Tekeekö se kipeää? Se yleisimpiä kysymyksiä, joihin Oskar Nyholm törmää työssään Peijaksen sairaalassa Vantaalla.
Nyholm oli ensimmäinen suomalainen sairaanhoitaja, joka seitsemän vuotta sitten sai koulutuksen perifeeristen keskuslaskimokatetrien eli PICC-katetrien laittamiseen. Aiemmin katetrien asennuksen, ultraääniohjauksessa olkavarren syrjästä sydämen yläpuolelle, ovat tehneet anestesialääkärit.
Nykyään Nyholm kouluttaa työnsä ohessa kollegoitaan. Kurottavaa monien maiden etumatkaan riittää, sillä muun muassa Englannissa sairaanhoitajat ovat laittaneet katetreja jo 1970-luvulta lähtien ja Ruotsissakin vuosikymmeniä. Syyksi suomalaisten hitauteen Nyholm epäilee sairaanhoitajien ja lääkärien välistä hierarkiaa.
– Minua tosin suorastaan kannustettiin koulutukseen. Puolellani oli niin hoitotyön johto, ylilääkäri kuin muutama äänekäs vastuulääkäri, Nyholm hymähtää.
Itse työ vaatii tarkkuutta ja 3D-hahmottamisen taitamista. Potilaiden elämää PICC-katetri helpottaa usein merkittävästi, sillä se ei sido sairaalasänkyyn. Infektiopotilas saa katetrin kautta antibiootteja ja syöpää sairastava sytostaatteja, eikä laskimokanyylejä tarvitse asentaa toistuvasti.
– Potilaistamme suuri osa on nähnyt elämässään paljon erilaisia neuloja. Se tarkoittaa myös hyvin monenlaisia suonia, joten kanyylin laitossa suunnitelma A:sta on nopeasti siirryttävä suunnitelma B:hen, jos tilanne vaatii.
Työtehtävien siirto anestesialääkäriltä hoitajille on helpottanut lääkärien työtaakkaa – ja monipuolistanut Nyholmin omaa työtä.
– Työn sisältö on minulle ehdottomasti se ykkösjuttu, kukkaroon ei tästä jää kummoisia rahoja.
Entä potilaiden yleisin kysymys: tekeekö se kipeää?
– Eipä taida, lähes kaikki meidän potilaamme ovat olleet positiivisesti pettyneitä.
Teksti Irina Björkman
Kuva Leena Koskela
Kirjoitus on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 8/2021. Lue koko lehti.
