Sairaanhoitajapula alkaa jo opiskeluvaiheessa
Terveydenhuoltoalalta pian valmistuva opiskelija kertoi kirjoituksessaan (HS 18.1.2020) olevansa pettynyt opetuksen tasoon ammattikorkeakoulussa. Lähiopetusta on hänen mukaansa liian vähän ja opintoja tehdään liikaa itsenäisesti verkossa opiskellen. Opiskelijat ovat huolissaan omasta osaamisestaan ja sen vaikutuksesta potilasturvallisuuteen.
Sairaanhoitajaliiton kahdessa viimeisessä opiskelijakyselyssä (2017, 2019) toistuu sama viesti. Kyselyn hälyttävin tulos on se, että vajaa neljännes opiskelijoista harkitsee alan vaihtoa jo opiskeluaikanaan. Menetämme heidät ennen kuin he ehtivät edes aloittaa hoitajapulan riivaamassa työelämässä.
Yli puolet liiton opiskelijakyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että lähiopetusta on liian vähän, ja se kohdistuu vääriin asioihin. Opiskelijat kritisoivat voimakkaasti myös harjoittelujaksojaan. Koska lähes puolet sairaanhoitajaopinnoista tapahtuu harjoittelussa, opiskelijoiden kritiikki on otettava hyvin vakavasti.
Minkään tahon ei tule yrittää pois selittää tai kieltää tätä kritiikkiä. Sen sijaan asiat on pikimmiten korjattava. Opiskeluajan alaltapoistumisväylän tukkiminen tulee aloittaa heti.
Näillä pääsee alkuun: Sairaanhoitajan ammatillisiin aineisiin on lisättävä kasvokkain tapahtuvaa lähiopetusta ja käytännönläheistä simulaatio-opetusta. Yleissivistävät opinnot tulee sen sijaan muuttaa verkossa opiskeltaviksi.
On myös välttämätöntä, että opiskelijoita harjoittelussa ohjaavat sairaanhoitajat saavat koulutuksen tehtäväänsä. Heidän tulee myös vaatia sitä itse. Se turvaa opiskelijoiden ammatillisuuden ja ammatti-identiteetin kehittymisen käytännön harjoittelun aikana.
Tällä hetkellä opiskelijat aloittavat työelämänsä tilanteessa, jossa he kokevat, että eivät ole opiskelujensa aikana saaneet tarpeeksi valmiuksia työelämään. Niin ei voi jatkua.
Nina Hahtela
Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja
Olen täysin samaa mieltä. Vastavalmistuneena sairaanhoitajana olen kauhuissani esimerkiksi haavanhoidon suhteen; miten yhden luennon katsotaan riittävän näin suuren osa-alueen oppimiseen? Haavahoitajan erikoistumisopinnot ovat 30 op suuruiset! Kuitenkin esim kotihoidossa haavanhoidon osaaminen olisi hyvä olla edes perustasolla. Koulutukseni aikana keskityttiin aivan liikaa ja turhaan mm kolmannen sektorin koluamiseen ja vapaaehtoistyön tekemiseen, kun itse ammattiaineita kahlattiin kiireesti läpi etä- ja ryhmätöitä tehden. Liian usein kuultiin ”etsikää tieto itse”.
Suuri osa ”yleissivistävistä opinnoista” pitäisi poistaa sairaanhoitotyön opinnoista kokonaan. Ne vievät kovasti kaivattua aikaa varsinaisen työn opettelulta. Oli järkyttävää, että esim. täysin hyödyttömän innovaatioprojektin teko tuhlasi jokaisen opiskelijan aikaa 7 viikon verran ja siitä turhuudesta saatiin 10 opintopistettä. Samaan aikaan mm. koko anatomian, fysiologian ja patofysiologian opinnoista saatiin 5 opintopistettä ja aikaa oli vastaavasti erittäin vähän. Myös johtajuus ja yrittäjyysopinnot sekä runsaan määrän tieteellisten artikkeleiden lukeminen ovat tuleville sairaanhoitajille turhia, kun sairaanhoitajille välttämättömien tietojen ja taitojen opetteluun ei riitä aikaa. Ihmiset, joilla ei entuudestaan ole hoitoalan koulutusta, ovat kovin heikoilla tämän sairaanhoitotyön koulutuksen jälkeen.
Toista vuotta opiskelen, hoitotyön parissa olen opiskellut ja työskennellyt vuodesta 2010 lähtien. Teen ja hakeuduin tähän koska en edes tiedä mitä muuta tekisin. Mielekäs työ kiireestä ja palkasta huolimatta.
