Lähes päivittäin saamme lukea uutisia kuinka katastrofit ympäri maailmaa vaikuttavat ihmisten terveyteen ja kuinka paikalliset terveysviranomaiset kamppailevat äärirajoilla pystyäkseen tarjoamaan henkeä pelastavan avun katastrofien uhreille.
Kun hirmumyrskyt, tulvat, maanjäristykset ja muut katastrofit iskevät, hätäapua tarvitaan heti ja sen pitää myös olla laadukasta, vastata tarpeisiin oikealla hetkellä ja oikealla tavalla.
Katastrofiavun oltava laadukasta ja standardoitua
Katastrofien sattuessa ihmisten auttamishalu on suuri, jopa niin, että terveydenhuollon ammattilaisia ympäri maailmaa päätyi Haitin 2010 maanjäristyksen jälkeen lähtemään ”auttamaan” ihmisiä ja muun muassa tekemään leikkauksia kaduilla, puutteellisissa olosuhteissa ja aiheuttaen potilaille enemmän haittaa kun hyöytä.
Haitin tapahtumien jälkeen syntyi Maailman Terveysjärjestön (World Heath Organization, WHO), Emergency medical team (EMT) – initiative.
EMT-aloite luo minimistandardit terveydenhuoltoon äkillisten katastrofien jälkeen ja kaikkien tahojen, niin humanitaaristen organisaatioiden, vapaaehtoisjärjestöjen kuin valtiollisten ja armeijan, jotka apua tarjoavat, pitäisi näitä standardeja noudattaa. Tämä koskee niin kansallisia kuin kansainvälisiä toimijoita.
EMT-aloitetta vetää lääkäri Ian Norton joka toteaa että, ”good intentions are not enough”, eli pelkkä hyvä tarkoitus ei riitä vaan toteutuksenkin pitää olla laadukasta ja sen vuoksi ohjeistusta tarvitaan.
Oman osaamiseni syventäminen
Kun keväällä kirsikankukat kukkivat kauneimmillaan Genevessä, Sveitsissä, aloitin kolmen kuukauden työharjoitteluni tässä kyseisessä EMT-tiimissä.
Omasta taustani kerrottakoon se, että olen työskennellyt katastrofiavun parissa jo vuosia, sekä sairaanhoitajana katastrofialueilla, että Suomen Punaisessa Ristissä suunnitellen terveydenhuollon yksiköitä, terveysasemia ja sairaaloita ja kouluttaen avustustyöntekijöitä työskentelemään näissä yksiköissä.
Aikaisemman kokemukseni huomioiden olin innoissani, että pääsin harjoitteluun EMT-yksikköön.
Katastrofiavun ydin laadukas tiimityö
EMT-aloite on tärkeä osa globaalia terveydenhuollon toimintaa ja sillä on merkittävä rooli katastrofiterveydenhuollossa. Jokaisen lääkärin, sairaanhoitajan, kätilön ja muiden ammattilaisten jotka lähtevät työskentelemään katastrofialueelle, pitää olla osa tiimiä.
Tiimin toiminnan pitää olla laadukasta, henkilökunnan ammatillisesti päteviä ja koulutettuja ja tuoda mukanaan riittävästi materiaalia jotta he voivat tehokkaasti tehdä työnsä, ilman että he kuormittavat avustettavan maan viranomaisia.
EMT-yksiköiden pitää olla omavaraisia, tarjota palveluita kontekstiin ja katastrofin vaikutuksiin sopien ja ennen kaikkea toimia koordinoidusti ja vain kutsusta tulla auttamaan.
EMT-yksiköksi tavoittelevien sekä kansallisten, että kansainvälisten tiimien tulee rekisteröityä WHO:lle klassifiointiprosessiin millä varmistetaan että tiimi pystyy tarjoamaan kaikki palvelut ja tukitoiminnot laadukkaasti ja turvallisesti ja täyttämään vaaditut minimistandardit.
Katastrofiavun minimistandardit kirjattu
Katastrofien aikaisen potilashoidon minimistandardit on kirjattuna BlueBook -kirjaan.
Kirjassa määritellään ensinnäkin mikä on minimissään perusterveydenhuollon palveluita tarjoava yksikkö (EMT Type 1) ja mitä siellä pitää pystyä tekemään.
Mikä on sen infrastruktuuri, kapasiteetti, rooli suhteessa paikalliseen terveydenhuoltoon ja muihin terveydenhuollon toimijoihin, materiaalivalmius, organisaation vastuu ja periaatteet, henkilöstö ja tarvittava osaaminen, vesi-sanitaatio ja niin edelleen, aivan kuten WHO:n peruspilarit terveydenhuollosta edellyttävät.
Samat kriteerit ja kuvaukset on annettu sairaalalle (EMT Type 2) ja erikoistason/tehohoitotason sairaalalle (EMT Type 3).
