Carita Hagan törmäsi sairaanhoitajaopintojensa alkupuolella ongelmaan: pääkaupunkiseudulla on pula harjoittelupaikoista. Helsingin Diakonia-ammattikorkeakoulussa opiskeleva Hagan päätyikin olosuhteiden pakosta suorittamaan neljännen harjoittelunsa Oulun kaupunginsairaalassa.
– Olen kiinnostunut kirurgisesta hoitotyöstä. Oulussa pääsin hoitamaan lonkkamurtuma- ja amputaatiopotilaita.
Kokemus oli hyvä, ja pula harjoittelupaikoista jatkui, joten Hagan alkoi jo valmiiksi katsoa paikkoja muualta Suomesta. Tähän mennessä hän on ollut Turun yliopistollisen sairaalan traumaosastolla, Kuopion yliopistollisen sairaalan kirurgian poliklinikalla ja Kemin keskussairaalassa leikkausosastolla. Huhtikuussa on vuorossa Vaasan keskussairaalan lasten poliklinikka.
– Olen asunut mahdollisimman paljon sukulaisten luona ja päässyt esimerkiksi tutustumaan kummitätiini paremmin. Olen myös yrittänyt suhtautua asiaan minilomana, joka tarjoaa mahdollisuuden nähdä uusia paikkoja ja irrottautua pääkaupunkiseudun hektisyydestä.
Olen yrittänyt suhtautua asiaan minilomana, joka tarjoaa mahdollisuuden nähdä uusia paikkoja ja irrottautua pääkaupunkiseudun hektisyydestä.
Harjoittelupaikkoja Hagan kiittelee, ja kokee saaneensa niissä hyvän vastaanoton. Neuvoja ja apua uusiin kaupunkeihin sopeutumisessa on annettu auliisti, ja eräästä ohjaajasta tuli niin läheinen, että mentorointi jatkuu edelleen. Kuopiosta tarjottiin kesätöitäkin.
Reissaamisessa on toki miinuksiakin. Muuttuviin olosuhteisiin sopeutuminen vie paljon energiaa, ja Hagan on joutunut joskus sanomaan harjoittelussa, että tänään on todella väsynyt olo. Valinnat ovat myös keventäneet kukkaroa.
– Olen asunut myös Airbnb-majoituksissa. Jos laskee matkat, asumiset ja muut kulut, harjoittelut ovat nielleet tähän mennessä 4 000 euroa.
Tulevalle kesälle Hagan sai töitä Helsingistä. On kuitenkin täysin mahdollista, että työ vie hänet vielä joskus Kuopioon tai vaikkapa Sallaan.
Teksti Suvi Leppiniemi
Kuva Leena Koskela
Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 3/2021. Lue koko lehti.