Ensimmäinen puoli vuotta käsiteltiin hyvinkin juurta jaksaen kuinka kohdata henkilö x ja miten häntä on kohdeltava. Aiheeseen paneuduttiin tieteellisin ja tutkituin tiedoin ja laadittiin yhtä jos toista raporttia aiheesta ja purimme aiheita pienryhmissä. Lisäksi tähän puoleen vuoteen mahtui monta eettistä näkökulmaa ja sama kaava toistui: lisää raportin kirjaamista, pienryhmätoimintaa jne. Ja tietenkin sairaanhoitajan on käytävä kurssia ja useita tunteja siihen, että meneekö pilkut ja pisteet oikeisiin kohtiin unohtamatta sitä että lähdemerkinnät ja viitteet tulevat oikein. Kyllä opinnäytetyö on tärkeää mutta jokseenkin tuntuu siltä että siihen kulutetaan liikaa resursseja ja aikaa koska tärkeintähän hoitotyössä kuitenkin on se itse potilas ja hänen auttaminen.
Sitten kun itse asia alkaa eli ne kaikkein mielenkiintoisimmat asiat, simulaatiot, erilaiset case-tehtävät ym, niin lätkästään päin näköä suuri määrä kirjallisuutta johon itsenäisesti paneudut.ja teet oppiportin kautta erilaisia kursseja. Käyt muutaman simulaation ja hämmästelet jo kun kurssi vetelee viimeisiä ja on tentin aika.
Lääkehoitoa ei juurikaan käsitellä missään ja silti niistä pitäisi tietää hirveästi mutta sekin on oman onnensa nojassa.
Ja lisättäköön vielä lopuksi, suosittelisin kaikkiin ammattiopintoihin jotain kelan tms tahon tunteja koska ollaan niin paljon sos ja terv huollon palveluissa tekemisissä kaiken maailman hakemusten kanssa ja aina niiden.täyttäminen on pirun haastavaa
Valmistuin alkuvuodesta 2006, ja jo sen aikainen koulutus oli paikka paikoin noloa! Kurssin alussa opettaja lätkäisi jaettavaksi aiheet, joita koetimme jossain välissä työstää esitykseksi viimeiselle tunnille. Tämän kaltaisia ryhmätöitä oli ihan älyttömän paljon! Opettajan rooli tällaisilla kursseilla on edelleen epäselvä.
Lääkehoidon kurssit olivat ihan naurettavia, eikä ole kenellekään reilua että ne asiat vasta työelämässä tulevat opittua.
Harjoitteluiden ja harjoittelupaikkojen laatu vaihteli todella paljon, eikä niitä ohjaava opettaja ainakaan opiskelijan puolella ollut. Jos niissä oli tarkoitus olla muutakin kuin ilmaisena työvoimana, ei se ainakaan käytännössä sellaisena näyttäytynyt.
Muutaman vuoden olin valmistumisen jälkeen töissä, erikoistuinkik, kunnes vaihdoin alaa!
AMK opinnoista yleisesti
Opikelijoista osa on oma-aloitteisimpia ja hakevat sekä tutkivat itse tietoa kouluajan ulkopuolella, toiset taas luottavat, että koulu antaa tarvittavan tiedon. Osa tulee lukioista, osa on valmiita lähihoitajia ja osa vaihtaa ammattia.
Mielestäni koulun tarkoituksena on tuottaa sairaanhoitajia, joilla on valmiudet työhön. Omasta mielestäni osakeyhtiöinä toimivat koulut säästävät ja madaltavat vaadittua osaamista saadakseen opiskelijat valmiiksi ajallaan, jotta saavat itselleen valtiolta korvauksen ajallaan valmistuneesta opiskelijasta.
Lisäksi opettajien tulisi väliajoin vahvistaa omaa osaamistaan osallistumalla myös sairaalan työelämään. +10v vanhat käytänteet voivat olla jo vanhanaikaisia. Lisäksi helposti unohtuu, että mitkä ovat ne tärkeät kriteerit sairaanhoitajalle.
Ja täytynee muistaa, että opettajat ovat myös lomautettuina aina väliajoin.
Esimerkkejä omasta opiskelustani:
Case EKG
Minä: ”Mitä tässä EKG:ssa nyt sitten näkyy ja miten tätä katsotaan?”
Opettaja: ”Ojennat sen lääkärille, lääkäri tietää”.
Ja kyllä, opettajakaan ei ilmeisesti osannut EKG:n alkeita.
