Oulun yliopistolliselle sairaalalle rakennetaan upouutta sairaalakampusta. Tarkoitus on rakentaa suurelta osin uutta, mutta hiljattain peruskorjattuja osia säästetään. Uudisrakentamiseen kuluu 900 miljoonaa, mutta koko hankkeen hinta on 1,6 miljardia. Kokonaissummaan sisältyy esimerkiksi normaaleja kunnossa- ja ylläpidon vuosikustannuksia.
Ensimmäisessä vaiheessa alueelle nousee kaksi toisissaan kiinni olevaa, kymmenkerroksista tornitaloa. Ensimmäisen vaiheen uudistiloihin ovat tulossa päivystys, lasten- ja naistensairauksien hoitoon tarvittavat tilat, teho-osastot sekä suurin osa leikkaussaleista ja vuodeosastoista. Niihin tulevat esimerkiksi Oulun yliopistollisen sairaalan päivystys ja suurin osa leikkaussaleista sekä vuodeosastoista.
Sairaalan ydinalueelta on jo purettu muutama rakennuksen osa, ja vanhojen rakennusten purku jatkuu näillä näkymin tammikuussa. Hankkeen ensimmäinen vaihe valmistuu vuonna 2023 ja kaiken pitäisi olla valmista 2027. Hanke tosin odottaa vielä lainvoimaista kaavaa, rakennuslupaa ja sosiaali- ja terveysministeriön poikkeuslupaa.
– Mitä nopeammin päästään uusiin tiloihin, sen vähemmän vanhoja täytyy remontoida. Tämä säästää rahaa, hankkeen suunnittelukoordinaattori, sairaanhoitaja Teemu Moilanen sanoo.
Hankkeessa on kyllä rakennettu jo uuttakin, joskaan ei ydinsairaalan alueelle. Parin sadan metrin on rakenteilla kehitysvammaisille tarkoitettu Kehitysvammaisten osaamiskeskus.
Uudessa sairaalassa on tarkoitus karsia hoitajilta turhat asiat pois niin, että työajasta mahdollisimman suuri osa kuluu varsinaisessa potilashoidossa.
– Meillä esimerkiksi tehtiin analyysejä siitä, miten hoitajat, lääkärit ja asiakkaat liikkuvat paikasta toiseen yksiköissä ja koko talon sisällä. Näin selvitettiin sitä, mitkä toiminnat ja tilat pitäisi olla lähekkäin ja mikä voi olla kauempana, jotta kävelyä jäisi mahdollisimman vähän, Moilanen kuvaa.
Hankkeessa pyritään nostamaan työn tuottavuutta 10-15 prosenttia. Tehoja ei oteta kenenkään selkänahasta, vaan kyse on työn sujuvoittamisesta.
– Työaikaa ei pidä kulua liikaa esimerkiksi tavaroiden etsimiseen, hoidon kirjaamiseen ynnä muuhun.
Tavarat löytyvät helpommin esimerkiksi sillä, että poliklinikoiden vastaanottohuoneista tulee hyvin pitkälle toistensa kopioita. Myös vuodeosastojen potilashuoneet tehdään mahdollisimman samankaltaisiksi, oli potilas lapsi tai aikuinen.
Yhdenmukaisissa tiloissa henkilökunnan on helpompi siirtyä paikasta toiseen. Esimerkiksi perehdytyksessä säästetään aikaa.
Yhdenmukaistaminen koskee paitsi tiloja, myös prosesseja. Esimerkiksi poliklinikoilta kuvataan omat toimintaprosessit ja sitten aletaan jumpata sitä, missä asioissa on mahdollista toimia samalla tavalla koko sairaalan tasolla.
Suunnittelussa pohdistaan myös tulevaisuuden tarpeita ja tehdä huoneista helposti muunneltavia.
– Tämä mahdollistaa tilojen joustavan käytön. Tulevaisuus tuo tullessaan tarpeita, mitä me emme tänä päivänä osaa edes aavistaa.
Vaikka miten yrittäisi, ihan kaikkea erikoissairaanhoidossa ei voi standardoida, Moilanen arvioi hoitotyön kokemustensa pohjalta. Hän on ollut sairaanhoitajana esimerkiksi lasten syöpäosastolla ja osastonhoitajana vastasyntyneiden teholla. Vastasyntyneiden teholla ja lasten kirurgialla sekä neurologialla hän koordinoi peruskorjaushankkeita.
Ceeveehen Moilaselle on kertynyt lasten erikoissairaanhoitajan ja terveystieteiden maisterin opinnot. Parhaillaan hän aloittelee rakennusinsinöörin koulutusta.
– Olen aina ollut kiinnostunut rakentamisesta, ja mennyt kohti sitä, mikä innostaa, hän pohtii valintojaan.
Valinnat ovat johtaneet siihen, että välillä omaa ajattelua on joutunut haastamaan tosissaan. Kokonaisen sairaalan eri toimintojen suunnittelussa on huomioitava valtava määrä toisiinsa vaikuttavia asioita.
– Esimerkiksi sairaalan tukitoimintojen ja potilashoidon keskinäinen toimivuus on keskeistä laadukkaan potilashoidon toteutumisessa.
Joustavuus rakentamisessa on Moilasen mielestä elintärkeää, sillä maailma ympärillä muuttuu koko ajan. Tilojen pitää tarvittaessa muuntua sairaanhoitoon kohdistuvien odotusten myötä.
– Emme me tänään välttämättä osaa aavistaakaan, mitä sairaalan seinien sisältä löytyy kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä.
Teksti Suvi Leppiniemi Kuvat (havainnekuva: Tulevaisuuden sairaala 2030), Teemu Moilasen kuva (PPSHP) ja Shutterstock
