Hoivarobottien kyvyt ovat käytännössä vielä vaatimattomat, mutta niiden mahdollisuuksiin kannattaa tutustua. Tutkimustieto osoittaa esimerkiksi lemmikkiä imitoivalla hoivarobotilla olevan terapeuttista vaikutusta ikäihmisten hyvinvointiin.
Hoivakodissa työskentelevä sairaanhoitaja Sara löytää työpaikkansa varaston hyllyltä sinne hylätyn hoivarobotin. Hän miettii, voisiko sitä kuitenkin käyttää johonkin. Hyllyllä siitä ei ainakaan ole iloa kellekään.
Millaista käyttöä hoivarobotilla voisi olla hoivakodissa, aihetta tutkinut sosiaalipsykologian tutkija Tuuli Turja Tampereen yliopistosta?
– En näe ainakaan vuosikymmeniin vielä tilannetta, jossa robotit tekisivät ihmisläheistä potilastyötä. Sen sijaan marginaalisissa tapauksissa robotiikasta on hyötyä hoiva-alalla, hän vastaa.
Turja nostaa esimerkiksi lemmikkiä imitoivat, vuorovaikutteiset pehmolelurobotit.
– On todettu, että niillä on terapeuttista vaikutusta ikäihmisten hyvinvointiin. Parhaassa tapauksessa mielialalääkitystä on pystytty vähentämään, koska vanhukset ovat ihastuneet pehmeään kaveriin, joka vaihtaa päivähuoneessa syliä, hän kertoo.
Robotit sopivat hoivakodeissa toistaiseksi lähinnä virkistys- ja viihdekäyttöön. Hoitajien fyysisen työkuorman helpottamiseen tarkoitettuja monikäyttöisiä palvelurobotteja ei ole käytössä, koska niiden turvallisuutta ei pystytä vielä takaamaan.
Parhaassa tapauksessa mielialalääkitystä on pystytty vähentämään, koska vanhukset ovat ihastuneet pehmeään kaveriin, joka vaihtaa päivähuoneessa syliä.
On yleistä, että alkuinnostuksen jälkeen robotti jää hoivakodin hyllylle pölyttymään. Turjan mukaan pullonkaulaksi on osoittautunut puutteellinen resursointi, sillä opettelu vaatii oman aikansa.
– Tutkimustulokseni viittaavat siihen, että osaa työntekijöistä robotti ei kiinnosta yhtään. Osa taas sanoo, että voisi kokeilla sitä vaikka taukojumpan pitämiseen. Olisi tärkeää, että saataisiin resursoitua aikaa juuri heille, joita asia kiinnostaa. Yksikin innostunut riittää, Turja sanoo.
Hän ehdottaa, että hoivakodissa perustettaisiin ryhmä, joka lähtee miettimään mielekkäitä tapoja käyttää robottia. Yksi ryhmäläisistä voisi ryhtyä robottivastuuhenkilöksi, joka katsoo, että robotin akku pysyy ladattuna ja ehkä tuottaa robottiin myös sisältöä.
– Tutkimusteni mukaan suurin osa suomalaisista hoitajista olisi valmiita käyttämään hoivarobotteja työssään ja kokee mahdolliseksi myös yksinkertaisen ohjelmointityön, Turja sanoo.
Tutkimusten mukaan robotit voivat jäädä hyllylle pölyttymään myös siksi, etteivät hoitajat koe niiden käyttöä ammattieettisesti sopivana.
– Esimerkiksi minkälaisena lemmikkirobotti esitellään dementiaa sairastavalle vanhukselle? Terapeuttinen vaikutus perustuu ilmeisesti harhalle, että robotti on elävä ja se tykkää olla sylissä, ja sen kanssa syntyy tunneside. Mutta onko eettisesti oikein esitellä se lemmikkinä, joka tykkää sinusta, kun oikeasti sillä ei ole mitään ajatuksia? Turja kysyy.
Toisaalta tilanteen voi rinnastaa esimerkiksi pehmolelulla leikkimiseen.
– Ehkä on alentavaakin ajatella, että vanhusta ei saa huijata, kun hän ei ymmärrä. Voi hyvin olla, että hän vain haluaa leikkiä mukana. Niinhän kaikki haluaisivat leikkiä: puhua lelulle kuin se olisi elävä, hän sanoo.
Robottien sudenkuoppa on Turjan mukaan siinä, että on helppo ajatella, että robotit tietävät, mitä ne puhuvat. Niitä markkinoidaan videoilla, joissa robotit käyvät hienoja keskusteluja.
– Kentällä ne tuodaan ympäristöön, jossa on monia ääniä, eivätkä ne äkkiä tiedäkään, mitä kuunnella tai mihin vastata. Messuversioiden ja todellisten markkinoilla olevien robottien välillä on vielä valtava ero, hän sanoo.
Teksti Mari Schildt
Kuva Shutterstock
Tuuli Turja on hoivarobotiikkaan perehtynyt sosiaalipsykologian tutkija Tampereen yliopistosta.
Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 1/2024. Lue digilehteä jäsen- tai tilausnumerollasi.
Tutustu tarkemmin Sairaanhoitaja-lehteen. Lue verkkosivuilla aiemmin julkaistuja Sairaanhoitaja-lehden avoimia juttuja.
