Janette Indonesiassa
Toinen viikko Indonesiassa on lopuillaan. Viime postauksesta jäi kertomatta torstain aktiviteettitapahtuma. Eli torstaisin ja sunnuntaisin täällä on aktiviteetteja, joihin osallistuu harjoittelupaikkamme potilaat sekä tämän kylän ikääntyneitä. Torstaina aktiviteetteinä oli neljä erilaista tanssia/jumppaa ja voin sanoa, että oli kyllä hikistä hommaa. Sen lisäksi, että tanssit/jumpat olivat vauhdikkaita, jumpat tapahtuivat ulkona lähelle kolmenkymmenen asteen lämmössä. Tanssin askelissa mukana pysyminen tuotti hieman haasteita meikäläiselle,mikä aiheutti huvitusta iäkkäiden keskuudessa. Tanssien jälkeen harjoittelimme verenkiertoon vaikuttavia liikkeitä, jotka ovat erityisen hyviä diabetesta sairastaville ja avh:sta kuntoutuville ihmisille. Myös käsi-, kieli- ja jalkajumppia tehtiin. Aktiviteetit kestävät aina noin kaksi tuntia. Suomessa olen ollut sellaisissa harjoittelupaikoissa, joissa tällaiseen toimintaan ei ole kerennyt keskittyä, joten oli hienoa päästä oppimaan erilaisia kuntoutustapoja!
Sunnuntaina pidimme ohjaajamme pyynnöstä aktiivista toimintaa harjoittelupaikkamme iäkkäille sekä Mengwin kyläläisille. Paikalle saapuikin oletettua enemmän porukkaa. Pidimme heille ensiksi tuolijumpan. Puhuimme englanniksi ohjaajallemme, mitä tapahtuu ja ohjaajamme kertoi asiat potilaille ja kyläläisille indonesiaksi. Tuolijumppa onnistui mielestämme hyvin ja saadun palautteen mukaan myös potilaat tykkäsivät siitä. Tämän jälkeen teimme vielä ääntämisharjoitteita, joissa kävimme läpi suomalaiset vokaalit. Vokaalien jälkeen lausuimme numerot 1-10 ensin indonesian kielellä, sitten suomeksi. Osallistujat tykkäsivät aktiviteeteista, sillä he oppivat samalla jotakin uutta. Meidän toimintojen jälkeen ohjaajamme piti osallistujille erilaisia tansseja sekä aivojumppaa. Aivojumppa osoittautui haastavaksi. Aivojumppa toteutettiin niin, että toiseen käteen piti muodostaa pyssy niin, että peukku on ylhäällä, etusormi osoittaa toista kättä, ja loput sormet ovat kiinni kämmenessä. Toisen käden etu- ja keskisormi oli pystyssä. Määrätyn rytmin tahdissa tuli kyetä vaihtamaan nämä käden asennot vastakkaiseen käteen samanaikaisesti. Naurua taas riitti, kun iäkkäät näkivät meidän yritykset pysyä tahdissa mukana. Oli hauskaa.
Harjoittelumme on edennyt nyt paremmin kuin ensimmäisellä viikolla. Täällä on kuitenkin samaan aikaan 8 paikallista sairaanhoitajaopiskelijaa, joten aina vuorossa on vähintään kaksi muutakin opiskelijaa. Suuri opiskelijamäärä aiheuttaa sen, että tekemistä ei riitä vuorossa kaikille. Täällä kuitenkin on jo tottunut siihen, että välillä oppiminen tapahtuu katselijan roolissa. Päivät täällä ovat aika samanlaisia. Välillä tulee pieniä muutoksia päiviin esimerkiksi poliklinikan asiakkaiden erilaisten vaivojen tai omaisten vierailujen vuoksi. Täällä potilaat käyvät suihkussa joka päivä. Pääasiassa suihkutukset tekee yövuorolainen, mutta myös aamuvuorolainen tekee suihkutuksia. Aamuisin saattaa olla aktiviteetteja, esimerkiksi käydään kävelyllä katsomassa lehmiä tai mennään aktiviteettitilaan, jolloin potilaat saavat värittää kuvia tai koota palapelejä. Suuri kulttuurinen ero Suomeen verrattuna on, että esimerkiksi vaipan vaihdossa tai suihkussa ei käytetä hanskoja ollenkaan. Työntekijät perustelevat sitä sillä, että he tuntevat potilaat. Onneksi he kuitenkin antavat meille hanskat aina tarvittaessa. Myöskään käsidesiä en ole nähnyt kenenkään käyttävän. Onneksi toimme käsidesipurnukoita Suomesta.
