Sairaanhoitajaliitto selvitti jo kuudetta kertaa sairaanhoitajien työoloja, työhyvinvointia ja alan vetovoimaisuutta: tyytymättömyys palkkaukseen on hälyttävällä tasolla.
Verrattuna vuoden 2018 työolobarometrin tuloksiin tyytymättömyys palkkauksen kannustavuuteen on lisääntynyt. 2020 barometrissä tyytymättömyys on vastausasteikolla (3,7/10) ja vain harva katsoi palkkauksen nousevan työn vaativuuden kasvaessa.
Kaikkein tyytymättömimpiä palkkaansa ovat teho-, valvonta- ja tarkkailuosastoilla (3,4/10) ja päivystyksessä (3,5/10) työskentelevät sairaanhoitajat. Samoin tyytymättömiä palkkaansa ovat perusterveydenhuollossa sekä kotihoidossa ja kotisairaanhoidossa työskentelevät.
- Sairaanhoitajien työolobarometri 2020 osoittaa selkeästi, että nyt on korkea aika korjata palkkauksen kannustavuus, sanoo Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela.
Työolobarometrin 2020 tulokset ovat pääpiirteissään vuoden 2018 tasolla, mutta suunta on laskeva. Vuoden 2020 kyselyssä sairaanhoitajia pyydettiin arvioimaan työtään normaalioloissa, ei korona-aikana.
- Tulokset siis kertovat työhyvinvoinnin sekä työolojen ja alan vetovoimaisuuteen liittyvien tekijöiden huonosta toteutumisesta, vaikka kärsimme samanaikaisesti pahenevasta sairaanhoitajapulasta. Tästä voi päätellä, että sairaanhoitajapulaa ei yritetä tarpeeksi aktiivisesti ratkaista, sanoo Sairaanhoitajaliiton kehittämispäällikkö Liisa Karhe.
Työhyvinvoinnin tukeminen huonolla tolalla
Työhyvinvointia tukevan toiminnan suunnitelmallisuus ja urakehitysmahdollisuudet ovat sairaanhoitajan työelämän heikkoja kohtia. Sairaanhoitajien kritiikki kohdistuu palkan kannustavuuden jälkeen eniten työhyvinvointia tukevan toiminnansuunnitelmallisuuteen (5,5/10), urakehitysmahdollisuuksiin (5,5/10), työnohjaukseen (5,7/10), päätöksenteon läpinäkyvyyteen (5,8/10) sekä työn vaativuutta vastaavaan henkilöstömäärään ja ammattirakenteeseen (5,8/10).
- Työhyvinvoinnin tukeminen on juuri sitä, mitä nyt kaivataan. Kaikki keinot on kokeiltava esimerkiksi sairaanhoitajien urakehitysmahdollisuuksien parantamiseksi, Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Hahtela painottaa.
Alle 35-vuotiaat kaikkein tyytymättömimpiä
Kriittisimmin työelämään suhtautuvat alle 35-vuotiaat sairaanhoitajat. 26–35-vuotiaat antoivat kaikkein heikoimmat arvosanat hyvän työpaikan kriteereille. Heidän mielestään heikoiten toteutuu työhyvinvoinnin tukeminen ja perehdytys, työnohjaus samoin kuin urakehitysmahdollisuudet. He eivät olleet tyytyväisiä myöskään rekrytointiin eivätkä henkilöstömäärään ja ammattirakenteeseen, jotka eivät täytä osaamistarpeita ja vastaa työn vaativuuteen.
Selvästi tyytyväisimpiä olivat yli 64-vuotiaat. Kehittämispäällikkö Liisa Karhen mukaan voidaan ajatella, että yli 64-vuotiaat ovat vielä vapaaehtoisesti työntekoa jatkavia ja heillä on mahdollisuus itse vaikuttaa omiin työaikoihinsa ja työmääräänsä eikä heillä ole enää urakehityspaineita.