Lisäksi on olemassa erillisiä asiantuntijatiimejä esimerkiksi palovammojen hoitoon.
Kyseisen ohjeistuksen luomiseen on osallistunut asiantuntijoita ympäri maailmaa, WHO:n asiantuntijoita, ulkopuolisia asiantuntijoita ja aihekohtaisia työryhmiä. Tiedon koostamisesta vastaa WHO:n Geneven EMT-yksikkö.
Harjoitteluni alkaessa kyseinen BlueBook oli juuri menossa uudistukseen ja sainkin aloittaa hahmottelemaan uutta kirjaa yhdessä projektiin palkatun konsultin kanssa. Harjoitteluni aikana sain osallistua eri osa-alueiden kehittämiseen ja kommentoida niitä omien kokemusteni pohjalta.
Standardit muuttuvat toiminnaksi
Edellä mainitun minimi-standardin tueksi on myös kehitteillä työkalupakki, EMT-TOOLKIT jossa on käytännön ohjeita tiimeille jotka koostavat terveydenhuollon palveluita, kuinka minimistandardit saavutetaan.
Jos ajatellaan, että BlueBook on ”what to do”, Toolkit on ”how to do it”.
Työkalupakin sisältö oli pääsääntöisesti jo olemassa, mutta suurimman osan ajastani käytin TOOLKITin tiedon uudelleen järjestämiseen, täsmentämiseen ja linkittämiseen, jotta se vastaisi päivityksessä olevia minimi-standardeja niin sisällöllisesti kuin terminologisesti.
Tavoitteena on, että vielä tänä vuonna 2018 ilmestyy uusi BlueBook ja pian sen jälkeen TOOLKIT.
Molempien tietopankkien on tarkoitus olla tarjolla eri maiden EMT-yksiköitä suunnittelevien käytössä jotta kansainvälisesti terveydenhuollon palvelut olisivat keskenään vertailukelpoisia ja helpommin koordinoitavissa katastrofien aikana ja tarjoaisivat yhtä laadukkaita palveluita kaikille avuntarvitsijoille.
Monipuolisia harjoittelupäiviä
Harjoittelun aikana pääsin osallistumaan yhden EMT-tiimin verifiointikäyntiin. Kyseinen tiimi oli rekisteröitynyt mukaan WHO:n EMT klassifiointiprosessiin EMT-Type1 tiiminä. Prosessin aikana heillä oli ollut mentori joka antoi ohjeita ja tukea kuinka minimi-standardeihin päästään.
Käynnin aikana arviointitiimille esiteltiin kaikki minimistandardeihin liittyvät prosessit ja dokumentit sekä bavarialaiselle pellolle oli pystytetty täysin toimintakunnossa oleva teltoista koostuva terveysasema.
Voin sanoa, että tiimi oli todella onnellinen kun he läpäisivät testin ja saivat verifioinnin, sillä sen verran tiukka seula on.
Tämä toi itsellenikin vahvistusta, että on todella hyvä että EMT-aloite on olemassa, jotta katastrofiavun laatu ainakin tämän myötä parantuu.
Harjoitteluni aikana ehdin myös osallistua erilaisiin asiantuntijakokouksiin, mm. palovammojen hoidosta ja World Health Assemblyyn.
Sain myös seurata läheltä toukokuussa Kongon Demokraattisessa Tasavallassa todetun Ebola-epidemian koordinointia ja etenemistä. Lisäksi sain mahdollisuuksia verkostoitua monien eri asiantuntijoiden kanssa ja saada uusia ystäviä.
Pitkien työpäivien jälkeen, ehdin myös nauttimaan elämästä Genevessä ja sen lähiympäristössä, tavaten ystäviä ja nauttien juustofondyytä yhdessä Geneven vanhimmista ravintoloista, Cafe du Soleil.
Kansainvälisyys kannattaa!
Kokemuksena työharjoittelu ulkomailla toi hienon mahdollisuuden luoda uusia ammatillisia kontakteja, oppia ison organisaation toiminnasta, tarkentaa omia urahaaveitaan, tutustua uusiin ihmisiin ja samalla edistää opintojaan.
Monia kokemuksia rikkaampana jatkan opintojani ja jaan saamiani oppeja eteenpäin.
Suosittelen lämpimästi muitakin terveydenhuollon ammattilaisia hakeutumaan kansainväliseen harjoitteluun – tai työtehtäviin, sillä maailmalta saatu oppi ja kokemus avartaa näkökulmia terveydenhuoltoon ja on rikkaus ja voimavara omassa työssä tai opinnoissa ja arvokas elämänkokemus.
Taloudellisesti matkaani mahdollisti Sairaanhoitajaliitolta saatu opintoapuraha.
Virpi Teinilä
Terveystieteen maisteriksi opiskeleva sairaanhoitaja, Tampereen Yliopisto