Case englannin kieli
M:”Olen saanut 5 kokeesta ja muistakin tehtävistä.”
O: ”Sinulla on poissaoloja jotka vaikuttavat arvosanaasi”
M: ”Eikö kielellistä osaamista verrata juurikin tenteillä, tehtävillä ja haastatteluilla. Eikö tähän päde ns. akateeminen vapaus jos asian jo osaa?”.
O: Ammattikorkeakoulussa ei ole akateemista vapautta.
Sain kolmosen.
Case syventävät opinnot:
O: ”Käykää nämä nivaskat EKG:ita läpi ja kirjoittakaa mitä niissä näkyy.
M: ”Miten näitä pitäisi osata jos niitä ei ole koulussa käyty läpi?”
O: ”Eikö harjoittelupaikassa ole niitä opetettu?”
Ulkoisetaan teoriatiedon opetus harjoittelupaikalle?
Syventävät opinnot kohdallani oli seuraava: Lue 300 sivua kesällä ja kun koulu alkaa, on tentti. Kaksi viikkoa käydään joitain kursseja ja lopuksi on. n. 8h simulaatioita (jaettu aika). Tämän jälkeen menet harjoitteluun ja olet valmis.
Kursseista:
Valitettavan suuri osa siirretty Skholeen. Täällä opiskelija voi jopa lukea materiaaleista oikeat vastaukset. Lääkäriluennoista on luovuttu ilmeisesti säästösyistä.
Vapaasti valittavat opinnot:
Tässä erään koulun sairaanhoitajan vapaasti valittavat opinnot vuodelle 2019-2020:
-Positiivinen psykologia 3 op (lue kirja ja tee tehtävä)
-Palvelumuotoilu sosiaali- ja terveysalalla 3 op (en edes tiedä miten tästä muotoilee jotain tarvittavaa osana sairaanhoitajan arkea)
Missä on arsenaali muita valinnaisia?
– Lääkkeellinen elvytys (ja ei, ei sisälly opintoihin tarpeeksi useasti)
– EKG:n perusteet (jos näitä kerran ei osata opettaa)
– Tehohoidon perusteet yms.
Olen myös keskustellut lääkäreiden kanssa tästä AMK-ongelmasta. He ihmettelivät ja osa jopa mietti toteuttavansa ilmaiseksi vapaasti valittavia kursseja jos heitä vain pyydettäisiin.
Lopuksi:
Ketään ei palvele se, että joudutaan kädestä pitäen näyttämään kaikki oleelliset asiat vain siksi, koska koulussa ei ole niitä opetettu, tai että se on kerran näytetty ensimmäisenä vuotena. Tähän pätee esim. niin simppeli asia kuin katetrointi. Se ei ole opiskelijan vika, sillä hän ei voi niitä arkielämässään tunkea vastaantuleville.
Toistoja, kertausta, opetusta ja aitoa tietämystä vaaditaan opettajilta. Koululta panostusta, ei säästämistä.
Olen toisen vuoden sh opiskelija lukio pohjalta. Koulutuksen tasosta olen kuullut paljon huonoja kommentteja viimeisimmän 2 vuoden aikana. Itseäni enemmän järkyttävät asiat ovat taitopajojen niukkuus ja lyhytkestoisuus. Tärkeimmät kädentaidot opetellaan ekana kotona nopeasti teoriassa ja kokeillaan kerran koulussa. Harjoitteluissa ohjaajilla ei ole riittäviä taitoja tai edes motivaatiota ohjaamiseen. Monet harkkakokemukset ovat jättäneet jopa traumat opiskelijoille ohjaajien suurten vaatimusten, kyynisyyden ja työn hektisyyden vuoksi. Sen lisäkis opiskelijoita käytetään selvästi tietyissä paikoissa ” ilmaisena työvoimana”.
Etäopiskelut ovat itselleni mukavaa vaihtelua ja tuovat keveyttä opintoihin. Huono puoli on se, että luennot menevät koulussa sivistävien opintojen ja asioiden kuuntelemiseen tärkeimpien tietojen opettelemisen sijaan. Esim taitopajoissa opettajat näyttivät kerran, miten katetroida ja opiskelija toisti vain kerran vs 20 kappaletta 3h kestävien luentojen verran asiaa hengellisistä tarpeista, eettisyydestä ja terveyden edistämisestä.
Ei ihme, että opiskelijat pelkäävät siirtyä työelämään valmistuessaan. Minua ainakin pelottaa.