Sairaanhoitajien helmikuussa eduskuntaan viemä kansalaisaloite palkankorotuksesta oli keskiviikkona Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan käsiteltävänä. ”Tämä oli paikoin raadollistakin kuultavaa”, totesi valiokunnan puheenjohtaja aloitteen tehneiden sairaanhoitajien kuulemisen päätteeksi.
Keskiviikkoaamupäivästä neljä sairaanhoitajaa, Anne Pauna, Anna Ranta, Amanda Ahola ja Iida Kauppila seivoivat eduskunnan Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuultavina.
Puoli vuotta sitten, helmikuussa, he olivat luovuttamassa 62 000 ihmisen allekirjoittamaa kansalaisaloitetta sairaanhoitajien palkkatason nostamiseksi.
”Tämä aloite kumpuaa vahvasti epäoikeuden kokemuksesta ja väsymyksestä”, Anne Pauna aloitti valiokunnan edessä.
Pauna ja Anna Ranta kävivät aloituspuheenvuorossa läpi sairaanhoitajien tilannetta: työvoimapulaa, työn matalapalkkaisuutta, sairaanhoitajien työhyvinvoinnin puutteita, työssä koettua väkivallan uhkaa ja synkkiä tulevaisuuden näkymiä.
”Tehyn teettämän kyselyn mukaan 71 prosenttia alle 30-vuotiaista sairaanhoitajista arvioi, ettei tule jaksamaan alalla eläkeikään. 95 prosenttia on harkinnut alan vaihtoa”, Pauna kertoo.
Pauna totesi, että Suomen väestöpyramidi kaatuu hoitoalan päälle.
”Maasta puuttuu 8 000 sairaanhoitajaa ja tilanne pahenee. Pula kaatuu teidän ja teidän vanhempienne päälle. Suomessa on tällä hetkellä kolme kuntaa, jossa on tarpeeksi sairaanhoitajia, onnea heille”, Pauna jatkaa.
”Tulemme tänne niin kauan, että asialle tehdään jotain”
Anne Paunan ja Anna Rannan alustuksen jälkeen on valiokunnan jäsenten kysymysten vuoro.
Ensimmäisenä kysymyksiä esitti kansanedustaja Kim Berg (sdp), joka alkuun totesi, kuten useampi edustaja hänen jälkeensä, ettei eduskunnassa olla osapuolena palkkaneuvotteluissa. Hän kysyi alustajilta, onko aloite tulkittavissa epäluottamuksena työmarkkinaosapuoliin.
”Emme ajattele lähtökohtaisesti näin, vaan halusimme antaa pontta asialle ja viestin siitä, että olemme tosissamme. Jos asialle ei nyt tehdä mitään, me tulemme uudelleen, aina uudelleen, kunnes asialle tehdään jotain”, Pauna vastaa.
Sairaanhoitajat toistivat aloitteen maltillisen ehdotuksensa, jossa palkankorotus on ripoteltu seuraavalle viidelle vuodelle, noin 100 euron korotuksiksi peruspalkkaan vuosittain.
”Haluamme, että pohditte määrärahojen nostoa vakavissanne”, Pauna jatkoi ja totesi myös, että palkkausasia ei ole joko-tai-kysymys.
”Myös jatkuva uusien työntekijöiden perehdyttäminen on kallista”, hän totesi.
Bergin jälkeen kysymyksiä esittivät muun muassa Arto Salonen (kok), Sofia Virta (vihr), Rami Lehto (ps) Veronika Rehn-Kivi (rkp) ja Hussein Al-Taee (sdp). Muun muassa työolot, hoiva-avustajien kouluttaminen ja sairaanhoitajien työssä kokema väkivalta puhututtivat. Jokainen neljästä sairaanhoitajasta kertoi kokeneensa työssään henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
”Eikä pidä ajatella, että väkivallan uhkaa koettaisiin vain päihderiippuvaisten keskuudessa. Myös sekavia vanhuksia hoitaessa, jopa vastasyntyneiden omaisten keskuudessa voi syttyä väkivallan uhka. Tämä kaikki olisi vältettävä riittävillä henkilöstöresursseilla”, Amanda Ahola kertoo.
Henkilöstöresurssien mittauksista puhuttiin myös, samoin teknologian kehityksen vaikutuksesta hoitotyöhön.
”Olen pohtinut, että resurssien mittaus ja kirjaaminen vievät nykyään yllättävän suuren määrän työpäivästäni. Silti minua kaivaa pelko, että näitä tietoja ei käytetä oikein mihinkään. Ja on hienoa, että teknologia kehittyy, mutta se ei koskaan korvaan vastuullista ihmistä”, Anna Ranta totesi.
Edustajien kysymysten jälkeen valiokunnan puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen (vas) kiitti sairaanhoitajia alustuksesta ja kertoi, että seuraavaksi aloite etenee valiokunnassa ja asiantuntijoita kuullaan.
”Se, mitä olette nyt kertoneet, oli paikoin jopa raadollista kuultavaa. Mitä on hoitohenkilöstön työolot ja toisaalta mitä ovat palkkaus ja työn vaatimukset. Me emme päätä palkoista, se on täällä ääneen todettu, mutta totta on, että palkat maksetaan budjeteista, joista me olemme päättämässä”, Pekonen summasi ja antoi mahdollisuuden alustajille vielä loppuyhteenvetoon.
”Kiitos on se, mitä me sairaanhoitajat saamme. Emme halua sinisiä valoja, emme kutsua Kesärantaan. Haluamme, että te olette ne, jotka aloittavat muutoksen. Jos nyt valitsette hiljaisuuden, sillä on vaikutukset. Teistä kukaan ei pysty välttämään terveydenhuoltoa. Siihen te haluatte vaikuttaa. Kaipaamme ratkaisuehdotuksia ja teidän pitää esittää niitä meille”, Pauna summasi.
”Tästä jatkuu tavallinen sairaanhoitajan työpäivä”
Kuulemisen jälkeen sairaanhoitajien tunnelmat olivat rauhallisen tyytyväiset – mutta myös turhautuneet.
”Kuulemme aina näitä samoja kommentteja, mutta nyt pitäisi olla tahtotilaa yli puoluerajojen. Eduskunnassa on ryhdyttävä hommiin, perustettava työryhmiä, joissa kuullaan asiantuntijoita, ja etsittävä kuumeisesti ratkaisuja hoitoalan ahdinkoon,” Anna Ranta sanoi.
Kun edustaja Al-Taee kysyi valiokunnan istunnossa, ovatko sairaanhoitajat valmiita laajempaankin kapinaan ja oikeuksiensa puolustamiseen, Anna Ranta totesi, että hän pikemminkin toivoisi edustajien tekevät tämän työn heidän puolestaan – niin taattaisiin hoitajille työrauha.
”Täytyy muistaa, että nyt tämänkin kuulemisen jälkeen me kaikki jatkamme työpäiväämme sairaanhoitajina”, Ranta totesi.
Kiitos kollegat että jaksatte vielä yrittää tehdä näille epäkohdille jotakin ja saada aikaan muutosta näihin vuosia kestäneisiin epäkohtiin koskien hoitoalan työntekijöitä.