Psykiatrinen sairaanhoitaja Päivi Rantanen pitää koulukoutsin vastaanottoa Turun alakouluissa. Koulukoutsi on oppilaalle kuin isosisko, jolle voi jutella aivan kaikesta, mikä mieltä painaa. Tällä hetkellä Turun alakoulujen kouluterveydenhuollossa toimii kolme koulukoutsin nimellä toimivaa psykiatrista sairaanhoitajaa, mutta useammallekin riittäisi töitä.
Turussa on satu kannustavaa kokemusta psykiatristen sairaanhoitajien vastaanotoista alakouluissa. Viime syyskuussa aloitettu koulukoutsi-toiminta on jatkoa psykiatristen sairaanhoitajien osaamisen hyödyntämiselle kaupungin yläkouluissa, lukioissa ja toisen asteen oppilaitoksissa vuodesta 2019 asti. Psykiatrinen sairaanhoitaja ja koulukoutsi Päivi Rantanen on yksi ensimmäisistä koulukoutseista.
– Esittelen itseni oppilaiden isosiskona. Minulle voi kertoa luottamuksella kaikesta siihen asti, että laki edellyttää lastensuojeluilmoituksen tekoa, hän kertoo.
Koulukoutsit helpottavat tilannetta, jossa muun muassa lastenpsykiatreille on pitkät jonot, ja kolmannella sektorilla on vain vähän alan palveluja alakouluikäisille lapsille.
2000 oppilaan isosisko
Rantasen työmaa käsittää yhdeksän alakoulua ja niiden 2000 oppilasta. Yhdessä koulussa hän on kahtena päivänä kuukaudessa. Oppilas on hänen kanssaan enintään oppitunnin verran kerrallaan, eli 45 minuuttia. Vastaanotolle voi ohjata terveydenhoitaja, opettaja, rehtori tai vanhempi, tai lapsi voi hakeutua sinne itse.
– En istu pöydän takana, vaan jalat ristissä tuolilla. Kun olen rento, lapsi huomaa, että hänkin voi olla rento. Sitten esittelen itseni ja kysyn, mitä hänelle kuuluu, ja jutellaan niitä näitä. Jatkan kertomalla mitä teen. Kysyn, tietääkö oppilas itse, miksi hän on tullut luokseni juttelemaan. 90-prosenttisesti he tietävät, Rantanen kertoo.
Yhteiskunnan ääripäät vastaanotolla
Rantanen näkee työssään yhteiskunnan ääripäät: yhtäällä menestysvaatimusten alla väsyvät suorittajat ja toisaalla moniongelmaisissa perheissä kärsivät lapset.
– Helpoimmat tapaukset voivat olla lapsen nukkumisen pohtiminen yhdessä huolestuneen vanhemman kanssa. Toisessa ääripäässä saattaa olla epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä, hän kertoo.
Noin 30 prosentissa Rantasen asiakkaista taustalla vaikuttavat tavalla tai toisella neuropsykiatriset syyt. Rantanen lähettää heitä eteenpäin testeihin ja konsultoi opettajia ja koulunkäynninohjaajia toimintatavoista nepsyoppilaiden kanssa.
Koko työkalupakki käytössä
Rantanen kertoo, että on koulukoutsina saanut laittaa likoon kaiken elämän varrella keräämänsä opin ja kokemuksen. Hän on työskennellyt useita vuosia muun muassa koulunkäynninohjaajana sekä psykiatrisena sairaanhoitajana vanhusten ja päihde- ja mielenterveysaikuisten kanssa. Jopa ensimmäinen koulutus lastenohjaajaksi kristillisellä opistolla on noussut arvoonsa, kun lapsen kanssa käsitellään läheisen kuoleman aiheuttamaa surua. Rantanen hymyilee, että saa työssään olla aika monen alan ammattilainen. Kysyttäessä työn huippuhetkeä, vastaus tulee empimättä:
– Sain tokaluokkalaiselta tytöltä piirustuksen. Hän oli piirtänyt siihen kuvan tytöstä, joka oli minä. Hän kiitti, että oli saanut tulla juttelemaan kanssani. Se oli kyllä sellainen hetki, että tuli tippa linssiin. Se piirustus on minulla kehystettynä, hän hymyilee.
Työn kehnoin puoli on Rantasen mukaan palkkaus, joka ei yllä vuorotyön korvauksiin. Hän sanoo kuitenkin viihtyvänsä päivätyössä, joka jättää tilaa muullekin elämälle. Hän toivoo myös, että työhön saataisiin lisää ammattilaisia, koska tarve on suuri.
– Olen tällä hetkellä erittäin onnellinen: On hyvä työ, hyvät pomot, ihanat oppilaat ja henkilökunta. Koen, että olen juuri siinä paikassa, jossa minun pitääkin olla: Olen unelmatyössäni, hän hymyilee.