Suomessa on 58 sairaanhoitajaa, jotka ovat saaneet Suomen Sairaanhoitajien erityispätevyysnimikkeen. He edustavat hoitotyön ehdotonta kärkeä omalla erikoisalallaan. Sairaanhoitaja/haavahoitaja Arja Korhonen on yksi heistä. Erityispätevyyden saaneet sairaanhoitajat ovat edelläkävijöitä, jotka ovat raivanneet tietä kollegoilleen ja nostaneet oman erikoisalansa tunnettuutta. Olemme myöntäneet erityispätevyysnimikkeitä vuodesta 2008 lähtien.
”Olen 59-vuotisas sairaanhoitaja, haavahoitaja Arja Korhonen, kesällä tulee pyöreät täyteen. Työskentelen Kainuun hyvinvointialueella, Kainuun keskussairaalan kirurgianpoliklinikan haavapoliklinikalla.
Olen valmistunut lähihoitajaksi 1997 ja sairaanhoitajaksi Kajaanin AMK:sta vuonna 2000 erikoistumisalueenani akuuttihoitotyö. Haavahoidon erikoistumisopinnot suoritin 2004 Oulaisissa.
Kliinisen hoitotyön erityispätevyyden (pitkäaikaiset terveysmuutokset, haavanhoito) sain ensimmäisen kerran 2014, olen päivittänyt sen vuonna 2019. Nimikkeen hakuprosessi ensimmäisellä kerralla oli yllättävän vaativa, koska siinä tuli osaamista perustella niin pitkältä ajalta ja laajasti. Tavallaan tunsin hiukan vastaavia hakuprosesseja, koska olin hakenut ja saanut Suomen Haavanhoitoyhdistyksen auktorisoinnin jo useamman kerran, mutta erityispätevyyshaussa osaamisen esiin tuominen oli laajempaa ja monipuolisemmin osaamista esiin tuovaa. SHHYn myöntämän auktorisoinnin olen saanut vuosina 2007, 2011,2014, 2018, 2022.
Haavanhoito alkoi kiinnostaa jo ensimmäisessä työpaikassani lähihoitajana yksityisellä puolella. Kirurgisella osastolla Kainuun keskussairaalassa sairaanhoitajana työskennellessäni pääsin jo toden teolla mukaan haavojen maailmaan. Tuolloin mentorinani toimi sairaanhoitaja/haavahoitaja Siru Schroderus. 2004 Kainuun keskussairaalassa aloitettiin haavapoliklinikkavastaanotot, ja pääsin työskentelemään sinne alkuun Sirun kanssa ja vuoden päästä jo itsenäisesti, kun Siru siirtyi uusiin haasteisiin. Alussa työskentelin muutaman päivän viikossa haavapoliklinikalla ja muutaman kirurgisella osastolla, mutta jo muutaman vuoden päästä tein viisi päivää viikossa haavapotilaiden kanssa töitä haavapoliklinikalla ja tarvittaessa konsultoin kirurgeja potilaan haavanhoidosta. Myöhemmin moniammatillisten haavavastaanottojen pitäminen plastiikkakirurgin ja verisuonikirurgin kanssa on vahvistanut osaamistani sekä antanut mahdollisuuden oppia uutta erittäin kokeneilta ammattilaisilta.
Työni on vaatinut paljon itsenäistä opiskelua, osallistumista haavahoidon koulutuksiin niin kansallisesti kuin kansainvälisesti, jotta olen voinut kehittyä haavahoitajana. Sairaanhoitajan koulutukseni ja kiinnostus haavahoidon muutokseen ja mahdollisuuksiin on mahdollistanut kasvuni noviisista asiantuntijan rooliin. Olen saanut työskennellä kannustavassa työyhteisössä, esihenkilöni ovat luottaneet minuun ja visiooni. Alun epävarmuuteni on haihtunut koulutuksen ja kokemuksen myötä. Kasvaneiden tietojeni ja taitojeni myötä voin nykyään toimia asiantuntijana sekä ohjata ja opastaa kollegoitani haavahoidon saloihin.