Ruoat Balilla on pääasiassa herkullisia ja halpoja. Kanaa, riisiä ja pienen limun voi saada jo 1,60 eurolla. Ruokapaikan valintaan siis kannattaa täällä kiinnittää huomiota, jos haluaa päästä halvalla ruuan suhteen. Indonesiassa ruuat ovat hyvin maustettuja ja täällä käytetään reilulla kädellä tulisia kastikkeita ja chiliä, nam. Kuitenkin ruoan saa myös ilman erikoisia mausteita tai tulisuutta, jos niin tahtoo. Meidän majapaikassamme ei ole pesukonetta, vaan kaikki vaatteet pestään itse saippualla, jotka Suomesta tuotiin mukana. Pesuämpärinä toimii tällä hetkellä noin 10l roskapönttö. Balilla on paljon pesuloita, mutta me ollaan kätevämmäksi nähty pestä pyykit itse, sillä harjoittelupaikamme on suhteellisen kaukana kaikesta. Suomesta otin mukaani vanhoja vaatteita, jotka voin heittää täällä pois, kun löydän uusia vaatteita. Vaatteita minulla on mukana todella vähän, mikä on osoittautunut todella hyväksi asiaksi. Täällä on myytävänä paljon kivan näköisiä vaatteita! Nyt on siis tilaa kuljettaa niitä Suomeen.
Viime viikon vapaapäivänä kävimme Sanurissa rannalla ja hylätyssä huvipuistossa. Paloimme kaikki aurinkorasvan käytöstä huolimatta. Olisi pitänyt käyttää vahvempaa kuin +30 astetta kestävää aurinkovoidetta tai olisi vain pitänyt laittaa sitä useammin. Täällä on pääasiassa aina aurinkoista ja lämpötilat noin 30 asteen kieppeillä tai ylikin. Yöllä kuitenkin lämpötila laskee jonkin verran. Trooppinen ilmasto on huikea kokea, sillä en olisi aiemmin uskonut, miten kosteaa ilma voi oikeasti olla. Ennen matkaan lähtöä kuulin, että pitkähihaisia ei kannata pakata mukaan. Minulla on mukana pitkähihainen kauluspaita, jota olen todella tarvinnut. Välillä nimittäin kuljeskelee syrjäisemmillä alueilla, joilloin haluaa pukea enemmän vaatetta päälle syystä jos toisestakin. Minulla on mukana myös huppari, joka päällä lähdin Suomesta. Hyvän ilmastoinnin myötä välillä huoneessamme tulee kylmä, jolloin on mukava pukea päälle lämmintä. Tämän viikon vapaapäivät vietimme Kutalla! Voin sanoa, että rakastuin ensisilmäyksellä isoihin aaltoihin. Eräs paikallinen opetti minulle bodysurffausta, joka oli ihan mahtava kokemus. Välillä omalla keholla surffaus ei kuitenkaan toiminut ja aallot pyörittelivät veden alla mukavasti ja sai nieleskellä jonkin verran merivettä. Hauskaa kuitenkin oli. Rannalla auringon palvontaa voi harrastaa omalla pyyhkeellä maaten, mutta halvalla voi myös vuokrata aurinkotuolin, joita ehdottomasti suosittelen. Syrjäisimmillä alueilla saamme paljon huomioita varmaan valkoihoisuutemme takia. Monissa paikoissa katseiden ja huutelujen lisäksi meidän kanssa halutaan ottaa paljon yhteiskuvia. Se välillä tuntuu todella huvittavalta. Välillä ihmiset eivät edes kysele saako kuvata, vaan meitä videoidaan ja valokuvataan ilman mitään sanomatta.
Tällä viikolla eräs paikallinen kysyi, haluaisimmeko osallistua heidän perheensä eräänlaiseen seremoniaan temppelissä. Kyseisessä seremoniassa tarkoituksena on ottaa yhteyttä johonkin edesmenneeseen läheiseen. Tottakai me halusimme ja ennen kuin huomasimmekaan olimme jo kyseisen perheen kanssa ostamassa seremoniaan kuuluvia vaatteita. Täällä seremonioihin ei saa osallistua ilman asianmukaista vaatetusta. Vaatteena on nilkkoihin asti ulottuva hame, puoli pitkähihainen paita ja lantionauha. Asuste maksoi noin 12 euroa. Ostosten jälkeen kyseinen perhe tarjosi meille ruoat ravintolassa. He halusivat, että maistamme Balilaisia ruokia ja he tilasivatkin varmaan viittä eri ruokalajia pöytään. Ruokailujen jälkeen he vielä kysyivät että haluaisimmeko mennä heidän luokseen illalliselle maistamaan vähän lisää Balilaista ruokaa. Tottakai halusimme. He tarjoilivat kanaa ja kalaa eri muodoissa. Oli kyllä hyvää! Balilla ihmiset syövät usein ruokansa käsin. Esimerkiksi riisi ja kana saatetaan kädessä pyöritellä palloksi ja sitten se työnnetään suuhun. Me ollaan vielä käytetty välineitä, mutta pitäähän sitä kokeilla käsinkin syömistä jossain vaiheessa.
Ensi viikolla päästään näkemään Balilaisia sairaaloita ja päästään edellä mainittuun seremoniaan. Innolla odottaen ensi viikkoa!
