Kesän aikana olen kuunnellut monen sairaanhoitajan huolestuneita kommentteja suomalaisten liiallisesta lepsuilusta koronasuositusten noudattamisessa. Lämmin kesä sai ihmiset liikkeelle ja turvavälit unohtuivat. Koronatilanne on edelleen päivittäin uutisten ykkösasia, mutta ehkä tilanne keväällä oli meillä Suomessa niin hallittu, ettemme meinaa muistaa, että virus on edelleen otettava tosissaan.
Monet sairaanhoitajat joutuivat ja joutuvat tavalla tai toisella työssään olemaan tekemisissä tuon pirullisen viruksen kanssa. He tietävät miltä tuntuu kohdata niin sairastuneiden, heidän läheistensä kuin oma ja omien läheisten sairastumisen pelko. Ahdistus siitä, että kuka vain voi sairastua jopa kuolettavasti. Pelkoa pahensi oleellisesti puute suojavarusteista. Sairaanhoitajat näkivät, ettei viruksen kanssa voi pelleillä tilanteessa, jossa parantavaa lääkehoitoa tai rokotetta ei toistaiseksi ole.
Nyt olemme maailmanlaajuisesti toisen aallon kynnyksellä, ja tautitapaukset ovat lähteneet nousuun myös Suomessa. Testauspaikat ovat jo monin paikoin ruuhkautuneet. Uusi aalto on tuloillaan tilanteessa, jossa ensimmäisestäkään ei olla vielä ehditty kunnolla toipua. Sairaanhoitajat tarvitsevat tukea työssään ja on ensiarvoisen tärkeää, että terveydenhuollon työpaikoilla ehditään purkaa kevään koronatraumaa ennen toisen aallon rantautumista. Tilanteen läpikäynti, analysointi tai edes vapaamuotoinen keskustelu antaa valmiuksia kohdata toinen aalto. Ilman tätä syksystä tulee vaikea.
Toki olemme teknisesti paljon valmiimpia kuin keväällä. Prosessit ja toimintatavat ovat kehittyneet, mutta yhtä tärkeää on varmistaa, että sairaanhoitajat kokevat tulleensa kuulluiksi. Sairaanhoitajilla on siihen oikeus. Sairaanhoitaja ei ole mikään väsymätön koneen osa. Sairaanhoitaja on inhimillinen tekijä, jonka jaksamisesta on pidettävä huolta.
Muiden toimien ohella on ensiarvoisen tärkeää huolehtia auttajiemme kyvystä toimia haastavassa tilanteessa. Sairaanhoitajien on saatava tuleva rokote ensimmäisten joukossa, ja kevään kaltaiseen suojavarustepulaan ei yksinkertaisesti ole varaa. Maskeja on riitettävä myös hoitohenkilökunnan työmatkaliikenteeseen riippumatta siitä, tuleeko virallista maskisuositusta vai ei. Sairaanhoitajien työ on toisten auttamista. Kyetäkseen auttamaan auttajan pitää itse pysyä toimintakuntoisena. Niin fyysistesti kuin henkisestikin.