Haavahoidossa uudet tuulet puhaltavat nopeasti
Koulutus ja ajan tasalla pysyminen on tärkeää, sillä haavahoidossa uudet tuulet puhaltavat nopeasti. Toimin oman organisaatiomme kouluttajana, lisäksi koulutan alan koulutustapahtumissa ja lähiseudun ammattikorkeakouluissa pyydettäessä. Suomen Haavanhoitoyhdistyksen hallituksessa olin mukana seitsemän vuotta. Sitä kautta haavahoidon maailma aukeni niin kansallisesti kuin kansainvälisesti ja sain paljon hyviä ystäviä haavanhoidon alueelta. Suomen Sairaanhoitajien hallitustyöskentely puolestaan on laajentanut verkostojani vielä lisää, joten voin sanoa olleeni etuoikeutettu päästessäni noihin luottamustehtäviin.
Haavahoidossa on tapahtunut suuri muutos vuosikymmenten aikana. Tänä päivänä haavahoito on tehokkaampaa ja tuloksekkaampaa, vaikka haavoja ei päivittäin hoideta kuten aiemmin. Uudenlaiset innovaatiot, kuten alipaineimuhoito, haavan ultraäänipuhdistuslaite, kylmäplasmalaite ja Moleculite autofluoresence -kamera haavapohjan kuvaamiseen, ovat tuoneet mahdollisuuden nopeuttaa haavapotilaan paranemista. Lisäksi ymmärrys ennaltaehkäisyn merkityksestä haavapotilaan hoidossa on vähentänyt sellaisia komplikaatioita, joiden parissa työskentelin urani alussa 20 vuotta sitten.
Tärkeintä kuitenkin on haavapotilaan kohtaaminen, ohjaaminen ja hänen tukemisensa joskus pitkissäkin haavaprosesseissa. Korostan aina haavapotilaan ja tarvittaessa omaisten mukaan ottamista hoitoon; potilailta löytyy yllättäviä voimavaroja, kun hänen osallistumisensa mahdollistetaan ja kuunnellaan hänen toiveitaan ja pelkojaan. Haavahoito vaatii myös moniammatillista työskentelytapaa ja verkostoitumista, yksin ei työtä voi tehdä. Moniammatillinen tai monialainen yhteistyö on tärkeää, jolloin yhdessä pohditaan, mikä olisi potilaan kannalta paras hoitomuoto.
Työskentelen viitenä päivänä viikossa haavahoitajana, eli en tee muuta kuin hoidan haavoja. Ei se kuitenkaan ihan niin yksinkertaista ole miltä kuulostaa. Työajastani 60 prosenttia on kliinistä hoitotyötä ja noin 40 prosenttia kehittämistä ja koulutusta. Työni jakautuu tällä hetkellä seuraavasti: kliininen haavahoito ja omasote, takaisinsoitot, puhelinkonsultaatiot, osastokonsultaatiot. Lisäksi keskusvarastotilaukset, välinehuoltotilaukset, apteekkitilaukset, yhteistyö edustajien ja hankintatoimiston kanssa, koekäytöt, organisointi, palautteet, kouluttautuminen omassa organisaatiossa ja muualla, osastotunnit, alueelliset, kansalliset, kansainväliset, perusterveydenhuollon osaamisen vahvistaminen, kehittäminen, ohjeiden päivitys, prosessien päivitys, hankintapäätöksiin osallistuminen noin 2–3 vuoden välein nykyisen POHDE kanssa.
Hoitamieni potilaiden ikärakenne on vauvasta vaariin ja hoitamani haavat kattavat haavahoidon koko kirjon: komplisoituneita leikkaushaavoja, laparotomia-, rintarekonstruktio-, käsikirurgisia, verisuoni-, amputaatio-, selkäleikkausten jälkeen infektoituneita tai muuten komplisoituneita leikkaushaavoja, ihonsiirteitä, ihonottokohtia, painehaavoja, laskimoperäisiä-, valtimoperäisiä, diabeettisiä sääri- ja jalkahaavoja, reumaatikon haavoja. Harvinaisia haavoja kuten syöpähaavoja, metastaaseja, vaskuliitti-, pyoderma- ja Martorellin haavoja. Haavapotilaillani on ollut varmaan lähes kaikkia mahdollisia kroonisia haavojen, leikkaushaavojen komplikaatiota, leikkaushaavoja on ollut kaikkien mahdollisten leikkausten jälkeen. Olen hoitanut kissan, koiran, karhun, koitan ja ihmisen aiheuttamia puremavammoja sekä ampumavammoja (haulikko, lintukivääri), räjähdysvammoja ja puukotusvammoja. Erilaisten etiologioiden ja diagnoosien viidakko on opettanut nöyryyttä haavanhoitajana varsinkin, kun siihen lisätään potilaan perussairaudet ja liitännäisvammat. Ja oikeasti, sisätautioppiakin tarvitaan haavanhoidossa.
