Blogin kirjoittaja Anne Korhonen on tehnyt elämäntyönsä vastasyntyneiden tehohoitotyössä OYS:ssa ja viimeksi Hoitotyön tutkimussäätiöllä tutkijana. Akateemisella urallaan hän on tutkinut ja ollut mukana kehittämässä muun muassa vastasyntyneiden kivunhoitoa. Eläkkeellä Korhonen on ollut vuodesta 2018 lähtien. Aktiivinen tekeminen kuitenkin jatkuu: alkuvuodesta Korhonen julkaisi kirjan Vieroitusoireisen vauvan hoidosta. Se on ainut suomenkielinen oppikirja aiheesta. Kirja täydentää olemassa olevaa varhaisen vuorovaikutuksen ja vauvan hoitotyön kirjallisuutta ja kohdentaa huomion tämän erityisryhmän tarpeisiin.
THL:n tuore raportti kertoo karua kieltä Suomen huumausainetilanteesta. Kun päihteiden käyttö lisääntyy, väistämättä lisääntyy myös niiden vauvojen määrä, jotka ovat altistuneet sikiöaikana päihteille. Nämä vauvat, tulevaisuuden yhteiskunnan rakentajat, saavat synnyinlahjanaan alttiuden huono-osaisuuteen ja moniin sellaisiin tekijöihin, jotka vaikeuttavat heidän mahdollisuuksiaan saavuttaa ikätoveriensa tavoin terve ja tyydyttävä aikuisuus. Huono-osaisuus jatkuu liian monen kohdalla aina aikuisuuteen asti.
Palkon (Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto) muutaman vuoden takainen arvio on, että huumeiden käytön haittojen kustannukset ovat viisinkertaiset verrattuna terveydenhuollon kustannuksiin. Luit oikein: viisinkertaiset. Yllättävää on, että tämä yhteiskunnalle koituva kustannus on täysin näkymätön julkisessa keskustelussa. Olisiko syytä nostaa se avoimesti tarkasteluun esimerkiksi silloin, kun puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuskriisistä, tarpeesta supistaa vanhusten hoidosta tai lapsiperheiden tuesta?
Vauva maksaa vanhempiensa päihteiden käytöstä
Yhteiskunnassa kuuluu vaatimuksia vapaammasta päihdepolitiikasta. Erityisesti halutaan vapauttaa kannabiksen käyttö, myynti ja valmistaminen. Näissä esiintuloissa on jätetty täysin vaille huomiota se, että vapaamman päihdepolitiikan haavoittuvin osapuoli on aina vastasyntynyt vauva. Vauva maksaa vanhempiensa päihteiden käytöstä usein koko elämänsä ajan. Lastensuojelun, lasten oikeuksien ja yhteiskuntaetiikan kannalta keskustelun suunta väljemmästä päihdepolitiikasta on vastuutonta. On ristiriitaista yhtäältä vaatia vapaampaa päihdepolitiikkaa ja toisaalta miettiä miten voidaan minimoida päihteiden käytön haittoja, kuten esimerkiksi nuorten huumekuolemia.
On perusteetonta väittää, että helpompi päihteiden saatavuus edistäisi käytöstä aiheutuvien haittojen hallintaa. Kaikki me tiedämme, että helppo saatavuus lisää käyttöä. Aina. Katsotaan vaikka tupakka- ja nikotiinituotteiden räjähdysmäisesti kasvanutta käyttöä yhä nuorempien keskuudessa. Se tarkoittaa, että meillä on nopeasti lisääntyvä määrä nikotiiniriippuvaisia nuoria, tulevia isiä ja äitejä. Sikiön ja vauvan näkökulmasta huolestuttavaa on, että nikotiini läpäisee istukan helposti ja siksi sikiön veren ja lapsiveden nikotiini- ja hiilimonoksidipitoisuudet ovat huomattavasti korkeammat kuin äidin plasmapitoisuudet. Koska sikiö nielee lapsivettä, pitenee hänen altistumisaikansa. Nikotiini supistaa kohdun ja istukan verisuonia heikentäen hapen ja ravinnon saantia. Kaikkia sikiölle koituvia haittoja ei vielä tunneta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että niitä ei olisi. Ajatellaanpa vaikka tupakka- ja nikotiinituotteissa olevaa propyleeniglykolia, kasviperäistä glyseriiniä ja siitä muodostuvia asetaldehydiä ja formaldehydiä, radioaktiivista polonium 210:tä, kasvi- ja sienimyrkkyjä, tuholaismyrkkyjä, tervaa sekä syanidia ja kadmiumia. Vain joitakin mainitakseni.
Toinen ajankohtainen esimerkki liittyy kannabikseen. Päihteiden vapauttamista vaativissa puheenvuoroissa se nostetaan esiin usein niin sanottuna ”mietona huumeena”, sellaisena, jonka käytöstä ei olisi haittoja tai niistä puhuminen sivuutetaan kokonaan. Tällöin jätetään huomiotta kiistaton tutkimusnäyttö: Kannabisruohon psykoaktiivinen Δ9-tetrahydrokannabinoli (THC) vaikuttaa sikiön kehittyviin aivoihin jo raskauden varhaisina viikkoina, jolloin nainen ei edes tiedä olevansa raskaana. Se häiritsee sikiön aivojen tiedonvälitys- ja palkitsemismekanismien kehittymistä ja toimintaa sekä aivojen eri osien verkostoitumista ja jäsentymistä yhteistoimintaan. Emme tiedä, mitkä aiheutuneista muutoksista ovat palautuvia, ajan myötä lieventyviä tai mitkä aiheuttavat pysyvää haittaa lapselle esimerkiksi lisääntyneenä riskinä sairastavuuteen, oppimisvaikeuksiin, impulsiivisuuteen, masennukseen ja muihin mielenterveyden häiriöihin.
Millaisen tiedon varassa vapaampaa päihdepolitiikkaa vaaditaan
Toisinaan vaikuttaa, että keskustelua päihdepolitiikasta pyritään tietoisesti hämmentämään. Esimerkiksi kannabiksen vapauttamisen perusteeksi nostetaan helposti ”lääkekannabis-kortti” ja vedotaan sen merkitykseen kuolevan tai parantumattomasti sairaan kipujen lievittämisessä. Perustelu on kestämätön. Kuka ihan oikeasti uskoo, että kannabiksen vapauttaminen yleiseen käyttöön edistäisi vakavasti sairaan kivunhoitoa? Saattaa yllättäen käydä niin, että vapauttamisen seurauksena meillä on yhä enemmän päihteiden haitoista kärsiviä ja yhä vähemmän varaa esimerkiksi palliatiivisen hoidon tai päihdehoidon ja -kuntoutuksen kehittämiseen.
Päihteiden käyttö on yksilövapauden piiriin kuuluva huono valinta. On herättävä tarkastelemaan, kuka meillä oikein vaatii vapaampaa päihdepolitiikkaa. Millaisen tiedon varassa sitä vaaditaan? Miksi vaatimuksissa sivuutetaan päihteiden haitat? Tosiasia on, että vapaammasta päihdepolitiikasta hyötyy ainoastaan kotimainen ja kansainvälinen rikollisuus. Sitäkö me haluamme?
