Janette Indonesiassa
Viides viikko on mennyt nopeasti, kun taas on tapahtunut paljon kaikkea uutta. Sunnuntaina pidimme aktiviteettitapahtuman iäkkäille. Olimme suunnitelleet tapahtuman niin, että se oli vauhdikkaampi ja vaativampi kuin edellinen pitämämme tuolijumppa. Tällä kertaa jumppamme oli kolmiosainen. Ensiksi pidimme venyttelytuokion, jonka toteutimme suomalaisen musiikin tahdissa. Sitten siirryimme koko kehoa aktivoivaan jumppaan, joka sai hien virtaamaan niin meillä kuin vanhuksillakin. Viimeisessä osassa oli tuolijumppa, jossa toteutettiin laajalti erilaisia jalka- ja käsiliikkeitä. Kolmiosaisen jumpan jälkeen siirryimme ääniharjoituksiin. Harjoitukset suoritettiin niin, että me kävimme läpi viikonpäivät ensin indonesian kielellä, sitten suomeksi. Vanhukset toistivat sanat aina perässämme. Tämän jälkeen olivat vuorossa eläimet. Hankaluuksia tuotti muun muassa sanat, joissa oli kaksoiskonsonantit tai sanat, jotka sisälsivät ä ja ö kirjaimia. Huomattiin, että esimerkiksi pöllö, hämähäkki ja heinäsirkka olivat vaikeita lausua. Vanhukset osallistuivat eri toimintoihin aktiivisesti ja meillekin jäi hyvä mieli.
Tällä viikolla pääsimme tutustumaan harjoittelupaikkamme ambulanssiin. Ambulanssi oli sisältä aika kolkko. Potilaan kuljetustilassa ei ollut mitään muuta kuin paarisänky ja istumapaikka hoitajalle. Sisällä ei siis ollut mitään valmiina, ei edes lääkkeitä tai muita hoitotarvikkeita. Hoitaja sanoi, että happipullo ei ole autossa valmiina, vaan se tuodaan autoon, jos sitä tarvitaan. Hoitaja myös sanoi, että on olemassa hätätilanteita varten ensiapulaukku, joka otetaan mukaan potilaskuljetuksiin. Yleisimmät syyt miksi harjoittelupaikkamme joutuu käyttämään ambulanssia ovat potilaalla ilmenevät hengenahdistuskohtaukset ja kovasta kuumeesta johtuvat kramppikohtaukset. Ambulanssia käytetään siihen, jos harjoittelupaikkamme potilas tarvitsee sairaalahoitoa tai jos joku akuuttia hoitoa tarvitseva poliklinikan asiakas tarvitsee kyydin sairaalahoitoon. Potilaan mukaan lähtee aina harjoittelupaikassamme paikalla oleva päivystävä lääkäri ja yksi sairaanhoitaja.
Klinik SadaJiwa järjestää kotikäyntejä kylän asukkaille, jolloin heiltä kontrolloidaan muun muassa verenpaine ja kysellään yleisvointia. Tällä viikolla pääsin ensimmäisen kerran osallistumaan kotikäynneille. Lähdimme matkaan sairaanhoitajan kanssa käyttäen skootteria kulkupelinä. Jätimme skootterin erään kadun varteen ja aloitimme tämän kadun taloissa vierailun järjestyksessä. Talot ovat useimmiten sellaisia, että yhden perheen asuinalueeseen kuuluu monen monta taloa ja rakennusta, jossa koko perhe asuu. Tämän maan yksi hyvä kulttuurinen piirre on se, että vanhempia ja isovanhempia hoidetaan kotona heidän elämänsä loppuun saakka. Tämän vuoksi Balilla ei ole samanlaisia vanhainkoteja kuin Suomessa. Täällä perheeseen, joka asuu samassa asuinalueessa kuuluu siis pääasiassa lähisuku ainakin lapset, isät, äidit, isovanhemmat ja isoisovanhemmat. Kun menimme asiakkaan pihaan, löysimme joko itse asiakkaan tai jonkun perheenjäsenen, jonka täytyi lähteä etsimään rakennuksista tiettyä perheenjäsentä, jota tulimme tapaamaan. Täällä sairaanhoitajan tulosta ei ilmoiteta etukäteen tällaisilla kotikäynneillä. Täällä vain mennään ja katsotaan onko asiakas kotona. Keskustelut tapahtuivat indonesian kielellä, joten en ymmärtänyt keskusteluista juurikaan mitään. Oli kuitenkin mukava päästä katsomaan erilaisia asuinympäristöjä ja kurkistamaan pienesti paikallisten ihmisten elämään!
Perjantaina pääsimme osallistumaan erään perheen lapsen synttärijuhlaan. Täällä synttäreitä juhlitaan kuuden kuukauden välein. Suurin synttärijuhla tapahtuu silloin, kun lapsi täyttää puolitoista vuotta. Juhlapaikalle lähdimme seitsemän aikaan aamulla. Seremonia kotitemppelillä oli jo alkanut, kun saavuimme juhlapaikalle. Se kesti yhteensä noin kaksi tuntia, jonka aikana me istuimme ja seurasimme mitä tapahtuu. Välillä osallistuimme itsekin rukouksiin. Seremoniassa yksi mies istui alttarilla ja lausui erilaisia rukouksia temppelillä. Hän ”johti” tätä tapahtumaa. Seremoniaan liittyi monenlaista toimintaa. Esimerkiksi siellä oli tipu ja iso ankka, joiden jalat oli sidottu niin etteivät ne karkaa. Loppuseremoniassa näitä lintuja kiikutettiin eri temppelin osiin ja niitä kolautettiin muutamia kertoja esimerkiksi alttariin osiin ja jopa synttärisankarin päähän. Ankkaa ja tipua siis tömäytettiin synttärisankarin päähän… Kyllä siinä puolitoistavuotias poikakin hämmentyneenä katsoi, että mitä täällä tapahtuu. Hieman huvitti katsoa tätä seremoniaa, mutta paikallisille ihmisille nämä ovat ihan normi meininkejä. Hieman jäi epäselväksi kaikkien seremonian tapahtumien tarkoitukset, mutta pääasia että pääsimme osallistumaan siihen. Seremonian jälkeen päästiin syömään. Tarjolla oli monenlaista balilaista ruokaa. Yksi ruuista oli nimeltään babi guling, joka on tehty porsaasta. Tarjolla ollut babi guling tehtiin siis kokonaisesta porsaasta, josta on kuva mukana. Aamulla ennen seremonian alkamista huomasimme kyseisen porsaan temppelillä ulkona helteessä. Siinä se makoili vähintään kaksi tuntia auringonpaisteessa, ennen kuin päästiin syömään sitä. Namskista… Ruokaan sisältyi tällä kertaa porsaan nahkaa ja löllöä porsaan lihaa. Balilaiset ihmiset yleisesti ottaen nauttivat babi gulingista, mutta itselle se ei kuitenkaan päässyt lempiruokien listalle. Kaikkea on kuitenkin kiva kokeilla.
Viimeinen viikko harjoittelussa on jo alkanut. Tuntuu todella oudolta ajatus lähdöstä, kun täällä on jo monta viikkoa ollut. Harjoittelun jälkeen kuitenkin loma täällä Balilla alkaa, joten innokkain mielin odotan loman alkua!
