Siirry sisältöön
Sairaanhoitajapäivät Liity jäseneksi

Työaikalaki harmittaa vieläkin

Uusi työaikalaki tuli voimaan yli vuosi sitten, mutta seuraukset hiertävät edelleen joissakin työyhteisöissä.

Apulaisosastonhoitaja Riikka on tuskastunut. Teki työvuorot niin tai näin, aina tulee sanomista. Vakiyökköjä harmittaa viiden peräkkäisen yövuoron rajoitus. Vuorokausilevon pidentyminen ei puolestaan miellytä esimerkiksi niitä, jotka haluaisivat tehdä iltavuoron, pitää vapaapäivän, ja tulla sitten aamuvuoroon. Osastonhoitaja on kuitenkin ottanut asenteen, että työaikalaista ei poiketa.

Tehyn edunvalvonta-asiamies Maija Wilsk­man, miten neuvoisit Riikkaa?

– Asia kannattaisi ottaa kunnolla puheeksi työyhteisössä, sillä uudistusten tarkoitus on työntekijän terveyden ja turvallisuuden suojelu. Ajatus on, että vuorotyöläinenkin pystyy palautumaan vuorojensa välissä.

Vaikka työaikalain uudistuksesta on jo yli vuosi, Tehyyn tulee silti edelleen palautetta sen seurauksista. Esimerkiksi yhden päivän vapaiden on koettu lisääntyneen.

Keskustelupalstoilla on puhuttu myös siitä, että lyhennettyä työaikaa tekevien päivät olisivat lyhentyneet samalla kun päivien määrä on kasvanut. Tiedonkulunkin koetaan heikentyneen. Aiemmin sama henkilö saattoi olla iltavuorossa ja heti perään aamuvuorossa, mikä lyhensi raporttiaikaa.

Wilskmanin mielestä uusi työaikalaki on haaste, johon kannattaa suhtautua työyhteisöissä avoimin mielin. Voiko työn tekemisen järjestelyjä muuttaa, vai pitääkö kaikkien asioiden tapahtua aina siihen aikaan kuin on totuttu?

– Aamu- ja iltatoimia voi ehkä porrastaa, jolloin erilaiset välivuorot takaavat riittävän lepo­ajan. Tarvitseeko kaikkien iltavuorolaisten lähteä töistä samaan aikaan, ja voisiko iltavuoron jälkeen tulla myöhemmin aamulla töihin?

Hoitotyön vuorotyön kulttuuri on syvään juurtunut, ja kulttuurin muutos vie aikaa.

– Toisaalta ykkösvapaiden lisääntyminen tai työpäivien lyhentäminen eivät liity työaikalakiin, vaan kyse on listateknisestä asiasta. Jos Riikan työpaikalla esiintyy tällaista, hänen tulisi hakea lisäkoulutusta listan tekoon. ­Esimiesten kannattaa myös hakea toisiltaan vinkkejä hyvistä käytännöistä erilaisista esimiesverkostoista.

Aamu- ja iltatoimia voi ehkä porrastaa, jolloin erilaiset välivuorot takaavat riittävän lepoajan.

Erityisen ilahtunut Wilskman on, jos työpaikoilla suhtaudutaan vakavasti työaikalain muutoksiin. Täyteen mustavalkoisuuteen ei kuitenkaan tarvitse pyrkiä. Laki sallii tietyt poikkeamat, jos ne eivät ole säännönmukaisia, etenkin jos työntekijä niitä itse pyytää.

Monessa työpaikassa suunnitellaan yhdentoista tunnin lepoajat, mutta jos työntekijä haluaa vaihtaa vuoroja, yhdeksän tunnin lepoaika hyväksytään. Toisaalla pidetään hyvinkin uskollisesti kiinni uusista lepoajoista ja siitä, että työvuoro ei missään olosuhteissa ylitä kolmeatoista tuntia.

– Riikankin työyhteisössä kannattaa huomioida työntekijöiden yksilöllisyys, koska ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia. Ensi­sijaisesti pitäisi kuitenkin pyrkiä pysymään pitkissä palautumisajoissa, joten suosittelen miettimään ensin muita mahdollisia keinoja järjestää asiat.

Työaikalain muutokset jäivät hoitoalalla Wilskmanin mukaan vielä pieniksi, mihin hän on hieman pettynyt. Tälläkin hetkellä selvitellään muun muassa sitä, onko kotoa suoraan ensimmäisen kotihoitoasiakkaan luo meno työaikaa, jos työpäivää ei voi aloittaa kotihoidon toimistolta.

Siitä Wilskman haluaa muistuttaa, että vaikka työt olisi suunniteltu lain mukaisiksi, voivat ne silti olla liian kuormittavia.

– Tällöin työnantajan on työturvallisuuslain mukaan tehtävä työajoista riskienarviointi.

Teksti Suvi Leppiniemi

Kuva Shutterstock

Edunvalvonta-asiamies Maija Wilskman oli Tehyn edustaja uutta työaikalakia koskevassa valmistelussa.

Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 2/2021. Lue koko lehti.