñeiro sanoo.
Kanyylin asentaminen ultraäänellä
Ultraääntä käytetään kanyylin asentamiseen varsinkin geriatrisilla potilailla, joilla suonia on vaikea löytää, ja ne ovat vähemmän joustavia ja menevät helposti rikki.
Aloitetaan asentamalla staasi-kiristysvyö ja levittämällä geeli olkavarteen. Kun anturilla painaa suonikohtaa ja se supistaa, suoni on laskimo. Jos se ei supistu, suoni voi olla valtimo tai suonessa voi olla tukos. Valtimosta löytyy myös sykettä. Hyvin matalan verenpaineen potilailla valtimo voi painua kiinni, mutta Laakson sairaalassa tätä on näkynyt harvoin. On siis varmistettava, ettei kanyyliä asenneta vahingossa valtimoon.
Kun on löydetty hyvä suoni, valmistellaan materiaalit: kanyyli, kalvot, steriili geeli ja anturisuoja. Kun kaikki tarvikkeet ovat valmiina, suojataan ultraäänen anturi steriilillä kalvolla ja pidetään se mahdollisimman puhtaana. Puhdistetaan iho alkoholilla, ja käytetään steriiliä geeliä.
Asennetaan kanyyli. Samalla kun pistetään, katsotaan mihin suoni menee ja ohjataan neulaa ultraäänellä sen mukaan.
Toimenpiteen voi varmistaa tarkistamalla, että kanyylin kärki on suonen sisällä. Ultraäänellä voi myös nähdä, että keittosuola etenee suoneen. Silloin kanyyli on hyvin paikallaan.
Viimeiseksi asetetaan kalvot ja tarvittavat siteet.
Teksti Mari Schildt
Kuva Leena Koskela
Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 1/2024. Lue digilehteä jäsen- tai tilausnumerollasi.
Tutustu tarkemmin Sairaanhoitaja-lehteen. Lue verkkosivuilla aiemmin julkaistuja Sairaanhoitaja-lehden avoimia juttuja.
