Asetan kupin kahviautomaatin alustalle ja harkitsen tovin – musta kahvi, cappuccino vai cafe latte? Latten valmistuessa pohdin, kuinka pienillä asioilla onkaan mahdollista lisätä viihtyvyyttä työpaikalla. Kahviautomaatti. Voiko sellainen todella vaikuttaa? Onko kaikki kiinni kahvista? Mitä viihtyvyys työpaikalla tarkoittaa, entä mitä työhyvinvointi pitää sisällään? Toisinaan pienillä asioilla voi olla suuri vaikutus. Esimerkiksi kahviautomaatin olemassaolo viestii työntekijöille:
”Me täällä työpaikalla välitämme teistä. Teette erinomaista työtä, joten tässä olkaa hyvät. Tarjoamme teille kahvit tai teet. Sinä työntekijä, pidä lyhyt tauko tai ota tästä lisää buustia työpisteellesi.”
Olisiko kuitenkin niin, että pienet asiat tulevat sitä mukaa, kun isommat asiat työhyvinvointiin, työviihtyvyyteen ja työntekijöiden arvostukseen liittyen saadaan oikeille raiteille? Taustalla olevat ajatukset noussevat ylös tekoina.
Kaikenlaisista eroavaisuuksista huolimatta on tähänastinen matka, sairaanhoitajan keikka Norjassa, osoittanut myös yhtäläisyyksien olemassaolon. Seuratessa, havainnoidessa ja tehdessä yhteistyötä kollegoiden kanssa eri osastoilla tuntuvat samanlaiset tekijät toistuvan. Mieleen nousee sana kutsumus, mutta jään miettimään, mitä tekemistä kutsumuksella on ammattitaidon kanssa? Onko joku joskus palkattu työhaastattelussa kutsumuksen perusteella? Ainakaan omaan mieleeni ei ole tullut mainita sitä työhaastatteluissa. Empaattisuudesta puhutaan myös runsaasti tähän ammattiin liittyen. Eikö empatiakyvyn puuttuminen kuitenkin viittaisi johonkin vakavampaan ongelmaan? No, mitä osaamisia, taitoja ja kykyjä sairaanhoitajan työssä sitten tarvitaan. Minkälainen henkilö soveltuu sairaanhoitajan työhön ja mitä työ oikeastaan vaatii, teit sitä missä vain. Mikä meitä yhdistää kansallisuuksista huolimatta?
Tällaisia olen täällä Norjassa ollessani pohtinut. Ihan ensimmäisenä katseeni osuu potilaaseen. Sekä aikaisempi että tuoreempi kokemukseni on osoittanut, että loppujen lopuksi ihmisen kohtaamisessa kielellä on hyvin vähäinen merkitys. Alallamme kielellinen osaaminen korostuu potilaan ohjaamisessa, tiedonannossa ja erilaisissa opetustilanteissa. Potilaan tukeminen ja hyvän mielen jättävä vuorovaikutus vaatii sairaanhoitajalta tunneälyä, kykyä läsnäoloon sekä ymmärtämystä erilaisten tapahtumien ja mielenliikkeiden mahdollisesta vaikutuksesta psyykeen. Tieto ja taito kohdata erilaisia potilaita ja tilanteita on sairaanhoitajalle eduksi.
Matemaattinen osaaminen on välttämätöntä, sillä päivittäiset tehtävät vaativat erilaisten laskutoimitusten tekoa. Matemaattisia taitoja lähellä lienee myös tekniikkaan liittyvä ymmärrys eri laitteista, laitteiden toimintatavoista ja toimintatapojen vaikutuksista ihmisen fysiologiaan. Oikeastaan sairaanhoitaja on työvuoronsa aikana yllättävän monen eri laitteen kanssa tekemisissä, lisäksi ne vaihtuvat aika ajoin. Myös tietotekninen osaaminen on tänä päivänä enemmän kuin eduksi.
Sairaanhoitajan kykyihin kuuluu myös teorian soveltaminen käytäntöön, ongelmanratkaisu, laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen, organisointikyky ja tehtävien priorisoiminen. Ymmärrys yhteiskunnan eri palvelujärjestelmien toiminnoista ja rakenteista helpottaa potilaiden ja asiakkaiden asioiden ajamista sekä hoitopolkujen hahmottamista. Sairaanhoitajalla on taitoa sekä itsenäiseen työskentelyyn että tiimityöskentelyyn useiden eri ammattiryhmien kanssa. Sairaanhoitaja tarvitsee työssään aktiivisesti myös paineensietokykyä, loogista päättelykykyä, ajanhallinnan taitoja ja kykyä kohdata erilaisia ihmisiä.
Katsoessani uusia kollegoitani ja ajatellessani aiempia kollegoitani, nousevat edellä mainitut kyvyt ja osaamiset ensimmäisinä mieleeni. Empatialla on olennainen paikkansa, ja tunne kutsumuksesta voi toimia motivaattorina, mutta ne eivät yksistään riitä. Mitä pesäeron tekeminen identiteetin ja ammatin välille tarkoittaisi työpoliittisesti? Mitkä muut tekijät kuin työstä saatava merkityksellisyyden tunne vaikuttavat ammattia valitessa? Entä mitkä tekijät johtavat pitkittyessään ammatillisen identiteetin murtumiseen ja muutoksenhaluun? Kysymys ei liene siitä, kuinka moni syntyy tähän maailmaan sairaanhoitajaksi, vaan tekijöistä, jotka liittyvät yleisesti ammattiin, työelämän laatuun sekä esimerkiksi etenemis- ja kehittymismahdollisuuksiin ja niiden huomioimiseen. Niinpä sairaanhoitajan ammattiin liitettävät aikansa eläneet ajatusmallit olisi päivitettävä nykypäivään. Olisi panostettava työhyvinvoinnin ja työssä viihtymisen tekijöihin. Olisi kysyttävä, millä tavalla juuri terveydenhuoltoalalla realisoitaisiin ammattivaatimukset ja ammatin mahdollisuudet ja luotaisiin uutta vetovoimaa, kuitenkaan inhimillisyyttä unohtamatta.