- Työelämässä tulisi nyt keskittyä toimenpiteisiin, joiden avulla saadaan sairaanhoitajien työtyytyväisyys säilymään kaikissa uran vaiheissa. On ilmiselvää, että, että nykyiset nuoret sairaanhoitajat eivät jää odottamaan eläkeiän tyytyväisyyttä, sanoo Liisa Karhe.
Toivoa antavaa on se, että sairaanhoitajat näyttävät edelleen pitävän työstään. Vastaajat pitävät työtään mielekkäänä, vaikka ovatkin välillä stressaantuneita ja väsyneitä (7,5/10). Korkeatasoinen hoidon laatu on sairaanhoitajille tärkeintä työhyvinvoinnin kannalta.
- Sairaanhoitajilla on korkea ammattimoraali ja eettistä vastuuntuntoa. Työoloihin liittyvät epäkohdat on saatava kuntoon, jotta he pysyvät alalla, sanoo Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela.
Työolobarometrin vastausasteikko (1 = Täysin eri mieltä ja 10 = Täysin samaa mieltä). 36 väittämää sisältävä mittari koostuu kuudesta osa-alueesta: toimivat käytännöt, osallistava johtaminen, työn palkitsevuus, asiantuntijuuden kehittäminen, korkeatasoinen hoidon laatu ja työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen. Selvitys toteutettiin sähköisellä kyselyllä lokakuussa 2020. Vastaajia oli 2697. He olivat Sairaanhoitajaliiton sairaanhoitajajäseniä. Vastauksia saatiin kaikista sairaanhoitopiireistä, ja vastaajien työyksiköt edustivat laajasti koko sosiaali- ja terveydenhuollon kenttää. Tuloksia voidaan pitää laajasti suuntaa antavina.
Raportti sairaanhoitajien työolobarometrin tuloksista on kokonaisuudessaan luettavissa tästä.
Nämä epäkohdat ovet olleet tiedossa jo vuosikausia ellei vuosikymmeniä. Huono /ala-arvoinen palkkaus työn vaativuuteen nähden, huonot työolot ja johtaminen. Koko ajan vaan työtahti kiihtyy ja vaaditaan enemmän. Puheita kyllä riittää, mutta mitään ei tapahdu. Eikö kukaan saa tätä laivaa kääntymään?
Ei ole ihme että hoitajat ovat uupuneita, ei tätä kukaan jaksa.
Uusimpana työtyytymättömyyttä aiheuttaa uudet Love- näytöt! Esim itse olen työskennellyt teholla vuodesta -95 ja nyt joudun antamaan näytön mm tabletin, inhalaation ja sc injektion annosta joita tavalliset ihmiset saavat antaa kotonaan ilman sh- koulutusta (millä näköjään ei ole mitään arvoa eikä työkokemuksellakaan).
Huolettaa sekin että ihmiset eivät tunnista usein sairaanhoitajan työn vaativuutta. Ajatellaan edelleen että työ on kevyttä lääkärien määräämien lääkkeiden jakamista.
Kaikessa hoitotyössä hoitajien työ on tiimityötä, he vastaavat potilaan hyvinvoinnista, ratkovat vaikeita hoitoon liittyviä asioita ja omalta osaltaan koordinoivat, suunnittelevat ja toteuttavat suuren osan hoitoa oman asiantuntemuksensa avulla.
Tämän kaiken olen itsekin tilanteessani saanut kokea potilaana ja olen kiitollinen ja ylpeä hoitotyön ammattikunnasta myös entisenä kouluttajana.
Noille ongelmille on yhteisenä nimittäjänä huono johtaminen ja millä alalla on enemmän huonoa johtamista kuin sosiaali ja terveysalalla?
Samoin alalla voi edetä johtotehtäviin ilman minkäänlaista johtamisen koulutusta tai osaamista.
Alalla on ainakin miehen erittäin vaikea edetä johtotehtäviin eli voiko selitys olla siinä?