Kätilö Erik Indola, 49, erottuu sairaalan käytävältä. Ei siksi, että hän on mies, vaan koska on päätä pidempi muita. Käytävä vie Oulun yliopistollisen sairaalan teho- ja valvontayksikköön, Indolan tuoreelle työpaikalle.
Tuore on ammattikin, sillä Indola valmistui kätilöksi huhtikuussa. Ajatus alanvaihdosta lähti muhimaan, kun fyysikoksi aiemmin kouluttautunut Indola työskenteli kansainvälisessä kehitysyhteistyössä.
– Silloin ymmärsin, että halusin työskennellä ennen kaikkea ihmisten parissa. Kävin itseni kanssa aiheesta sisäistä dialogia ja päädyin siihen, että sairaanhoitajan ammatti olisi hyvä.
Niin Indola haki ja pääsi opiskelemaan sairaanhoitajaksi Oulun ammattikorkeakouluun. Kun yhdeksi harjoittelupaikaksi valikoitui synnytys- ja naistentautien osasto, alkoi kätilön työ kiinnostaa häntä niin paljon, että hän vaihtoi kätilölinjalle.
– Kätilön työssä yhdistyy moni mielekäs asia. Tämä on perhekeskeistä hoitotyötä ja hyvin ihmislähtöistä sekä itsenäistä.
Mieskätilöt ovat Suomessa vielä harvinaisia, ja Indola myöntää, että hänenkin uravalinnalleen on joissakin piireissä nosteltu kulmakarvoja.
– Olen kuullut sisar hento valkoinen -heittoja ja joskus jopa vinohymyisiä ja erittäin loukkaavia kyselyjä, että haluatko tiirailla naisia.
Itse työssä Indolan sukupuolta ei ole koskaan hämmästelty. Eivät työkaverit, eivätkä asiakkaat. Itse asiassa useampi tuore isä on kiitellyt, että on kokenut saaneensa tukea uuteen elämäntilanteeseen, kun mukana on myös mies.
Indolan mielestä hoitotyön sisar-sanasto on vanhentunutta, niin myös ajatus sukupuoliroolitetuista töistä. Häntä harmittaa, että julkisuuden luoma mielikuva hoitotyöstä on usein naisvaltainen ja miehet sen parissa outoja tai harvinaisia erikoistapauksia.
– On tärkeää, että työ nähtäisiin monipuolisesti sen sisällön kautta, ei mielikuvien kautta. Se palvelisi kaikkia.
Teksti Irina Björkman
Kuva Sanna Krook
Kirjoitus on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 6/2022. Lue koko lehti.