Työskentelyäni ohjaavat edelleen sairaanhoitajien eettiset ohjeet ja hyvän hoidon periaatteet. Pyrin aina työssäni potilaan parhaaseen kokonaisvaltaiseen hoitoon. Haavapotilaat kattavat koko ikähaarukan kaikkine perussairauksineen ja yhä enemmän potilailla on useita perussairauksia, ja haavanhoidon näkökulmasta tilanne on usein pitkittynyt ja komplisoitunut. Valitettavan usein haavan etiologia on selvittämättä, haavadiagnoosi puutteellinen ja potilaan anamneesi puutteellinen.
Tärkeintä haavanhoidossa on se, että haavadiagnoosi on oikea ja tehty mahdollisimman varhain, haavan syyn hoito on optimaalista ja haavan perushoito erityisesti haavan mekaaninen ja terävä puhdistus asianmukaisesti toteutettua. Haavapotilaan kohdalla hyvin suunniteltu on jo puoleksi tehty ja moniammatillisuus ja rohkea kysyminen tuo parhaan lopputuloksen ainakin suurimmassa osassa tapauksia, toki joskus vaikka kaikki asiat olisivat kuinka hyvin optimoituja, potilaan tilanne muuttuu tai potilas itse omalla toiminnallaan estää haavan paranemisen.
Verkostoituminen on erittäin tärkeää
Oman jaksamisen kannalta on erittäin tärkeää, että olen voinut verkostoitua muiden haavahoitajien kanssa, jotka kohtaavat omassa työssään samankaltaisia tilanteita. Näin voimme tukea ja ohjata toisiamme jaksamaan ja kehittymään työssämme niin ihmisinä kuin hoitoalan ammattilaisina. Pyrin myös omalta osaltani tukemaan ja auttamaan kollegoitani heidän työssään ja päätöksenteossaan ohjaamalla ja kouluttamalla heitä sekä keskustelemalla heidän kanssaan kohtaamistamme asioista. Haavahoitajan työ vaatii laajaa osaamista ja vastuunkantamista ja tässä työssä olen huomannut valitettavan usein sen, että haavanhoitoketju on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki.
Haavahoidossa hoitosuhteet kestävät usein vuosia. Se tekee työstä antoisaa mutta samalla myös raskasta. Perussairauteen liittyvät komplikaatiot aiheuttavat potilaalle useita pitkäaikaisia kroonisia haavoja, tällöin korostuukin luottamuksellinen potilassuhde, josta niin hoitaja kuin potilas saa itselleen voimavaroja ja samalla potilaassa tapahtuvia muutoksia on helpompi seurata ja reagoida niihin. Potilaan on helpompaa kertoa peloistaan ja toiveistaan tutulle hoitajalle. Omaisten painostus saattaa aiheuttaa ristiriitoja tilanteisiin, mutta perustelemalla asiat oikein näistä päästään yhteisymmärrykseen. Tämäkin vaatii kaikilta hoitoon osallistuvilta samanlaisia perusteluja, jotta potilas tai omaiset eivät saa useaa eri informaatiota, mikä voi sotkea heidän päätöksentekoaan. Joskus pitkät hoitosuhteet aiheuttavat ristiriitaisia tunteita itsessä ja tilanteet voivat tulla jopa uniin ahdistuksena: miksi en pysty parempaan.
Parasta työssäni on potilailta saatu välitön palaute, aina se ei ole positiivista, mutta sen kautta olen oppinut, että koskaan ei ole valmis ja aina tulee uutta opittavaa. Työn luonne on ohjannut hakeutumaan avoimesti erilaisiin lisä- ja täydennyskoulutuksiin ja verkostoitumaan muiden haavahoitajien ja sellaisten yksiköiden kanssa, joissa haavapotilaita hoidetaan.
Sairaanhoitajan ammatissa parasta on ollut se, että olen saanut edetä urallani, ja että minua on organisaation taholta tuettu. Olen saanut olla mukana uudenlaisen toimintamallin toteuttamisessa, kun sen kehittäminen aloitettiin 2000-luvun alussa. Olin itse tuolloin vastavalmistunut sairaanhoitaja. Arvostan myös mahdollisuutta toimia erilaisissa luottamustehtävissä, joiden kautta olen saanut hyviä ystäviä ja vahvan verkoston, jonka avulla on hyvä työskennellä.”
