Terveyspalveluiden tehtävänä on tarjota hoitoa, mutta sairaanhoitajapulan seurauksena terveyspalvelut ajautuvat itse haavoittuneen potilaan rooliin. Se johtaa tilanteeseen, jossa vakavasti sairas ”potilas” ei voi toteuttaa perustehtäväänsä, kirjoittaa Sairaanhoitajaliiton asiantuntija Anna Suutarla blogissaan.
Maailman terveysjärjestön WHO:n toukokuisessa yleiskokouksessa hyväksyttiin kansainvälinen hoito- ja kätilötyön strategia vuosille 2021–2025 (Global Strategic Directions for Nursing and Midwifery, SDNM). Strategiasta päätettiin ensikertaa tällä tasolla.
Pandemia on ympäri maailman osoittanut ammattitaitoisten hoitotyöntekijöiden kriittisen merkityksen terveyspalveluille. Mutta hinta on ollut ennennäkemättömän kova. Ainakin 115 000 terveydenhuollon ammattilaista on kuollut koronaan. Sairaanhoitajien joukkotraumatisoituminen, uupuminen ja mahdollinen kiihtyvä pako alalta ovat todellisuutta niin Suomessa kuin globaalisti. Sairaanhoitajapula vallitsi jo ennen pandemiaa, nyt maailmanlaajuisena pelkona on sen kasvu hallitsemattoman suureksi.
Resepti sairaanhoitajapulan hoitoon on kirjoitettu tuoreeseen, näyttöön perustuvaan strategiaan selkokielellä. Reseptin koostumus ei yllätä. Samoja teemoja niin kansainvälinen sairaanhoitajaliitto ICN kuin kansalliset sairaanhoitajaliitot eri maissa ovat nostaneet esille viime vuosina. On panostettava hoitotyön koulutukseen, työpaikkoihin, toimivaltaiseen johtamiseen ja työn tekemisen edellytyksiin, kuten työturvallisuuteen.
Enää tarvitaan reseptin mukaisen lääkkeen annostelu eli strategian implementointi joka maassa. Sillä on jo kiire, tilanne on akuutti. Hoito- ja kätilötyön strategia on nyt tarpeellisempi kuin koskaan. Maailman johtajat osoittivat sen arvon WHO:n yleiskokouksessa. Tätä eivät kansalliset johtajat ja päättäjät saa ohittaa. Heidän on kamppailtava hoitoonsa annetun ”potilaan” pelastamiseksi samalla rohkeudella ja päättäväisyydellä kuin sairaanhoitajat ovat tehneet omassa potilastyössään pandemian keskellä.
Tapauksemme ”potilas” on todennäköisesti hoitomyönteinen. Sairaanhoitajilta saamamme viesti on tiivistetysti se, että he tekevät maailman parasta työtä, mutta sen tekeminen on tehty mahdottomaksi. Lähteneet tai lähdössä olevat sairaanhoitajat todennäköisesti palaavat ja pysyvät, jos se on mahdollista. Työn on elätettävä. Työtä pitää voida tehdä eettisten standardien mukaan. Työ ei saa sairastuttaa. Työlle on osoitettava työrauha ja arvostus.
Jos sairaanhoitajien kohtuuton kuormitus, aliarvostus ja alipalkkaus yhä jatkuvat, eikä oikeaa lääkettä oteta käyttöön, se on terveyspalveluille sama kuin diabeetikko ei saisi insuliiniaan tai sepelvaltimotautipotilaan lautaselle kasattaisiin eläinrasvaa kauhamitalla. Täysin vastuutonta ja näytön vastaista toimintaa, joka johtaa toimintakyvyttömyyteen ja järjestelmän sakkaamiseen.
Kuka siitä kärsii? Siitä kärsivät ensin sairaanhoitajat ja sitten me kaikki, koko väestö, kukin meistä, asemasta riippumatta, kun palvelut jäävät saamatta. Sairaanhoitajat ovat globaalisti avainammattilaisia terveystavoitteiden saavuttamisessa, niin ennaltaehkäisyssä, hoidossa kuin kuntoutuksessa.
Parempi terveys tuottaa parempaa kansantaloutta. Sairaanhoitajiin ja hoitotyöhön panostaminen on sijoitus, ei kuluerä. Tämä tiedetään, nyt on toiminnan aika. Pääseekö Suomi ensimmäisten toimijoiden ja ratkaisijoiden joukkoon?
Meillä on valtiojohdon tasolla pikimmiten laadittava kansallinen strategia sairaanhoitajapulan ja siihen liittyvien hoitoalan ongelmien ratkaisuksi. Vaikuttavan lääkkeen aineosat, konkreettiset ratkaisukeinot hoitoalan veto- ja pitovoimaksi, me tiedämme.
Onpa Suomen tulevan soten malli mikä tahansa, sekään ei synny ilman sairaanhoitajia.
Anna Suutarla
- Lue ICN:n uutinen: ICN welcomes WHO’s new nursing strategy and calls on all countries to adopt it immediately in preparation for future health crises
- Katso ja kuuntele: ICN toiminnanjohtaja Howard Catton kertoo globaalin strategian merkityksestä
