Onko kriisialueelta saapuvalla potilaalla selittämättömiä kipuja tai ongelmia muistaa, oppia tai keskittyä? Sairaanhoitaja Anu Kangas kehottaa selvittämään, voiko taustalla olla kokemuksia väkivallasta tai kidutuksesta.
Sairaanhoitaja Anu Kangas työskentelee Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksessa, joka on kidutus- ja sotatraumojen kuntoutukseen ja hoitoon erikoistunut valtakunnallinen poliklinikka Helsingissä.
– Vaikka potilaat olisivat olleet pitkäänkin Suomessa, täällä saattaa olla ensimmäinen kerta, kun he todella puhuvat näistä asioista. Siihen liittyy usein paljon häpeää, surua ja menetyksiä, sekä myös hämmennystä, kuinka elämä on voinut mennä näin, Kangas kertoo.
YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen mukaan kidutuksella tarkoitetaan tekoja, joilla tahallisesti aiheutetaan ihmiselle kovaa kipua tai kovaa kärsimystä, joko henkistä tai ruumiillista.
Tärkeä osa Kankaan työtä on psykoedukaatio. Se tarkoittaa tiedon jakamista mielenterveydestä ja mielenterveyteen vaikuttavista asioista. Usein potilailla on monenlaisia, selittämättömiäkin kipuja sekä sairauksia.
– Tuen, että he saavat terveydenhuollon palvelut. Yritän myös kertoa, mitä nämä kaikki sairaudet tarkoittavat, ja pidän heidän luvallaan yhteyttä terveyskeskuksiin ja hammashoitoloihin.
Kangas toimii myös lyhytterapeuttina. Kipeistä asioista kertominen on potilaalle kuntouttava kokemus. Potilaat saattavat Kankaan mukaan muistaa kristallinkirkkaasti kidutuskokemukset, mutta lähimuisti on huono. On vaikeuksia oppia kieltä, tai muistaa, mitä asioita pitikään tehdä.
– Dissosiaatiota näkyy täällä meillä. Usein joutuu kysymään: missä olet? Käynnin aikana potilas saattaa esimerkiksi alkaa haukottelemaan. Se saattaa kertoa lamaantumisesta vaikeiden asioiden äärellä, Kangas kertoo.
Psykotraumatologian keskuksessa hoidetaan tänä vuonna yli 300 potilasta yhteensä yli 25 eri maasta. Eniten heitä on Syyriasta, Irakista, Kongosta ja Afganistanista. Viimeisimpien arvioiden mukaan pakolaistaustaisista tai konfliktialueilta tulevista ihmisistä kolme neljästä on kokenut entisessä kotimaassaan jonkin väkivaltaisen tapahtuman: sotaa, fyysistä vahingontekoa, seksuaalista väkivaltaa, kidutusta tai vangitsemisen.
Jos herää epäilys, että potilaan oireilun taustalla voi olla väkivaltakokemuksia, Kangas kehottaa kysymään asiasta.
– Ihminen ei mene rikki siitä, että kysytään. Voi sanoa, ettei ole pakko kertoa, mutta olisi tärkeää tietää, mitä kaikkea sinulle on tapahtunut, Kangas havainnollistaa.
Vakauttava työote
- Tarpeen potilaalle, jonka on vaikea olla tässä hetkessä ja jolla vireystilan vaihtelut ovat suuria: on ahdistuneisuutta, levottomuutta ja psyykkistä epävakautta. Hoito tähtää vireystilan säätelemisen oppimiseen ja turvallisuuden tunteen kokemiseen.
- Käynnin alussa kiinnitetään huomiota istumiseen. Potilas saa itse valita paikan, jossa olo on turvallinen. Mietitään myös, missä sairaanhoitaja ja tulkki istuvat, jotta välimatka on potilaalle turvallisen tuntuinen.
- Kiinnitetään huomio istuma-asentoon ja keskitytään nykyhetkeen: jalat ovat maassa, ja on mahdollisuus laittaa tyyny selän taakse.
- Aloitetaan rauhoittavilla hengitysharjoituksilla, joilla aktivoidaan vagushermoa: sisäänhengitys ja hellittävä uloshengitys.
- Sovitaan yhdessä mistä asioista puhutaan.
- Keskustelun aikana tarkkaillaan potilaan kehollisia reaktioita, ja opetetaan myös potilas huomaamaan ne. Keho saattaa olla jatkuvassa jännitystilassa valmiina taistelemaan tai pakenemaan.
- Jos keskustellaan kipeistä kokemuksista, molemmilla on oikeus keskeyttää tilanne. On sovittu käsimerkki, jolla tilanteen saa keskeytettyä. Sen tavoitteena on palauttaa turvallisuuden tunne.
- Hyvissä ajoin ennen käynnin loppua kiinnitetään huomio nykyhetkeen, tämän päivän arkisiin asioihin. Loppuun varataan aikaa palautumiseen. Tarkistetaan potilaan istuma-asento ja varmistetaan, että on helppo ja hyvä hetki lähteä.
Teksti Mari Schildt
Kuva Leena Koskela
Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 6/2024. Lue digilehteä jäsen- tai tilausnumerollasi.
Tutustu tarkemmin Sairaanhoitaja-lehteen. Lue verkkosivuilla aiemmin julkaistuja Sairaanhoitaja-lehden avoimia juttuja.
