Janette Indonesiassa
Harjoittelu Klinik SadaJiwalla on päättynyt. Viimeisen viikon parhaimpiin hetkiin kuuluivat ehdottomasti joogatunnit intialaisen joogaopettajan opastamana. Tässä blogitekstissä pohdin pääasiassa mitä tästä ulkomaan harjoittelusta on jäänyt käteen sekä kerron vinkkejä ulkomaan harjoitteluun lähteville ja sitä suunnitteleville.
Harjoittelu Klinik SadaJiwalla kuuluu ehdottomasti elämäni tärkeimpiin kokemuksiin. Syy siihen on monen tekijän summa. Aika täällä ei ole ollut pelkästään ruusuilla tanssimista, vaan tähän aikaan on sisältynyt myös haastavia hetkiä, jolloin on pienesti koti-ikäväkin päässyt tulemaan.
Kysymys ”kannattaako lähteä ulkomaille harjoitteluun” pyörii varmasti monen opiskelijan mielessä. Minun mielipiteeni on, että totta vie kannattaa!! Itse koen, että harjoittelu on ollut ennen kaikkea opettava ja hauska, mutta myös itseä kasvattava ja haastava, sillä erilaisten haasteiden kohtaaminen on tullut täällä tutuksi.
Vaikka teksteissäni olen kirjoittanut pääasiassa positiivissävytteisesti niin harjoitteluun on kuulunut myös erilaisia haasteita. Erilaiset haasteet kuuluvat varmasti jokaiseen ulkomaan harjoitteluun, siksi haluan niitä hieman avata. Ensimmäiseksi tulee mieleen kielimuuri. Harjoittelupaikassamme suurimmalle osalle työntekijöistä englannin kielellä kommunikointi loi haasteita. Tämä vaikutti suuresti esimerkiksi ohjaustilanteisiin. Tiettyjen ihmisten kanssa vuorossa ollessa ohjaaminen oli vähäistä. Tuntui, että osa työntekijöistä vältteli kommunikointitilanteita huonon kielitaidon vuoksi. Tällöin olo tuntui ulkopuoliselta, mutta näissä tilanteissa yritti kuitenkin itse tunkeutua mukaan erilaisiin tilanteisiin. Harjoittelun aikana meille ei määritelty omia ohjaajia. Tämä olisi myöhemmin ajateltuna saattanut olla hyvä vaihtoehto. Olisi ollut joku jota työpäivän aikana aina seurata ja jolta olisi varmasti saanut jonkinlaista ohjausta päivän aikana. Kannattaa siis ehkä harjoitteluissa vaatia itselleen ohjaaja aina vuoron ajaksi. Toinen haaste, jonka koin suurena harjottelussa, on toisen hoitokulttuurin erilaiset hoitotavat. Monien erilaisten työtapojen omaksuminen ja niiden kanssa toimiminen on ollut hieman haastavaa, mutta uusia kokemuksia täältä lähdettiinkin hakemaan. Tässä harjoittelussa on joutunut menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, kun on joutunut esimerkiksi siirtämään potilasta tavalla, johon ei ole tottunut. Kyseiset siirtotavat eivät ole turvalliset potilaalle eikä hoitajalle. Keskustelin harjoittelupaikkamme yhteyshenkilön kanssa mietteistäni, joita minulle heräsi harjoittelumme aikana. Olen kertonut, että on ollut haastavaa tulla toiseen maahan ja vielä uuteen hoitokulttuuriin pidemmäksi aikaa. Yhteyshenkilömme sanoi, että voi pienesti tuntea mitä me koemme. Hän kertoi olleensa muutaman viikon harjoittelussa Japanissa, joka oli ollut raskasta aikaa hänelle uuden kielen ja kulttuurin vuoksi. Hän oli koko ajan ajatellut, että haluaa kotiin, mutta kun kotiin lähtö koitti, niin hän halusi jäädä. Hieman samankaltaisilla fiiliksillä itsekin olin harjoittelun loppupuolella. Tuntuu, että kun on alkanut sopeutumaan tänne paremmin, niin lähdön aika jo koittaa. Sopeutuminen vie yllättävän paljon aikaa ulkomaan harjoittelussa, joten jos on mahdollista, niin kannattaa tehdä vaikka muutama harjoittelu putkeen ulkomailla. Tuntuu, että nämä 6 viikkoa, jotka olemme täällä viettäneet ovat menneet hujauksessa.
Erilaisista haasteista huolimatta, olen tyytyväinen menneeseen harjoitteluun. En kuitenkaan suosittele kyseistä harjoittelupaikkaa muille opiskelijoille, sillä se ei vastaa sitä mitä opiskelijan odotetaan oppivan kyseisen harjoittelun aikana. Se ei myöskään ylläpidä jo opittuja taitoja, sillä tekemistä on todella vähän ja samaan aikaan saattaa tosissaan olla 8 muutakin opiskelijaa paikalla. Vaihdon kannalta ajateltuna tänne lähteminen oli hyvä päätös. Olen oppinut uusia asioita ja saanut paljon uusia kokemuksia. Olemme tuurilla päässeet osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, jotka on järjestetty juuri täällä olo aikanamme. Mahtavaa on ollut se, että täällä on ollut myös kaksi luokkatoveria tekemässä harjoittelua, joiden kanssa on voinut jakaa harjoittelun hyvät ja huonot hetket.
Vinkkejä: Kohdemaan valintaan kannattaa käyttää aikaa. Kannattaa miettiä esimerkiksi minkälaiseen kulttuuriin haluaa tutustua, mitä haluaa nähdä ja mitä oppia. Kannattaa miettiä, että haluaako maan, jossa pärjää hyvin osaamallaan kielellä vai haluaako haastavamman harjoittelun sen myötä, kun yhteistä kieltä ei ole. Harjoittelupaikka kannattaa ehkä valita ammattikorkeakoulusi kautta tai jonkun luotettavan järjestön kautta. Tällöin saat hyvät tiedot siitä, millainen paikka olisi harjoittelupaikkana ja onko se sellainen mitä itse haet. Omaan kokemukseen vedoten suosittelen myös etsimään yösijan jostain muualta kuin harjoittelupaikalta. Luulen, että olisi välillä rentoutunut paremmin ja työkuviot olisivat siirtyneet ajatuksissa kauemmas, jos olisimme asuneet eri paikassa.
Menneen harjoittelun syvällisempi pohdiskelu alkaa varmaan vasta Suomen mantereella, kun pääsee rauhassa mietiskelemään tapahtuneita eikä koko ajan tapahdu jotain uutta! Nyt loma täällä Balilla alkaa. Sydämellisesti suosittelen ulkomaan vaihtoa kaikille sitä harkitseville! Tämä on ollut kokemuksena todella rikastuttava ja uskomaton!! Tsemppiä vielä kaikille vaihtoon lähtijöille ja sitä suunnitteleville!!! 🙂 Nyt uusia seikkaluja kohti, heippa!:)
