Työ ei saa vaarantaa sairaanhoitajaa | Sairaanhoitajat Siirry sisältöön
Liity jäseneksi

Työ ei saa vaarantaa sairaanhoitajaa

Mitä tehdä, jos työpaikalla ei ole päteviä suojaimia koronapotilaiden hoitoon? Sairaanhoitajan on suojeltava itseään, mietittävä oikeat toimintatavat etukäteen ja tarvittaessa neuvoteltava työnantajan kanssa.

Sairaanhoitaja Riikka on töissä sairaalaosastolla, jossa hoidetaan koronavirukseen sairastuneita ja potilaita, joilla epäillään koronaa. Parhaan suojaustason antavista maskeista alkaa olla pulaa. Riikkaa pelottaa. Mitä jos esimerkiksi limaimuissa joudutaan turvautumaan pelkästään kirurgisiin suu-nenäsuojuksiin? Mitä jos Riikka sairastuu töissä ja tartuttaa riskiryhmään kuuluvan läheisensä?

Työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen Turun yliopistosta, miten neuvoisit Riikkaa?

– Ennakolta on syytä pohtia, miten tarpeellisten suojainten loppumiseen tulisi reagoida, ettei sitä joudu miettimään kriittisellä hetkellä, Koskinen sanoo.

Työturvallisuuslaki on kuitenkin asiassa yksiselitteinen.

– Työnantajan on järjestettävä asianmukaiset suojavälineet. Jos työntekijä arvioi, että työnteosta aiheutuu hänelle vakavaa vaaraa, hänellä on oikeus pidättäytyä työstä.

Työnantajan on järjestettävä asianmukaiset suojavälineet.

Työstä voi pidättäytyä vain siltä osin kuin työnteko aiheuttaa vaaraa. Pidättäytymisestä pitää ilmoittaa välittömästi työnantajalle, jonka on käynnistettävä asiasta selvitys. Koskinen vinkkaa, että työsuojeluvaltuutettuun kannattaa olla heti yhteydessä.

– Työsuojeluvaltuutetulla on velvollisuus keskeyttää työt, jos hän havaitsee, että työntekijän turvallisuus vaarantuu välittömästi vakavalla tavalla. Hänen kauttaan asia tulee esiin neutraalimpaa reittiä kuin työntekijän omalla ilmoituksella.

Koskisen mukaan työturvallisuuslaki takaa, että Riikka ei joudu vilpittömistä tulkinnoistaan vastuuseen, vaikka turvallisuudesta olisi erimielisyyttä. Hänen on kuitenkin jatkettava töitä heti, kun turvallisuus on varmistettu. Jos kiista syvenee, asian ratkaisee viime kädessä aluehallintovirasto.

Pandemian yllätettyä nopeudellaan työnantajat ovat turvautuneet sosiaali- ja terveysministeriön ohjeisiin tarvittavista toimenpiteistä. Koskisen mielestä työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajia tekemään näitä ohjeita enemmän. Työnantajan pitäisi aktiivisesti kartoittaa riskiryhmään kuuluvat työntekijänsä, eikä asia voi jäädä työntekijöiden ilmoituksen varaan.

– Lain mukaan työnantajan pitää kiinnittää huomiota työntekijään ja hänen henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa. Tällaisiksi voidaan tartuntatautitilanteessa katsoa esimerkiksi se, jos ihminen itse kuuluu riskiryhmään.

Osa työnantajista on siirtänyt riskiryhmiin kuuluvia sairaanhoitajia toisiin tehtäviin. Tehyyn tulee kuitenkin runsaasti yhteydenottoja, joissa riskiryhmään itsensä laskeva hoitaja on selvitysten jälkeen jatkanut entisissä tehtävissä, jopa koronapotilaiden hoidossa.

Riikan riskiryhmään kuuluva lähiomainen on kinkkinen kysymys. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaan riskiryhmäläinen lähipiirissä ei ole este koronapotilaan hoitamiselle.

– On kiistatonta, että työnantajan pitää selvittää työn tekemisen olosuhteet, ja niihin kuuluu mielestäni myös se, onko työntekijöissä riskiryhmään kuuluvia. Uskaltaisin tulkita lakia siten, että henkilökohtaisiin olosuhteisiin kuuluu myös se, kenet voi tartuttaa.

Koskinen ei tosin tiedä tulkintansa tueksi ennakkotapausta, jossa henkilökohtaiset olosuhteet olisi ulotettu koskemaan henkilön lähipiiriä.

Sairaanhoitajat ovat tehneet erilaisia ratkaisuja lähipiirinsä suojaamiseksi. Perheenjäsenten halaaminen on vähentynyt, vanhusten kauppakäyntejä on jyvitetty muille sukulaisille ja onpa joukossa niitäkin, jotka ovat ryhtyneet asumaan yksin.

Työn turvallisuuteen liittyvät asiat on järkevintä hoitaa ajoissa, keskustellen ja hyvässä yhteishengessä. Sen koronaviruspandemia onkin tehnyt: pakottanut työnantajat, työntekijät ja työterveyshuollot vuoropuheluun.

Teksti Suvi Leppiniemi

Kuva Shutterstock

Oikeustieteen tohtori, valtiotieteiden kandidaatti Seppo Koskinen on työoikeuden emeritusprofessori Turun yliopistosta.

Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 4/2020. Lue koko lehti.