Jos toivotaan, että väestö kasvaa muutenkin kuin maahanmuuton avulla, olisi kiinnitettävä huomiota synnytyskulttuuriin, sanoo dosentti ja Helsingin yliopistolla synnytystä ja lisääntymistä tutkivan HEBI-tutkimusryhmän johtaja Kaisa Kuurne.
– Tällä hetkellä näyttää siltä, että meillä on iso sukupolvikuilu sen ymmärryksen suhteen, mitä hyvä hoito on ja mihin nykyinen nuori sukupolvi on valmis. On käynnissä iso murros, hän sanoo.
Kun Väestöliiton perhebarometrissä on kysytty yhden lapsen perheiltä, miksi he eivät halua lisää lapsia, kolmannes naisista ja neljännes miehistä nimesi syyksi raskaus- ja synnytyskokemukset.
– Vaikka lääketieteen näkökulmasta kaikki olisi hyvin, vasta myöhemmin alkaa valjeta, että synnytyskokemus olikin pelottava tai että jäin yksin. Nämä tunteet synnyttäjä ottaa mukaansa kotiin, ja niiden varassa tehdään päätös seuraavasta lapsesta, Kuurne sanoo.
Tutkijan työnsä ohessa Kuurne kouluttaa terveydenhuollon ammattilaisia. Mitä yksipuolisempi ja autoritäärisempi hoitokulttuuri meillä vallitsee, sitä enemmän se Kuurnen mukaan työntää luotaan.
Vanhan hoitokulttuurin puhetavassa esimerkiksi vastustetaan tarkkaankin mietittyjä kotisynnytyksiä, mutta pelkästään pääkaupunkiseudulla sattuu suunnittelemattomia, sairaalan ulkopuolisia synnytyksiä enemmän kuin koko Suomessa tapahtuu suunniteltuja kotisynnytyksiä.
Ammattilaiset pitävät vallastaan kiinni myös puhumalla, että sektiosta päättää vain lääkäri, tai että synnyttäjät haluavat synnytykseltään elämysmatkailua. Kuurne kehottaa miettimään, miten yksilöllinen kohtaaminen ja hoito onnistuisivat, ja kuinka ammattilainen voisi jakaa syntymän ihmeen synnyttäjän kanssa.
– Synnytys on ainutkertaisen elämän alku ja samanarvoinen kuin kuolema. Eihän kukaan sano kuolevalle, että älä elä viimeisiä aikojasi siten kuin itse toivoisit.
Teksti Mari Schildt
Kuva Leena Koskela
Kirjoitus on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 8/2022. Lue koko lehti.
